maanantai 28. tammikuuta 2013

Musajuttuja part II

Olin lähes tyystin unohtanut suosikkibändini olemassaolon. En ollut kuunnellut Sentencediä pariin vuoteen lukuun ottamatta Radio Rockilla alituiseen soitettavaa Noosea. Otin automatkoille kuunneltavaksi ensin Downin ja sitten vaihdoin sen Frozeniin, Cold white lightiin ja nyt en saa lopetettua Crimsonin kuuntelemista. Miten olin voinut unohtaa! Jos en istualteni kuuntelisi, niin jalat lähtisi alta.

Sentenced-fanitukseni lähti yllätyksettömästi kuullessani Jyrki-ohjelman kautta Killing me killing youn vuonna 2000. Ehdin nähdä vain kahdesti livenä: 19-vuotissynttäreilläni 19.9.2005 heidän hautajaiskiertueellaan, toista keikkaa en nyt kuollaksenikaan muista. :o

9/2005

Kahta muutakaan kärkikolmikkoon kuuluvaa bändiä en ole aikoihin kuunnellut, hävytöntä. Charonin löytämistä en muista, mutta ajankohta oli kuitenkin Songs for the sinnersin julkaisuvuosi 2005. Heidän keikoillaan ehdin juosta vaikka kuinka, mm. elämäni parhaalla keikalla Tavastialla 2006 ja kolmanneksi viimeisellä keikalla Virgin oilissa Tuskan jatkoklubilla 2011 ennen kuin pistivät pillit pussiin.

4/2008


Ja kolmanneksi Entwine. Kaveri luukutti autossaan vuoden 2004 loppupuolella Bitter sweetiä ja se oli siinä. Sekoaisin laskuissa, jos yrittäisin muistella kaikkia niitä Entwinen keikkoja, joilla olen käynyt. Niillä on meinaan juostu enemmän kuin minkään muun bändin perässä. Jokaisella tietyn kaveripiirini henkilöllä löytyy varmasti yksi yhteiskuva Tauriaisen kanssa.

Metal Elite Cruise 10/2007

Fuskua, tää on kylläkin Shamrainin Tampereen keikalta 12/2007.

Sinnan kanssa Turun Klubilla 2/2009

Nummirock 6/2009 feat Maija

Finlandia-klubi 2/2010, myöskin feat Maija,
jonka oikeastaan tässä voisin tituleerata parhaaksi keikkakumppanikseni.

Loogisesti on keikoilla juokseminen jäänyt vähemmälle, kun 2/3 yllä mainituista on potkaissut tyhjää ja viimonenkin elää hiljaiseloa... :S Haluaisin myös jaksaa seuraavat kuvat iloksenne:

Mama Trash, Gloria 4/2008

In Flames lavalla, Nummirock 6/2008

Sillä oli pidemmät hiukset ku mulla. Inferno 6/2008

The 69eyes, Nosturi 1/2005

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Liebster award

Liebster award-haastetta Sereijanilta:

"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."

1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer 11 questions as the "tagger" has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5. These lucky bloggers must then be told.
6. There is no tag backs.

Faktat:
(sieltä mistä aita on matalin: viime viikon a blog with substance-haasteen kahdeksan faktaa löytyy täältä)

9. Minulla ei ole parasta kaveria. Välillä olen tämän johdosta kateellinen niille, joilla sellainen on. Eämäni aikana minulla on sellaisia kyllä ollut. Neljä. Yhtä en voi enää sietää silmissäni ja välttelen tilaisuuksia, joissa saattaisimme törmätä, kolmen muun kanssa kliseisesti sanottuina kasvoimme erilleen. Elämäntilanteet muuttuivat ja niin poispäin. Vaikka kaikkia kyllä vielä näen ja olemme väleissä, ei vain enää ole samanlaista hengenheimolaisuutta.

10. Minua kutsuttiin aikoinaan kavereiden toimesta bändäriksi, mitä en katsonut kovin hyvällä, vaikka totta puhuen yhteiskuvia artistien kanssa riittää häpeäksi saakka ja olin sattumien kautta vieraillut bäkkäreillä, kompastunut useammankin muusikon huulille ja herännyt kaikkien aikojen suosikkisolistini vierestä. Väitän edelleenkin kivenkovaan, etten tehnyt aloitetta.

Tavastian bäkkäri 2010

9. Parasta ala-asteella: Spice Girls, The Moffats, Harrison Ford. Parasta yläasteella: Tehosekoitin, Apulanta, Don Huonot, Angeline Jolie. Parasta teini-iän ohituttua (ja vieläkin): Entwine, Charon, Senteced, Megan Fox.

Kysymykset:

1. Oletko koskaan ollut telttailemassa tai nukkunut metsässä?
Vuosittain telttailen Nummirockissa kolme yötä ja yleensä Jurassic rockissa kaksi yötä lisää. Festareiden ulkopuoliset telttailut rajoittuvat lapsuuden kesäleiriin ja kaverin pihalla telttailuun.

Nummirock 2012

2. Mikä olisi unelma-ammattisi, jos saisit sen vapaasti päättää?
Tää nykyinen on hyvä siitä, että saa olla yksin, hiljaa ja koneella. Unelma-ammatin ehdoton kriteeri on epäsosiaalisuus. Ei asiakaspalvelua, ei asiakaskontaktia.

3. Kuka ihminen inspiroi sinua?
Apuva. Huokailen erään ystäväni selkeille mieleenkiinnonkohteille ammatinvalinnan ja tulevaisuudensuunnitelmien suhteen, toisen rohkeudelle ja seikkailunhaluisuudella jättää vähän väliä Suomi useiksi kuukausiksi ja lähteä matkaamaan pitkin maailmaa, äidille tietenkin, koska se tietää lähes kaiken. Nähdessäni upeita asukokonaisuuksia tai sisustuksia tahtoisin olla yhtä kekseliäs, aikaansaava, tyylikäs ja pistää itseni ja asuntoni kokonaan uusiksi.

4. Minne reissaisit jos joku lahjoittaisi sinulle matkalahjakortin mihin vain?
Suuruudenhullusti maailmanympärimatka! Pihisti Pariisi. Tai uudelleen Dubliniin. Ehkä kuitenkin valitsisin Uuden-Seelannin ja Sormusten herran kuvauspaikat.

5. Kuinka monta vuotta olet käynyt erilaisia kouluja?
12. Peruskoulun (ala-aste: Palojärven koulu, yläaste: Nummelanharjun koulu) lisäksi kolmen vuoden merkonomikoulutus Länsi-Uudenmaan koulutuskeskuksessa Lohjalla.

Kauppis 2003

6. Osallistuisitko tositv-ohjelmaan?
En missään nimessä. Kauhea ajatus olla koko ajan tarkkailun alla, ihmisten tuomittavana ja arvosteltavana, ohjelman jälkeen sylkykuppina ja tunnistettavissa. Mua ahdistaa jo sellainenkin kaukaa haettu ajatus, että jos poikaystävä radiotoimittajakoulutuksensa jälkeen saa radiojuontajana paikan ja siitä tulee pikkujulkkis ja mut tiedettäisiin sitä kautta. Jösses, mullahan alkaa posket kuumottamaan pelkästään, jos jossain kaveriporukalla ollessa kaikki kääntyy kuuntelemaan ja tuijottamaan mua. Muutenkin tositelkkariin hakeutuvat ihmiset ovat omasta mielestä lähinnä tyrkkyjä, julkisuudenhakuisia ja/tai rahanahneita

7. Kuinka monta tuntia nukut keskimäärin öisin?
Niin paljon kuin mahdollista. Arkena 8-10h, viikonloppuisin kellon ympäri.

8. Miten kuvailisit tyyliäsi muutamalla sanalla?
Tumma, yksinkertainen.

9. Onko sinulla / Onko sinulla ollut lemmikkejä?
Ei ole, eikä ole koskaan ollut.

10. Lottoatko ja jos kyllä, miksi?
Lottosin ensimmäistä kertaa nelisen vuotta sitten ja voitin heti 50e. Paha juttu, lottoaminen alkoi heti tuntua hyvältä idealta. Nykyään lottoan vain, jos on todella iso summa jaossa ja ostan viisi riviä. Viimeksi  kaksi viikkoa sitten. Voitin reilun kympin ja kävin sillä kinkissä syömässä.

11. Uskotko kohtaloon, miksi?
En. En oikeastaan usko paljon muuhunkaan. Ihmiset haahuilevat elämänsä ajan ja yrittävät tehdä ajastaan mahdollisimman siedettävää/mukavaa.

Oon tosi mälsäpää ja laiskalla tuulella, enkä jaksa alkaa surkealla mielikuvituksellani keksimällä keksimään kysymyksiä muille. :s Jos on halua ja jaksamista, niin kopsatkaa nämä edelliset. :)

lauantai 26. tammikuuta 2013

Hopeanuoli

Erään ystäväni ehdotuksesta aloimme tuumia Hopeanuoli-maratonia jo viime marraskuussa, mutta nyt vasta löytyi hyvä rako pitää sellainen. Näin ensimmäistä kertaa Hopeanuoli-jaksoja (liian nuorena) isäni veljen perheen luona. Saivat lapset hiljaisiksi pistäessään videot pyörimään. Tykkäsin kauheesti, vaikka jäikin kauheat Akakabuto-traumat. Pelkäsin karhuja monta vuotta eteenpäin. 1997 tienoilla pk-seudulla liikkui ns. citykarhu, joka oli myös lapsuudenkotini liepeillä matkannut. Hyvä, että kotoa uskalsin poistua.


Siskohyvä osti aikoinaan Hopeanuoli-DVD-boksin, jonka omin vuosiksi itselleni, kunnes se tajusi ottaa sen viime vuonna takaisin. Ehdin pari kertaa katsoa sen läpi ja ai että, on se hohtonsa pitänyt. Hyvin tehty, leikkaamaton versio, jännittävä, sopii aikuisillekin. Jaappanin kielellähän se pitää katsoa, kuten asiaan kuuluu, muista kielivaihtoehdoista huolimatta, vaikka onhan se hirvittävän ruma kieli.

Kolmen jälkeen alkoi kavereita vyöryä meille ja pistettiin Hopeanuolet pyörimään. Välipalaksi olin aamulla vääntänyt boolikulhollisen makaronisalaattia ja suklaaneliöitä, etteivät ihan nuupahtaisi kaikesta siitä... ööh, istumisesta. Ensiksi mainittua 5 kg ja jälkimmäistä 1 kg. Hups. Puolet ihmisistä tosin feidas eli noin puolet ruoasta jäi syömättäkin. Nooh, pitänee itse uhrautua.


Suklaaneliöiden ihanan yksinkertainen, herkullinen ja nopea ohje täältä. Makaronisalaatin heitin hatusta eli siinä on lähes kaikkea mahdollista:

-makaronia, kinkkusuikaleita, mozzarellaa, oliivia, ananasta, omenaa, kurkkua, tomaattia, suolakurkkua, jäävuorisalaattia
-useampi purkki kermaviilia, johon sekoitin chilimaustetta, mustapippuria, suolaa, sinappia, yrttipippuria ja Mexican hot saucea

Yhdentoista jälkeen saimme seikkailun päätökseen, vieraat lähtivät ja nyt olen väsynyt ja täynnä ruokaa. Taidan pyöriä lyllertää möngertää ähkien ja puhkuen vuoteeseen ja nähdä pari verentäyteistä metsiin painottuvaa kontiopainajaista.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Upgrade

Olen viime viikosta lähtien leikkinyt massikeisaria ja pistänyt rahaa menemään. Tuudittaudun siihen, että lähes kaikki ostokset sain suhteellisen halvalla.

1) tilasin puuttuvat kolme Pendergast-sarjan kirjaa adlibris.comista
2) huuto.netistä kotiutin kolme Aalto-tuikkua
3) kävin noutamassa Sotkasta uuden työtuolin

Lukujononi kasvoi. Sain yhden Pendergastin loppuun, mutta tilasin kolme uutta ja kaupan alelaaristakin löytyi vielä yksi random tekele. Näistä 3/4 oli alennuksessa. \o/ Kiusaan itseäni ja säästän Kingiä myöhemmäksi.

Kyllästyin keittiön tasolla oleviin toisiinsa sopimattomiin esineisiin (yksi random tuikku, yksi Aalto-tuikku, kaksi isompaa kynttilää Ikean alusilla ja yksi Ikean pieni maljakko), joten päädyin Aalto-tuikun ja mummon antaman Mariskoolin innoittamana haalimaan huuto.netistä kolme Aalto-tuikkua lisää. Huuto.netistä ostaessani säästin useita kymppejä.


Ollessani viime lauantaina porukoilla näin lehdessä mainoksen Sotkan alesta ja siinä oli potentiaalisen näköinen työtuoli itselleni. Edellinen oli ~15 vuotta vanha, ruma ja kangas rikki ja repaleinen. Myöhemmin Sotkan nettisivuja selatessa ajattelin, että voisin päivittää samantien työpöytäni, se kun on vieläkin vanhempi. Sain sen ennen koulun alkamista eli reilu 20 vuotta sitten. On naarmuja, kolhuja ja kulumia ja kaksi vetolaatikkoa enemmän tai vähemmän rikki. Paikan päällä Lommilan myymälässä käytyäni jätin kuitenkin pöydän sinne, ei ollutkaan hyvä. Etsintä jatkuu. Tuoli (-50 %) lähti kuitenkin mukaan.


Myös ruokakauppaan meni normaalia enemmän rahaa, kun huomiselle Hopeanuoli-iltamille päätin tehdä (muka halvat ja) helpot tarjottavat. Eivät vieraat ainakaan väsy kesken kaiken tai uuvu kaiken sen jännityksen tuoksinnassa.

Vanhuus näemmä iskenyt, kun saan hirmuiset kiksit työtuolista ja tuikuista...

tiistai 22. tammikuuta 2013

It's-a me, Mar... jut.

Väittävät, että hyvää ei saa halvalla.
Mutta toisaalta kuulin myös, että poikkeus vahvistaa säännön.
Omanne saatte pientä korvausta vastaan täältä: Rikkinäinen blogi


maanantai 21. tammikuuta 2013

The D is silent

Uutta Tarantinoa teattereissa, must see! Porukalla on hauskempaa, joten hyvissä ajoin huutelin kavereita mukaan (alkuperäinen 18 hengen seurue supistui viiteentoista) katsomaan Django unchainedia. Omistajan elkein latasin tiskille seteleitä ja vapaalippuja kaikkien puolesta. Sunnuntaina klo 14.10 valtasimme hyvän osan Tennispalatsin kakkossalin takarivistä.

Olen Tarantino-fani. Ja elokuva oli sitä normi Tarantinoa. Mutta silti. Kyllä sen katsoi ja oli ihan viihdyttävä, ei siinä mitään, mutta jotenkin vaan... En tiedä, mikä siinä mätti, etten niin hirmusti ja odotetun paljoa välittänyt.


Hovikuvaaja oli Pohjanmaalla, joten eiliseltä pari laadutonta itseräpsimää tähän. Juuri olin lähdössä kohti keskustaa ja valmistauduin pyryyn ja pakkaseen.


Olin tykkänään unohtanut aiemmassa päivityksessä mainita teatterireissusta. En tiedä ihan tarkalleen miten tässä näin kävi, mutta ilmeisesti poikaystävän äiti heitti meille ilmaiset liput. Viime keskiviikkona kävin siis Studio Pasilassa poikaystävän ja hänen siskonsa kanssa katsomassa Martti Suosalon ja Mika Nuojuan tähdittämän Kiviä taskussa. Ed. mainitut kaksi näyttelijää näyttelevät kaikki 15 roolia. 11. esitysvuosi menossa ja viikko sitten tuli 500. esitys täyteen. Hippasen suosittu.

Mutta suosittu tai ei, väliaikaan mennessä en ollut vaikuttunut. So boring. Vikalla kolmanneksella skarppasivat oikein kunnolla, minuakin alkoi naurattamaan ja aloin viihtymään. Näyttelijät oli ainakin kauhian lahjakkaita, vaikkei muuten oikein ollutkaan minun makuuni. Ainakin tuli nähtyä sekä esitys että Studio Pasila paikkana. Jossa tosin siinäkään ei ollut kehumista.

Jopas olen tylyllä tuulella. Mikään ei ole hyvä. :P

lauantai 19. tammikuuta 2013

Paluu juurille

Täällä on menossa ukkovapaa viikonloppu, kun rakas avopuoliso lähti perheineen sukuloimaan. Perjantaina töistä päästyäni kävin salilla, tyhjensin ulkomailla olevan tädin yltäkylläisyyttään pursuavan postilaatikon ja kotona siivoilin.

Tilasin HairCrazystä toista kertaa hiusvärejä. Naama venähti jälleen pakettia avatessa. Punaista, punaista joka puolella. Yksi Directionsin purkki oli kosahtanut rikki. Viime kerralla Special effectsin korkki oli päässyt aukeamaan. Luulisi, että pistäisivät vähän jämäkämpään pakettiin kuin pelkästään muovia ja paperia sisältävään pussukkaan, kun kerta paketti joutuu matkaamaan maasta toiseen. Pistin toki sähköpostia heille tästä epäkohdasta. Kylppärin peilikaappi näyttää nyt seuraavanlaiselta:


Löytyy Special effectsin Nuclear rediä, Crazy Colorin Fire ja Directionsin Pillarbox rediä sekä Fireä.

Olin äiteelle torstai-iltana pistänyt viestiä, että jos aika käy pitkäksi, niin saatan tulla saunassa poikkeamaan. Sehän soitti samantien perään, että jääthän sitten myös yöksi. Eli perjantaina iltapäivästä Vihtiin ja sinne jäin. Siskokin oli siellä. Luin kymmenkunta lehteä (kaikkea iltapäivälehdistä Seiskan kautta naistenlehtiin sekä läskilehtiin), infrapunasaunoin ja katselin siskon vuokraamia lehvoja.

Tänään aamusta lähdettiin äidin kanssa Nummelaan kauppaan. Olen näemmä täysin surkea, mitä tulee edes suosikkikirjailijani tulevien julkaisujen silmällä pitämiseen; suu auki ja silmät pyöreinä hamusin syliini Kingin uusimman, 22.11.63, jonka ilmestymisestä ei ollut tietoakaan. Myös uusin Fingerpori-albumi läksi mukaan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun lottoa ostaessa kysyttiin paperit. Lähes joka kerta kysytään siideriä yms ostaessa, mutta tää oli ihan uutta. "Aaaai, sä oot -86..."

Päästyäni takaisin lämpöiseen kotiin (no kakkoskoti, mikä lie), pakkastahan oli mukavan pirtsakat -27,  aloin tekemään elämäni ensimmäistä kakkua. Haluan tehdä parin viikon päästä kaverini synttäreille suklaakakun, joten teen kahdesta eri reseptistä koevedokset tätä ennen.



Aiii että tuli muuten hyvää! Jätin puolet vanhemmille ja otin puolet kotiin. Appelsiini-suklaakakun resepti löytyy TÄÄLTÄ, mutta ohjeista poiketen väänsin kyllä pohjankin ihan alusta alkaen omin pikku kätösin.


Kotiin päästyäni jatkoin siivoilua, avasin uuden Fingerporini ja olen muutamalla minuutilla jatkanut Supernaturalien tuhoamista. Tuskin jaksan tänäänkään lähteä kylille huitelemaan, todennäköisesti kulutan iltani kirjojen parissa ja hiuksia värjäten. Alla lukujono:

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

A blog with substance

A blog with substance eli haaste Henniltä: Ideana on kertoa itsestään kahdeksan faktaa ja heittää tunnustus sen jälkeen kahdeksalle kanssabloggaajalle.


1. Harrastuksiani/vapaa-ajan aktiviteettejani kautta aikain: tennis, muskarissa kanteleen soitto, uiminen, 4H-kerho, temppukerho, pyöräily, aerobic, step aerobic, kuntosali, kansanopistossa ranskan kielen opiskelu, laskettelu, rullaluistelu, lukeminen, bloggaus.

2. Omaan uskomattoman sisäisen kellon. Noin kerran kuussa saatan herätä arkipäivänä vasta herätyskelloon. Muutoin herään milloin tahansa aamuneljästä eteenpäin, viimeistään viideltä. Kello olisi soimassa 5.30 ja työt alkavat kuudelta. Sisäinen kelloni toimii toki myös viikonloppuisin. Jos poikaystävä on rilluttelemassa yötä myöten, herään 03.30-05. Yleensä joko pilkun aikaan tai viideltä, jolloin ukon pitäisi olla viimeistään kotona tuli se sitten bussilla, junalla tai osin kävellen.

3. Työmatkoilla näprään radiota tauotta. Musiikkigenrellä ei ole niin väliä, kunhan jotain ei-pahasti-ärsyttävää kuuluu. Aamun saldoa: Aki Sirkesalo - Seksuaalista häirintää (nostalgiabiisi, muistan pienenä tämän kuulleeni ja ajatelleeni, että hyi mitä se laulaa) ja Brick and Lace - Love is wicked (tämä oli kovassa radiosoitossa minun ja Eetun vasta tapaillessa toisiamme kesällä 2008 ja tämä olikin silloin "meidän biisi", niin romanttista :'). Jos kuitenkaan radiosoitanta ei satu miellyttämään, pidän paria levyä autossa mukana. Katu-uskottavasti siellä on nyt Kaija Koota ja Michael Jacksonia. Löytyy toki Sentencediäkin. Vaikka eniten pidänkin raskaammasta musiikista, kuuntelen kuitenkin laidasta laitaan kaikkea. Paitsi reggaeta. Ja iskelmää. Ja...

4. Lauantaina käytin yli kolme tuntia paperikuvien järjestelyyn ja albumeihin tunkemiseen. Tätä ei onneksi tarvitse tehdä kuin kerran vuodessa, kun tammikuisin tilaan koko edellisvuoden kuvat paperikuvina. Nyt tilasin huomattavasti enemmän kuin edellisvuosina, ilmeisesti blogiharrastelun myötä on tullut napsittua huimasti enemmän kuvia. Kuvien määrästä päätellen vuoden kohokohtia olivat huhtikuinen matka Zurichiin sekä juhannus Nummirockissa.


5. Olin ennen pillerivastainen. Tai ehkä se on liian vahvasti ilmaistu. En vain tykännyt käyttää mitään lääkkeitä, eikä tähän ollut mitään tähdellistä syytä. Esimerkiksi mieluummin kärsin tai nukuin päänsäryn pois kuin otin Buranan. Kauas on tultu. Vielä pari viikkoa takaperin napsin neljää eri tabua päivässä; D-vitamiini, rautavalmiste, tulehduskipulääke ja e-pillerit. Ensimmäinen ja viimeinen jatkuu vieläkin. D-vitamiinin aloitin marraskuussa saatuani syksyn toisen flunssan. Rautaa söin yhden kuurin verenluovutuksen jälkeen ja viikon tulehduskipulääkekuurin jälleen pahentuneeseen selkäkipuun.

6. Tunnustan seuraavani seuraavia sarjoja, suosikkijärjestyksessä: How I met your mother, Game of Thrones, True blood, The walking dead, Supernatural, Californication, Once upon a time, Glee. Yhtäkään näistä en seuraa telkkarista käsin, jota meidän huushollissa availlaan muutoinkin melko harvakseltaan.

7. En tahdo lapsia. En ole koskaan halunnut, eikä nämä kuulu tulevaisuuteeni. Suunnattomasti ärsyttää sukulaisten tai lapsia pullauttaneiden kavereiden "kyllä sun mieli vielä muuttuu" sun muut vastaavat kommentit. Ehkä itse tiedän kuitenkin paremmin. Enhän minäkään kenellekään lasta yrittävälle kaveripariskunnalle mene kommentoimaan, että ei kannata, kyllä teidän mieli vielä muuttuu, tai jo vanhemmaksi tulluttua henkilöä mene arvostelemaan, että olipa huono elämänvalinta. Jos jossain vaiheessa kävisi niinkin hassusti, että alkaisin ylipäätänsä pitämään lapsista, arvostaisin silti kuitenkin enemmän omaa aikaa, rauhaa ja rahaa.

8. Edelliseen viitaten haaveilen kylläkin omasta nelivarvaskilpikonnapoikasesta jo toista vuotta, mutta taidan olla siihen liian itsekeskeinen. Liian paljon vaivaa ja kustannuksia. Itseäni jaksan hoitaa (ainakin kausittain), mutta siihen se jääkin.

Et sil viissiin.

Ei ihan tule kahdeksaa täyteen, mutta tämä menee seuraaville:
Mustaa pitsiä (kiva ku oot back in business!)

maanantai 14. tammikuuta 2013

Vielä yksi toisto part II

Viikonloppuni meni kutakuinkin kotona. Sosiaalisesti merkittävän tapaus oli sunnuntain ruokailut kinkkibuffassa kera Eetun ja Turon. Tämän jälkeen kävin siskon luona katsomassa parit elokuvat, Cabin in the woods (yllättävän hyvä, odotin vain sellaista tavallista, nähtyä, tylsää normijuonta: teinit menee keskelle ei mitään dokaamaan, joku hullu tulee ja tappaa kaikki, loppu) sekä In time.

Sunnuntai on myös mun mittauspäivä. Vyötärön- ja lantionympärykset olivat jälleen hivenen kutistuneet ja suosikkiminihameeni, jonka sopivuutta aika ajoin kokeilen, oli viimein täydellisen kokoinen. Tästä seurasi tiukka päänsisäinen kamppailu: käydäkö puntarilla vaiko ei. Aikani ämpyiltyäni päädyin astumaan (hyvin hermostuneesti) vaa'alle 1,5-2 vuoden painopimennossa elon jälkeen. Mulla on tietty kilomäärä, jota pidän hyvän mielen lukemanani. Se ja siitä alaspäin it's all good. Vaakahan pysähtyi juuri ko. numeroon ja sitten hymyilyttikin koko aamun. Piti tökkiä Eetukin hereille, että arvaa mitä, arvaa mitä.

 5.10. lähtien vyötärö -10 cm, lantio -7 cm.


Repäisen ja pistän kaiken julkiseksi, vaikka tämä ei kyllä alunperin ollut tarkoitus ja tähän mennessä olen korkeintaan poikaystävälle (tai vuonna 2007 eksälle) painostani tarkemmin mutissut ja natissut. Hissuttelua ja hyssyttelyä ja häpeämistä. Ylhäällä Marjut 68 kg, tänään otettuja kuvia. 3 kg vielä haaveilen pudottavani. Pahimmillani painoin 84 kg vuoden 2007 alussa ja pudotin sinä vuonna 18 kg kesään mennessä. 8X kg lukemiin ei paino ole enää sen jälkeen kivunnut, enkä anna kivutakaan. Osviitaksi kuvat 10/2006 Turkin matkalta, sekä kuurin jälkeen 6/2007.

84 kg -> 66 kg

perjantai 11. tammikuuta 2013

Groundhog day

Tästä ei elämä enää jännittävämmäksi muutu. Tämän viikon arkipäivät näyttävän toistavan toisiaan. Enkä edes valita, rutiinit on kivoja.

Klo 6-14: töitä
Klo 14.30-15.30: urheilusuoritus
Klo 16: Supernaturalia X jakson verran
Klo 19-21: tutimaan

Tiistaina ja torstaina tosin hain siskon koiran pariksi tunniksi tänne, kun emäntä itse joutui 3/5 päivänä ylitöihin. Muiden päivän kuntoilut on salireeniä, mutta torstaina korvasin sen lenkillä, kun hain koiran tänne. Vallikallio-Karakallio-Vallikallio 80 min. En ole koskaan pahemmin perustanut lenkkeilystä, niin maan tylsää touhua. Otin kuitenkin hyvin ja tavan vuoksi kameran mukaan, jotta saan päivityksiini jopa kuvia.



Viikonloppukin kumiseen tyhjyyttään, mutta onhan se välillä hyvä. Varsinkin perjantaisin tuppaan tipahtamaan jo alkuillasta ja nukkumaan lähes kellon ympäri. Tulevina viikkoina on kuitenkin vaikka mitä kivoja asioita, joita odottaa: parit synttärit, Tukholman risteily, uutta Tarantinoa, Hopeanuoli-maraton, teatteria, tatuointiaika...

maanantai 7. tammikuuta 2013

Synopsis

Mukavia juttuja viikonlopulta.

Perjantai:
-pääsin jo yhdeltä töistä
-varasin tatuointiajan La Muerte Inkiin
-kipaisin salilla
-löllöilin kotona koko iltapäivän ja illan
 
Lauantai:
-rehkin salilla
-kävin Jumbossa
-löysin Stockalta ruokajuttuja ja Kicksistä kynsilakan ja parit peel-off-kasvonaamiot
-tein pienen iltalenkin
-kävin kavereiden juhlissa saunomassa
-luin päivässä Susi sisälläni-kirjan
-näin siskoa, kun sain häneltä illalla kyydin kotiin (olin siis kävellyt illanistujaisiin)

Sunnuntai:
-koukutuin Supernaturaliin (I know, tulen vähän jälkijunassa tämän kanssa)
-kävin porukoilla viettämässä isukin nimppareita
-sain viimein koskea voittamiini Fanipaloihin, karkkipäivä!
-näin kasan sukulaisia
-mätin sushi-illallisen

Koska kuvattomat postaukset on tylsiä, eikä viikonlopulta ole otoksia, jätän vain tämän tähän.

torstai 3. tammikuuta 2013

Flawless victory

Hohoo. Kotona odotti postitädiltä lappu, että paketti noudettavissa. En muistanut tilanneeni mitään, joten kävin sen heti hakemassa tai asia olisi jäänyt vaivaamaan.

"Onnea! Osallistuit SUBin maanantai-illan leffakisaan ja onnetar arpoi sinulle Fanipala-tuotepaketin."

Kuusi pussia erilaisia Fanipaloja. Hyvä hetki olla laihiksella. _b Onneksi olen pitänyt sunnuntain karkkipäivänä, jotta en repsahtelisi tavan takaa.


Tätä seuraa yleensä "aina sä voitat"- ja muut samanlaiset kommentit, mutta, ei, en voita aina. Kyse on näkökulmasta. Olen vain pieni katkera tekijä, kun tämä täti vie kaikki suuret voitot nenän edestä. Pitäisi varmaan olla onnellinen kaverin puolesta, mutta ne ajat on long gone. :D Jopa oma sisko kehtaa mennä voittamaan isompia palkintoja vaikka tietää, että vihaan häviämistä ja tietenkin aina on pakko olla parempi kuin pikkusisko!

Oon osallistunut kaiken maailman kilpailuihin kymmenkunta vuotta, eikä niitä voittoja todellakaan tule kuin muutamat vuodessa, ehkä viidesti hyvänä vuonna, ja nekin sen takia, että osallistun kilpailuihin päivittäin. Semmoiseen 30/vko. Voitan lähinnä avec-lippuja leffojen ensi-iltoihin. Niissä on paremmat mahikset voittaa, kun yleensä koko salillinen arvotaan täyteen. Suurin voitto oli vuonna 2009, kun voitin kahdesta eri kilpailusta liput (2x2 ) Kivenlahtirockiin. Lahjoitin toiset liput kaveripariskunnalle. Yleensä kaverit pääseekin hyvin siivellä, kun kyselen niitä elokuviin mukaan. :) Ja minä pääsen siskon siivellä.

Siispä itsensä hillitsemistä sunnuntaihin asti. Onneksi täällä on myös tuo oma pieni pullahiireni, jota ei pelota ryhtyä auttamaan neitoa hädässä tässä man vs food-taistossa.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Kiss kiss bang bang

Ei aivan suunnitelmien mukaan mennyt tämä uusivuosi, mutta eipä voi sanoa silti sen menneen huonosti. Jo toinen onnistunut vuodenvaihde putkeen, some sort of record! \o/

Kun muut suunnitelmat kariutuivat, kaveri pisti päivän varoitusajalla plan B: Kontulan pystyyn. Menimme avopuolison kanssa siellä pyörähtämään. Minulla oli tosin jotenkin nuutunut ja väsynyt fiilis ja siinä vaiheessa kun jo valmiiksi pipinä ollut poikaystävä alkoi voida huonosti parin punaviinihörpyn jälkeen, lähdettiin kotiin jo yhdeksitoista.

Kellon lähestyessä kahtatoista talsittiin lyhyt matka Vallikalliolle, tienoon korkeimmalle kohdalle, josta näkee koko Leppävaaran yli. Siellä oli parisenkymmentä muutakin juhlijaa. Sain vuoden vaihtuessa suukon ja katseltiin ilotulituksia aikamme. Oli melko täydellistä.





Kotipartsilla vielä leikittiin tähtisadetikuilla, joita en ollut tajunnut ottaa ulos mukaan ja yö venyi muutenkin minulle hyvin epätavalliseen reilu kahteen. Tällaista hyvin rauhallista uuttavuotta ei olekaan ollut sitten 2003-2004, kun en vielä alaikäisenä missään kylillä pahemmin huidellut.

Kuten fb:ssä asian ilmaisin:
"Kissing your loved one under fireworks when the year turns to another. ♥
Also; seeing friends, finding the perfect spot for midnight, soberness & sparklers."



Loppuun vielä naamakuvia sun muuta. Lippariliiviä, tavallista hooämmäpaitaa ja pvc-hamosta päällä, uuden huulipunan testausta ja silmämeikitkin on muuta kuin ripsari->valmis. Olen huomannut viimeisen vuoden aikana aina välillä onnistuvani näyttämään aikuiselta.





Voisin hetkeksi unohtaa suomalaisen tavan vähätellä ja todeta asioideni olevan todella hyvin: vakaa pitkä parisuhde, vakaat tulot, mielenterveys kunnossa, katto pään päällä, perhe ja ystävät ympärillä. Henkilökohtaisesti ajattelin jatkaa tätä koko ajan paranevien vuosien sumaa.