sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Findustry

Että eilinen oli hyvä päivä. HYVÄ! Möllöteltiin kahteentoista asti sängyssä vaikka tunti oltiin jo hereillä oltu. Siirryin tunteja syövään värinpoisto- ja hiustenvärjäysoperaatioon, jonka läpikäytyäni pikkusisko soittaa, että nyt voisi olla hyvä aika lähteä ulos syömään ja leffaan.


Tunti etiäpäin istuttiinkin siskon ja poikaystävän kanssa ravintola Retrossa. Meillä oli sen jälkeen hieman luppoaikaa, joka käytettiin ostoksilla pyörimiseen ja William K:ssa istumiseen. Käytiin katsomassa Avengers. En odottanut siitä kovin paljoa, mutta olihan se nyt ihan älyttömän hyvä! Plus oon vähän rakastunut Tony Starkiin.


Olin illalla näääääääin lähellä vaan jäädä himaan istumaan, mutta sain kuin sainkin itseni kasaan ja lähdettyä Findustryyn Bäkkärillä. Olihan siellä Scorngrain ja Fear of Domination. Manasin kun keikan hintaa en ollut mistään löytänyt, kavereita ei ollut oikein liikkeellä ja väsyttikin vietävästi. Onneksi yhden kaverin löysin, paria muuta moikkailin, pääsymaksu oli naurettavan halpa (6e narikkoineen) ja rattiinkaan en lähtiessä nukahtanut.


Yllä oli vanhojen lumppujen lisäksi edellispäivänä postista haettu punainen pitsitoppi. Olin tilannut Halensilta peruskuteita ja sain tilauksen viikossa käsiini. Ostin topin lisäksi 1) arkivaatteita kesäksi töihin, kun en oikein asiallisia hameita omista b) uimapuvun, havaitsin, että mulla on vain kaksiosaisia ja niillähän ei mihinkään uimahalliin ilkea lähteä c) alusvaatteita. _Kaikki_ olivat sopivia, eikä mikään lähtenyt vaihtoon. Kerta se on ensimmäinenkin.



Henkeä pidätellen olen seurannut vappusään kehittymistä ja onneksi tällä hetkellä näyttää siltä, että minut löytää huomenna Ruttopuistosta tequilapullon ja kertakäyttöshottilasien kanssa. It's on me!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Homo!

Vuorossa Kansallisteatteri ja Homo!-esitys. Ensimmäinen kerta tätäkin lajia. Ajattelin, että pari kaveria ehkä saan mukaan, kun on vähän tyyriimmästä lystistä kyse, mutta ihan normi määrähän noita. Matkasin julkisilla keskustaan, koska Kansallisteatteri on niin keskeisellä paikalla, ettei olisi parkkista löytynyt. Kävin samalla tekemässä jotain, mitä on pitänyt tehdä jo lähemmäs viisi vuotta; hommasin matkakortin. Olin ihan ymmyrkäisenä, että mitenköhän tää toimii, mutta onneks mua neuvottiin, että "paina kakkoseen".


Nää kuvat nyt on vähän mitä sattuu, kun ei iljennyt salamaa käyttää ja kaikki vaan tärisi ja tytisi. Näytös oli isossa salissa, joka olikin oletettua pikkuruisempi. Ehkä olin jotenkin suhteuttanut tän Kansallisoopperan saliin.


Voin kertoa, että nähtiin hyvin. Vähän kyllä kuumotti kun näyttelijät syöksähteli edestä, että missä vaiheessa joutuu ottamaan kopin. Kun kuukausi takaperin piti liput tilata, syystä X lykkäsin varausta päivällä, ja yhtäkkiä olikin kaikille meille sopivasti ilmestyneet kätevät paikat eturivistä. Edellispäivänä olin löytänyt vain kaukaisia parvipaikkoja.


Väliaika. Olin pukeutunut vähän siistimmin, like a sir, kun kerta oli tällainen hieman hienompi tilaisuus tiedossa. Krakan otin isukilta omaan huomaani joskus 17-vuotiaana. "Unohtui" palauttaa. Tosin käytin sitä enemmän kuin alkuperäinen omistaja! Kravattisolmuja oon monelle koittanut opettaa. Väittäisin, että äiti tämän taidon mulle joskus näytti. Sehän joutuu aina isäpapalle solmut tekemään, kun se hönö ei itse osaa.


Tätä tyttöä en ollut nähnyt viiteen vuoteen. Mirkka matkusti iloksemme Tampereelta. Tutustuttiin aikoinaan Nummirockissa, vuosi oli 2006. Oli kuulemma ollut jännä kotimatka yöllä takaisin, kun bussikuski oli ajellut punaisia päin ja sitten tämä ammatti-ihminen istutettiinkin poliisiautoon selvittelemään tilannetta. Kortti ei ihme kyllä mennyt, mutta kuulemma tuntuvat sakot sai.


Noku lapsetti.

Ruokailut jäi tällä kertaa väliin myöhäisen aikataulun vuoksi ja kaikki hajaantuivat näytöksen jälkeen kukin mihinkin ilmansuuntaan. Ilmeisesti kaikki tykkäs, mun mielestä oli ihan loistava esitys ja rahansa väärti. Kuten Anna asian ilmaisi "Käsikirjoitus tiivisti loistavasti kaiken viime vuosina käydyn mediakeskustelun ja oli älykäs, sykähdyttävä, sekä selkeästi kirjoittajalle todella henkilökohtainen."


Oon ollut niin killisilmä tänään töissä. Yöunet jäi kovin vähäisiksi, kun kotiintulo venähti ja argh. Normaalisti meen tutimaan viimeistään kymmeneltä, yleensä jo kasin-ysin aikaan. Mutta jaksaa, jaksaa, tänään on paras päivä eli siivouspäivä!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kevät!

+12 astetta. ;_____; Eipä mulla mitään tähdellistä, ensimmäistä viikkoa olin töissä pitkän saikun jälkeen. Selkä ei oo menny juur suuntaan tai toiseen, mutta oli ihana palata normaaliin arkirytmiin. Töitä ja salia ja aikaisin nukkumaan menoa ja puoli kuuden herätyksiä. Viikonloppuna kuskasin kaveria mahdollista uutta kissaansa katsomaan ja kävin toisen ystävän tupareilla. Tänään kävin pienellä lenkillä ja tarjosin kinkkisafkat poikaystävälle, kuten olin luvannut, jos saan hyvät ekstratienestit kyytihommista.



keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Menneen talven lumia

Viime viikon juttuja typistetysti:

Kävin kummitädillä syömässä. Lähtiessä sain kassillisen ruokaa ja viinaa mukaani. En ole kova juomaan, mutta miehelle menee + onpahan vierasvaroiksi. Tequilan voisi ehkä vappuna hörppiä. Oon huomannut, että tequilan ja kertakäyttöshottilasien kanssa on mainio tehdä uusia tuttavuuksia. Olen viikon verran ehtinyt myös haaveilla mustasta vitriinistä, joka toimisi baarikaappina. Tällainen olisi halvalla mahdollista hankkia vielä viikon verran, mutta saas ny nähdä.


Siskon kanssa käytiin viikolla Sellossa syömässä ja shoppailemassa. Mukaan lähti Cybershopista parit venytyskorvikset, edelleen sitä neljää milliä. Halloweenistä asti korvissa oli roikkunut painavat metalliset killuttimet, jotka kilisi ikävästi muita korviksia vasten ja puhelimeen vastaaminen alkoi vähän niin kuin näin: *kling*. Vaihdoin mustiin.


Perjantaina lähdin kaverin synttärikemuihin Tapiolaan tämän näköisenä. Ulkoilutin ensimmäistä kertaa paria viikkoa takaperin Goottikirppikseltä ostamaani Lip Servicen Gangsta pranksta-toppiani. Tuppaa vaan olemaan törkeän lyhyitä nuo Lipparin topit, mutta on ne kyllä liian nättejä muille jätettäviksi.


Lauantaina lisää juhlintaa, kun Rosi vietti kuuluvasti ja näyttävästi tupareitaan. Tuommosissa megakotibileissä en muista milloin olen viimeksi käynyt. Joka neliölle riitti ihminen ja meteli oli sen verran kovaa, että naapurit valittivat asiasta hississä ja käytävillä, yksi taisi ovellakin käydä ja joku uhkasi poliiseilla. Oli muun muassa tällaista:



Loppuun vielä ainoa kotiintuomisena Sveitsistä. Olisin tahtonut mustan tai valkoisen Hooters-topin, sellaisen mikä niillä tarjoilijoilla on päällänsä, mutta niitä ei ollut myynnissä. Paitaa oli kuitenkin monenlaista, mutta tää oli söpöin.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kiasma

Lähdin lauantaina ennakkoluuloisesti Kiasmaan. Nykytaide meh, mälsää. Mitä vielä, siellä sai silmät ymmyrkäisinä kävellä, eikä välillä ollut edes uskoa näkemäänsä. Oli tosi mielenkiintoista, jos ei muun takia, niin ainakin sen, että mikä tahansa voi ilmeisesti olla taidetta eli koskaan ei tiennyt mitä seuraavaksi tulee eteen. Thank you for the music-näyttely kannattaa for real käydä katsomassa. Lipun ostaessa tyrkkäsivät käteen läpyskän, jolla pääsee Ateneumiin -50 %. Harmi kun siellä ehdittiin jo käydä.

Erikoinen vieraskirja.

Ensimmäisenä näimme Jenni Hiltusen 24/7 Shiva-videon, joka kertoo maalauksesta, sisälsi muun muassa alastomuutta ja harjan takamuksessa. Videon voi nähdä täältä.

Heti seuraavaksi homma meni vielä kummemmaksi. Saman taiteilijan teos "Grind" pyöri pimeän huoneen seinällä. Siinä naiset vatkasivat takamustaan slowmotionina, tanssityylinä karibialainen dancehall. Kannattaa käydä katsomassa pätkä videosta täältä. Grind jäi päällimmäisenä mieleen koko näyttelystä, koska... koska... No olihan se nyt omituista.

Päin näköä!-sarjakuvanäyttely.

Lihansyöjäkasvi, eikä mikään muu.

Vaaleanpunainen huone! Yksisarvinen! Sen silmät liikkuivat ja tärisivät! Yksi huone oli omistettu Katja Tukiaisen maalauksille, joissa pikkutytöt mm. kidnappaavat yksisarvisen ja uhkaavat syödä sen. Koko tarina täältä.
 



Muumi antoi oman panostuksensa.

Sitten henkilökohtaiseen suosikkiini kooooko Kiasmassa. Terhi Ylimäisen teokset. Ripustaisin kaikki heti seinilleni, jos vain saisin. Niin siistejä, että menee yli tajunnan. http://www.terhiylimainen.com/deliverance.html

Candice Breitzin Britney Spears-faniyhteisökuva.

Candice Breitzin Marilyn Manson-faniyhteisökuva.

Palautehäkkyrä. Ihmiset saivat kertoa, mistä ovat kiitollisia.



Eduardo Balanzan Michael Jackson-rintanapit.

Viimeisenä The murder of the Crows - Korppiparvi. 5. kerroksen salissa oli kasa tuoleja ja vajaa 100 kovaäänistä. Siellä sitä istuttiin ja kuunneltiin. 30 min pituinen teos. Boring.

Truth be told, ei se Korppiparvi viimeinen taide-elämys ollut, käytiin vielä kerran katsomassa Grind.

Saakeli, kun unohdettiin kokonaan ottaa ryhmäkuva. Syömistä ei unohdettu, käytiin Kiasman jälkeen Bravuriassa, Kampissa. Meen uudestaankin, älyttömän hyvää pastaa. Omituinen tilaussysteemi kylläkin. Olin ihan hämmentynyt kun piti itse kokilta mennä tilaamaan ja katsella kun se sitä ruokaa siinä mun edessä vääntää.

Viimeinen saikkupäivä on käynnistynyt, huomenna paluu arkeen kuuden viikon tauon jälkeen.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Zürich, päivä III

Aamu alkoi seitsemän paikkeilla, jotta ehti rauhassa pistää itsensä ihmisen näköiseksi ja käydä aamupalalla. Ennen yhdeksää olimme jälleen kerran rautatieasemalla ja tourist informationissa. Ostimme liput opastettuun bussimatkaan Rheinfall-vesiputoukselle Schaffhauseniin. Omin neuvoin matkaten olisimme säästäneet noin kympin, mutta näin säästimme aikaa ja hermoja.

Turistibussi lähti Limat-joen varrelta klo 9.15. Ajelimme lentokentän ja pikkukaupungin kautta noin tunnin verran päämääräämme.


Rheinfallilla meillä oli aikaa pyöriä vajaa tunti. Otimme Erkan ja Turon kanssa pikkuveneen keskellä vesiputouksia sijaitsevalle isolle kivimuodostelmalle, johon rakennettuja jyrkkiä rappuja pitkin pitkin pääsee tarkastelemaan putouksia niiden yläpuolelta ja keskeltä.



Päämääränä kiemurtelevat, liukkaat, jyrkät portaat.



Neljä erilaista paattia kuljetti ihmisiä neljää erilaista reittiä. Meidän oli lyhykäisin parin minuutin matka rannasta kivimuodostelmalle.



Paluumatkan kuljimme nopeampaa reittiä, ajoimme muutaman kilometrin Saksankin puolella. Kolmen tunnin jälkeen olimme takaisin lähtökuopissa. Tästä heti kohti seuraavaa kohdetta eli vieressä sijaitsevaa Kansallismuseota, jonne pääsimme Zürich cardeilla ilmaiseksi. Kuvat ovat kännykkälaatuisia, koska sisällä ei saanut ottaa kuvia.




Tähän väliin kävimme Davidiltä Drinks of the worldistä kysymässä mistä löytäisimme ruokapaikan, josta minä saisin pastaa, Erkka pizzaa ja Eetu ja Turo kebua.. Tällainen löytyi parin sporapysäkin päästä. Energiavarastot ja massut täynnä lähdimme viimeiselle kohteelle; Zürich-järveä kiertävälle 1,5 tunnin risteilylle. Viimein nähtiin Alpitkin, vaikkakin pikkuisina kaukaisuudessa.

Highfive / bitchslapping an eagle



Suunnitellusti hotellille ottamaan parin tunnin päikkärit, jotta jaksaisimme vetäistä all-nighterin. Herättyäni pakkasin ja neiteilin. Mikkoset tulivat kylään ja aloimme sivistyneesti juomaan. Oltiin kavereihin yhteydessä, pelattiin korttia ja katseltiin MTV:n laatuohjelmia. Kymmeneltä Turo ja Erkka kävivät rautatieasemalta hakemassa Davidin seuraksemme.



Puolen yön aikaan lähdimme yöelämään. Ensin baariin X, jossa olivat Betty, Elias ja Charles. Baari oli kohta puoliin menossa kiinni, joten yksien jälkeen lähdimme hakemaan rautatieasemalta Davidin kaveria Andria ja kohti seuraavaa baaria. Eipä me tuossa toisessakaan baarissa kauaa oltu, kun veto alkoi loppua, eikä uskaltanut paljoa juoda ennen kentälle lähtöä.





Olisikohan kello kahta näyttänyt ollessamme takaisin hotellilla. Vaihdoin vaatteeni ja pakkasin loputkin kamani ja muutimme Mikkosten maailmaan vielä hetkeksi. Nukahdin tunniksi-pariksi ja sitten lähdettiinkin kotimatkalle. Otimme aamun ensimmäisen eli viiden junan rautatieasemalta lentokentälle. Silmäluomet koittivat joka heti painua väkisin kiinni. Klo 7.25 lähti lentomme Dusseldorfiin, jossa vaihdoimme Helsingin koneeseen. Vaihtoaikataulu oli niin tiukka, että bussi vei meidät suoraan koneesta koneeseen. Viimein 12.25 pääsivät matkalaiset Suomen kamaralle. Kummitätini oli meitä hakemassa. Heitimme Mikkoset Suutarilaan ja sitten kotiin. Loppupäivä tuntui todella tylsältä, kun ei koko ajan ollut tehtävää ja nähtävää ja liikkeessä. Jalat kiittivät paikallaanoloa. Pohkeita ja sääriä sattui käveleminen ja kantapää oli auki. All worth it!

Kokonaisuudessaan ihan todella jees reissu! Kaikki nähtiin, mitkä pitikin, kaikki tykkäs, oli mukavata, ehdittiin juhlia ja nähdä kavereita , tultiin hyvin keskenämme toimeen vaikka toisten naamaa pitkin koko ajan katsoa, mutta kyllä mä aattelinkin, että kaikki menee noin ihanien ihmisten kanssa hyvin. Me likes!