maanantai 16. kesäkuuta 2014

Vienna in 33 hours

Olin ottanut 16.5. perjantain vapaaksi, jotta pääsisin juhlistamaan ystäväni Katin polttareita Itävaltaan. Herätys oli näin ollen (vasta) kuudelta, nomaalin arkiviiden herätyksen sijaan. Eetu heitti mut lentokentälle ennen seiskaa. Turvatarkastusjonossa sattumalta törmäsin siihen ainoaan tyttöön, Miiaan, jonka polttariporukoista tunnen. Kentällä hengattiin yhdessä luppoaika, mutta koneessa ei osuttu vierekkäisille paikoille.

Miksi ne polttarit on Itävallassa? Koska Kati on alunperin itävaltalainen, tadaa! Joillakin ulkomaalaisilla on omituinen tapa tykästyä Suomeen... Katilla on tänä vuonna kymmenes Tuska edessä ja on se jo vuosia asunutkin täällä.



Wienin päässä oltiin ennen kymmentä. Meillä oli 5h aikaa ennen hotellin check-iniä. Ihan hyvin saatiin aikaa kulutettua. Parit ongelmat meillä oli heti kentällä junalippua automaatista ostettaessa, kun 20e setelit ei kelvannut, eikä pienempää ollut, ei kelvannut Electron eikä luottokortti. Käytiin kaupassa ostamassa juomat, jotta saadaan pienempää rahaa. Siellä Miian seteliä pistettiin koneen läpi vaikka kuinka monta kertaa ja aina väitti, että ei ole legit seteli, alkoi jo kuumottaa. Toisen setelin ne sitten lopulta otti.

Junalla siis keskustaan. Käytiin Sparissa ostamassa välipalaa (ihan naurettavan hyvää leipää ja hedelmäsalaattia) ja random ostoskeskuksessa kierreltiin kauppoja. Löysin ihanan kesämekon! Eksoottisesti Hooämmästä.



Lähdettiin kahdeksi hotellille ja päästiin onneksi jo silloin huoneisiimme. Miia oli ottanut itselleen oman huoneen, mulle tulisi huonekaveri jossain vaiheessa. Tunnin verran koitin ottaa päikkäreitä, en onnistunut nukahtamaan.

Siinä sitten neiteilin iltaa varten ja olin juuri saanut itseni valmiiksi kun Michelle tuli huoneeseen. Yhteensä meitä taisi olla viisi suomalaista, yksi sveitsiläinen (Michelle) ja loput itävaltalaisia. Michelle oli tavannut Katin Suomessa viisi vuotta takaperin Heavy Cornerissa ja kuinkas sattuikaan, molemmat olivat opiskelemassa Suomessa ja asuivat vielä samassa paikassakin. Hyvin tultiin Michellen kanssa juttuun, tykättiin samoista kirjoista ja oltiin mahdollisesti oltu samoilla keikoilla ja oltiin muutenkin samantyylisiä ihmisiä.



Mentiin neljäksi hotellin aulabaariin, jonne piti kaikkien kerääntyä 16-16.30. Puoleen mennessä ei ketään näkynyt, joten lähdettiin niitä etsimään. Olivat ravintolan puolella. Tai osa oli. Viideltä niiden kanssa siirryttiin takaisin aulabaariin, jossa Katin sisko (joita oli kaksi paikalla, myöhemmin myös täti ja serkku) tarjosi kierroksen. Kaaso eli Christina toi Katin paikalle puoli kuuden aikaan. Istuttiin tunnin verran baarissa. Kati sai joka paikassa kirjekuoren, joka sisälsi tehtävän tai arvoituksen, joka piti selvittää ennen kuin päästiin jatkamaan seuraavaa paikkaan. Ja joka paikassa sitä myös lahjottiin pienillä hassuilla jutuilla, kuten tutulla, lepakkokaulakorulla, kissankorvilla ja siivillä. Digi- ja järjestelmäkameroiden lisäksi käytössä oli polaroidkamera, jonka kuvia illan edetessä pistettiin kirjaan, johon sai samalla jättää terveisiä. Kuvilla ja teksteillä koristeltiin myös seinäkalenteria.

Hotellilta lähdettiin sightseeing-kierrokselle. Meillä oli oma bussi käytössä. Joku yli puoli tuntia kierreltiin kaupungissa tunnetuimpien nähtävyyksien seutuvilla. Bussi jätti meidät ravintolalle, jossa syötiin, jotta jaksettaisiin bailata. Siellä taisi mennä lähemmäs 3h. Ei Itävallassakaan saisi sisällä polttaa, mutta harva tästä välittää, joten tuollakin tupakoitsijat poltti sisällä. Jännä, että heille itselleenkin tuli savusta päänsärkyä.



Tästä käppäiltiin (sateessa... ainahan se menee niin, että kun jonnekin lähtee, niin sinne tulee juuri silloin kehnommat kelit, vaikka kuinka olisi auringonpaistetta aikaisemmin ollut) baariin nimeltä Jenseits, joka oli ennen ollut ilotalo. Kello oli vasta puolenyön, kun minua, Miiaa ja Michelleä, eli meitä, jotka oltiin tänä samana päivänä matkustaneet Itävaltaan, alkoi väsyttää ja otettiin taksi hotellille ja mentiin tyytyväisinä nukkumaan.

Meidän porukalle oli pöytä varattuna lauantaina aamupalalle klo 10, mutta oltiin Michellen kanssa jo 1,5 h aiemmin hereillä. Minä luin ja Michelle opiskeli. Kympiksi aamupalalle, varsinkin morsian ja kaaso olivat kovin huonovointisen oloisia ja väsyneitä. :P




Tämän jälkeen eli klo 11 oli jo mun check-out. Hotelli oli ihan saakutin hieno (Parkhotel Schönbrunn), mutta koko ajan oli respassa ihme sekoilua. Olivat sanoneet, että vaikka minä lähdenkin huoneesta, niin Michelle on siinä samassa huoneessa vielä toisen yön, se kun lähtisi vasta myöhemmin. Noh, yritin check-outia ni nää sano, et kummankin pitää lähteä ja maksaa koko huone. Hain Michellen, joka sitten saksaksi selvitti tilanteen. Lopulta se meni niin kuin pitikin, vain minä maksan ja Michelle jää huoneeseen. Nooo, sitten mun kortit ei kelvannu niille vaan piti käteisellä maksaa. Eikä mulla ollut kun 20e. Onneks Kati ja muutamat muut oli juuri siitä lähtemässä ottamaan lisää unta palloon eräälle polttarivieraista, joten Kati lainasi kympin. Hetki vielä hengattiin huoneessa. Miiakin oli jo maksanut huoneensa, mutta kävin meidän huoneessa suihkussa.



Michelle oli luvannut näyttää meille kaupunkia, se oli kerran aikaisemmin vieraillut Wienissä. Tosin ensimmäisen nähtävyyden jälkeen piti lähteä takas hotellille hakemaan Miian kamoja, koska sen aikataulu muuttuikin tiukemmaksi (sen piti heittää kamat jollekin Katin kaverille ennen kuin menivät porukalla syömään kera Katin porukoiden). Eikä tämäkään oikein sujunut. Avainkortti ei toiminut. Respassa kyseltiin toisen asukkaan eli mun perään ja että mikä on mister M:n syntymäaika. Onneksi olin vielä paikalla.

Nähtiin Schönbrunnin linna, Hofburg eli entinen keisarillinen palatsi, oopperatalo, Stephansdom eli tuomiokirkko, joka oli aika hiton siisti. Ja sitten oli joitain muitakin rakennuksia... Käytiin kahvilla ja kaakuilla Cafe Mozartissa. Ei osattu päättää herkkujen suhteen, joten päädyttiin ottamaan kolme kakkupalaa ja jakamaan ne. Hyvä idea. Mmm...




Kohta nuo jo lähtivätkin treffaamaan Katia sun muita ja jäin yksin. Oon niin käsi vieraassa maassa julkisten kanssa. Osasin kuitenkin keskustaan, jossa kirosin aikani ja kävelin vaikka minkä linjojen luo ennen kuin löysin sen, joka vie lentokentälle. Kentällä en tajunnut taas mistään mitään, enkä löytänyt oikeeta mestaa, jotta olisin voinut tehdä check-inin lennolle. Lopulta menin neuvontaan, että "i'm going to Helsinki and i have no idea what i'm doing". Auttoivat sitten. Ei ihme, etten ollut löytänyt oikeaa paikkaa, olin ihan väärässä rakennuksessakin. Onneksi olin varannut aikaa kaiken maailman sähläämiselle.

Lopulta olin kahta tuntia ennen lentoa oikealla portilla. Ostin leipää ja otin kirjan nenun eteen, aika meni nopeasti. Lento lähti 19.20 ja oli Suomessa 22.40.

Eikä puhettakaan mistään kotiin menemisestä! En ollut nähnyt Helsinkiporukoita kahteen viikkoon ja oli niitä ikävä. Ukkeli tuli mua hakemaan kentältä ja lähdettiin kaverin tupareihin, josta Eetu olikin lähtenyt mua hakemaan. Ehdin olla siellä pari minuuttia kunnes lähdettin jatkamaan kuppilaan. Helsing barissa tuli oltua parit tunnit. Ihana oli nähdä ihmisiä ja kovin oli hauskaa! Lupauduin ajamaan kotiin, joten Eetukin kykeni parit bisset ottamaan. Nukkumaanmenoaika taisi venyä kolmeen, mutta it was totally worth it.



A month ago I made a mini trip to Vienna to join my friend's bachelorette party. I knew only one of the guests so I was quite nervous to 1) travel alone 2) meet new people 3) speak continously English. But I made it! Wohoo! \o/ Kati is originally from Austria, but has lived in Finland a few years now and is getting married to a Finnish guy this month. So... At Friday it was party party party, but I did manage to see the city quite a lot the next day, when my hotel roommate (Swiss girl named Michelle) promised to go sightseeing with me. She had visited Vienna before so she knew her way around. My flight was back in Helsinki before 11pm and still I had the energy to meet a bunch of friends to a bar. Pheeew.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)