keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Zürich, päivä II

Päivä alkoi yhdeksän aikaan hotellin aamupalalle könyten. Ei näytetty kovin hehkeää naamaa. Dagen eftereinä parasta on kylmä appelsiinimehu ja onneksi sitäkin oli tarjolla. Oli vielä niin veltto olo, joten palattiin huoneisiimme parin tunnin lisälevolle ennen uusia seikkailuja.


Kahdentoista jälkeen suunnattiin rautatieaseman tourist informationiin. Ostettiin Zürich cardit, joilla saa alennuksia, ilmaisia reissuja ja joilla voi liikkua vapaasti julkisella liikenteellä. Kortti maksoi itsensä keeevyesti takaisin. Tästä jatkettiin matkaa ensimmäiseen turistikohteeseen Uetlibergille, näköalavuorelle. Sieltä olisi maisemat koko Zürichin yli, järvelle ja Alpeille asti.

Otettiin juna kohteeseen ja pelattiin matkan aikana 20 kysymystä. Jouduimme päätepysäkillä hetken odottelemaan yllättäen puhjenneen vesi- ja raekuuron loppumista. Olimme juuri kerenneet käydä ostamassa sadetakit, kun sade lakkasi.




Kävelimme huipulle kymmenen minuuttia. Pudotukset olivat paikoin melko rajuja, kun reunan yli uskalsi kurkata. Huipulla oli hotelli, ravintola ja näköalatorni, jonka portaat kapusimme ylös tutisevin jaloin. Varsinkin Eetu ja Turo olivat hassua katseltavaa korkeanpaikankammojensa kanssa. Huonon kelin jäljiltä sää oli sumea, emmekä nähteet Alppeja, mutta muuten oli kyllä siistiä käydä ihmettelemässä maisemia.












Edellispäivän eksymisen ohella olimme kulkeneet Hootersin ohi ja se toimi tämän päivän ruokapaikkana. Olimme kuulleet huhuja, että sieltä saa hyvää kanaa... That's all! Oli tissiä ja pehvaa ja hyvää ruokaa. Joko meillä oli hieman yksinkertaiselta vaikuttava tarjoilija tai sitten Hootersin ideana onkin tarjota tarkoituksella höhliä akkoja sen vähäpukeisuuden lisäksi. Toimiva konsepti näytti olevan, lähtiessämme paikka oli tupaten täynnä, oli nuorta ja vanhaa, naista ja miestä. Ostettiin Erkan kanssa itsellemme T-paidat. Se jäi ainoaksi kotiin vietäväksi matkamuistoksi, kun emme shoppailusta oikein perustaneet, siihen ei pahemmin ollut aikaa ja Sveitsi on kallis maa. Maksaessamme laskuja Eetu heitti pari frangia tippiä ja kehoitti tarjoilijaa "buy something nice for yourself". Että hävetti...






Kävimme poikkeamassa hotellilla tässä välissä. Lueskelimme esitteitä ja huomasimme, että yksi järviristeily menisi vielä illalla. Kipinkapin matkaan Zürich-järven rannalle! Väärää informaatiota, saakeli, viimeinen risteily oli jo mennyt puoli tuntia sitten. Ei se mitään, suunnitelman muutos.  Rannan vieressä oli pieni tivoli ja kävimme maailmanpyörässä. Tässäkin korkeassa välineessä Eetu ja Turo aiheuttivat hilpeyttä paniikinomaisilla kiljahduksillaan.


Maailmanpyörän ja törmäilyautojen lisäksi tivolissa oli lähinnä kojuja. Rakkaani ilmoitti, että "I'm gonna win you a teddybear" ja meni heittelemään palloja peltipurkkipyramidia kohti. Romantisch! Jättinalle jäi saamatta, mutta sain valita pienemmistä leluista itselleni mieleiseni. Mukaan tarttui pehmolisko.



Maailmanpyörästä olimme nähneet Grossmünsterin katedraalin ja lähdimme kävelemään sitä kohti. Kello taisi olla jo kahdeksan pintaan, joten eihän se enää auki ollut, mutta ihailimme sitä sekä pienoismallia ulkoa päin.



Pikkuteitä mennessämme tielle osui Starbucks, jossa istuimme vartin Eetun ja Erkan nauttiessa kahvejansa. Viereisen pöydän pariskunnan elkeitä hetken katseltuani ilmoitin seuralaisilleni, että tuossa on nyt niin satavarmasti menossa break-up. Naiselta melko laskemoitua tavata yleisellä paikalla, hetki ennen sulkeutumista; ei kohtauksia ja voisi suunnata eri teille. Mies siinä oli itku silmässä ja pää käsien varassa naisen puhuessa ja yrittäessä lohdutella.


Jatkoimme matkaamme jälleen kerran rautatieasemalle ja Drinks of the worldiin. Kävimme Migros-ruokakaupassa ja pääsimme puoli kymmenen aikoihin takaisin hotellille. Tarkoituksena oli hengata Mikkosten maailmassa ja ehkä ottaa muutamat, mutta kuitenkin olla ihan ihmisiksi, kun seuraavana aamuna olisi jo seitsemältä herätys. Minulla jäi ilta kovin lyhyeksi kun heti hotellille päästyämme iski etova olo. Laatoitettuani vessojamme kolmeen otteeseen parinkymmenen minuutin sisään päätin käydä nukkumaan, vaikkei siitäkään mitään pariin tuntiin tullut. Krapulaa tämä ei voinut olla, kun muuten päivä oli mennyt hyvin. Liitän tämän lähes varmasti Migrosista ostettuun valmisleipään, jonka söin puoliksi heti sen ostettuani. Eetun kuitenkin tullessa myöhemmin huoneeseeni ja hieman siinä paijatessa sain unen päästä kiinni.

Tässä vielä minua esittävä veistos:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)