torstai 25. heinäkuuta 2013

Pariisi, pv 3: Nähtävyysoverload

Olin jo aikaa sitten tehnyt listan must see-nähtävyyksistä. Lähimpään näistä, katakombeille, oli hotellilta matkaa 2 km. Käveltiin sinnepäin etsien samalla aamupalamestaa ja päädyttiin aamiaiscroissantille ja vastapuristetulle appelsiinimehulle Dominique Saibron-nimiseen leipomoon, josta tulikin meidän suosikkipaikka. Käytiin kolme-neljä kertaa siellä.


Katakombit. Sitä jonon määrää. Näin myöhemmin osaisin arvioida jonotusajan reiluksi kahdeksi tunniksi. Ei kuitenkaan jääty venailemaan, vaan päätettiin olla jonakin muuna aamuna aiemmin liikenteessä.

Sen sijaan rustattiin listalta ahkerasti muita kohteita, kolme kertaa enemmän kuin piti yhdessä päivässä. Käytiin Pere-Lachaisen hautausmaalla Morrisonin ja Wilden haudoilla. Ensin mainitulla oli melko vaatimaton hautakivi, mutta se oli täynnä kuvia ja kukkia. Ennen siellä oli ollut vartija, kun henkilökunta oli huomannut fanien menevän... öh, lempimään ja käyttämään huumeita haudalle, nyt vartijan oli korvannut aita. Wildellä sen sijaan oli jättimäinen hautakivi, massiivinen veistos ja suojaava lasi sen edessä. Lasi oli täynnä huulipunamuiskuja ja lasin alta oltiin työnnetty kivelle kirjeitä ja pikkulappuja. Yhdessä luki "dude, I'm as gay as they come, but I'm not kissing your tomb."





Käytiin Louvren sisäpihalla. Oltiin päätetty, ettei jakseta museoon sisälle asti vain Mona Lisan takia, kun kuitenkin jonot ovat naurettavat, etsimiseen menisi paljon aikaa, lippukin maksaa ja taulun näkemisestä saisi taistella, kun miljoona muuta turistia on kameroineen edessä.



Tehtiin kolme vahinkolöydöstä: Palais-Royal ja sen puisto, pikkuriemukaari Arc de Triomphe du Carrousel ja love lock-silta.




Käveltiin Seinen vartta Notre Damelle. Jonoa oli, mutta se kulki nopeasti, koska sisäänpääsymaksua ei ollut. Olihan tuo aika vaikuttava paikka. Torneihinkin olisi päässyt maksua vastaan, mutta se jätettiin väliin.




Otettiin välikuolemaa hotellilla ja illalla lähdettiin uudestaan liikenteeseen. Käytiin Sacre-Couerin basilikalla, tai siis sen edustalla, joka on Pariisin korkein paikka. Dem näköalat. Väittäisin, että basilikan edustalla ja portailla oli eniten krääsämyyjiä ja huijareita verrattuna kaikkiin muihiin lomalla käymiini turistikohteisiin.



Kaikki matkat kävi Pariisissa yllättävän nopeasti ja vaivattomasti kiitos uskomattoman hyvien metrolinjojen. Kaikkialle pääsi lähes ihan viereen. Esimerkiksi seuraavalle kohteelle, Moulin Rougelle. Metrosta maanpinnalle, missäs.... aha siinä, nenän edessä. Tyydyttiin vain nappaamaan parit kuvat, näytöksiin kun joutuu ainakin semmoset lähemmäs 100e maksamaan. Siis vähintään.


Riemukaari, hoplaa! Jouduin maksamaan tästä lystistä melkein kympin, kun Eetu pääsi ilmaiseksi. Tosi monessa mestassa alle 26- tai alle 24-vuotiaat sai lipun puoleen hintaan henkkareitaan vilauttamalla, tai tässä tapauksessa ilmaiseksi. Aina olin liian vanha. ;___; Riemukaarelle joutui kapuamaan kierreportaita reilu 200, mutta olihan sekin sen väärti, vaikka naama vain valui. Huimat näkymät ja auringonlasku. Olin täysin ällistynyt Riemukaaren valtavasta koosta. Mikään näkemäni kuva ei ollut antanut tarpeeksi hyvää käsitystä, kuinka jättimäinen rakennelma on kyseessä. Riemukaaren ympärillä on maailman suurin liikenneympyrä (jota pää pyörällä seurasin yläilmoista, itse en uskaltaisi autolla lähellekään sitä kaaosta) ja itse nähtävyydelle pääsi turvallisesti jalankulkijoille tarkoitetun tunnelin kautta.








Ajateltiin kokeilla vielä onneamme Eiffel-tornin kanssa, kun kellokin oli jo ehtinyt pitkälle iltaan. Jonotettiin porraspuolelle (kapuaminen 2. tasanteelle, yli 500 porrasta), joka tuli halvemmaksi ja liikunnallisemmaksi, jonokin oli paljon lyhyempi. Raput oli kuolemaa, samoin 2. tasanteen jono hisseille, vaikka se menikin yllättävän opeasti. Kun viimein päästiin ylös asti, oli aurinko laskenut. Upeat yömaisemat! Lytittiin toisiamme ja pusittiin toisiamme ja oli rrromantisch. Ja vieressämme tapahtui kosinta! Siinä pariskunta kovasti nyyhki. Eetu alkoi kiusaamaan mua sen jälkeen, että miiiitäköhän mulla täällä taskussa on. Onneksi ei mitään. :D Oli se kuulemma viikkoa aiemmin Huhmaribileissä kaverin kanssa jutellut, ei siis tosissaan, että vähänkö Marjut sekoaisi, jos hän ottaisi ja kosisi Eiffel-tornissa. Näin ilta/yöaikaan selvittiin tästä kohteesta kahdessa tunnissa.






Kohta tulikin kiire. Jonoa oli myös alas, tietenkin, ja raput piti porhaltaa vikkelästi ja kävellä reippahasti viimeisiin julkisiin. Oltiin viimeksi syöty ennen neljää ja kun kellokin näytti jo lähemmäs kahta, käytiin hakemassa hotellin viereisestä grillistä safkaa mukaan. Tiedän, aika ala-arvoista näin Pariisissa, mutta nautittiin silti. :P Pötköteltiin sängyllä syöden ja katsottiin läppärillä Toy Storya. Oli hippasen karmivaa, kun oma Woodyni hengasi taka-alalla. Äääälä liiku, iiiihan paikoillaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)