sunnuntai 31. elokuuta 2014

We love the 90's

Jes, ysäriä! Vaikka olinkin tätä festaria odotellut jo useampia kuukausia, heräsin asupuoleen vasta päivää ennen. Yritin porukoilta etsiä Spaissari-lootastani (oon säilyttänyt kaikki vanhat Spice girls-jutut) T-paitaa, mutta ei löytynyt. Seuraavaksi koitin etsiä vyölaukkua, sitäkään ei löytynyt. Lopulta päätin käydä ostamassa Punanaamiosta Union jack-mekon ja leikkiä Geriä, rekvisiitaksi pääsi mukaan Baby spice-barbi.



Perjantaina lähdin töistä hyvissä ajoin, jotta ehdin kekkuloida kotona rauhassa. Tutkin levyhyllyni ysäriaarteita ja Catcatin, Mr. Presidentin ja Aikakoneen levyistä valitsin autoon kuunneltavaksi viimeksi mainitun. Olin sopinut tapaavani siskon Sörnäisissä, kun hän pääsee 15.30 töistä, jotta saisin hänen parkkiksena. Olin olettanut, että lähialueilla ei olisi yhtään vapaata paikkaa, mutta riittihän niitä. Oli silti hyvä olla suunnitelma varalle.

Festareiden ovet olivat auenneet klo 15 ja ensimmäinen esiintyjä aloittaisi klo 16. Koko tapahtuma oli K-18, multa kysyttiin portilla henkkarit... Treffasin samantien Jassun, joka toimikin pitkälti mun perjantain seuralaisena.



Perjantai oli the päivä, lähes kaikkea tuli pikkuisena kuunneltua. Lauantaina olisi paljon vähemmän katsomisen arvoisia esiintyjiä. Ensimmäinen esiintyjä oli Catcat. Tiedättehän; bye bye baby, baby goodbye. Näillä keikoilla yleensä oli lavalla laulajat ja ehkä pari taustatanssijaa. Mikä bändi..?


Next stop: Rednex. Tiesin tältä vain yhden biisin: Cotton eye Joe, enkä osannut oikein odottaa mitään, mutta huh mimmosta tykitystä koko keikka. Ihanaa junttimeininkiä ja hyvää mieltä, tykkäsin!

Vähän sivukorvalla ja -silmällä tutkin Captain Jackia, jossa ei ollut yhtään alkuperäisjäsentä. Meh.



Ja sitten nää nuoruuteni kovimmat bändit, ensimmäisenä Mr. President. Oon ala-asteella luokan tyttöjen kanssa koulujen välisissä futiskisoissa cheerleadannu Coco jamboon tahtiin. Asia, jota en ehkä välttämättä tahtoisi muistaa.. Ja tää hittibiisi tulikin kahteen kertaan; ekana ja vikana. Yksi juttu, minkä huomasin, oli bändien kokoonpanot. Joissain ei ollut yhtäkään alkuperäistä jäsentä, joissain yksi. Tässä oli alkuperäinen ukkeli ja kahden naisen sijaan oli yksi, sekään ei tuttu lapsuudesta.


Sitten! Viikonlopun odotetuin! AIKAKONE! Tää oli mulle maailman kovin juttu ennen Spaissareita. Oli kasettia ja cd-levyä ja nimmaria ja ainakin yhdellä keikalla kävin, kun Nummelaan tulivat. Olin luovinut hitaasti kakkosriviin edelliskeikan aikana. Tässä vain Veera oli korvattu toisella naisella. Miinuksena täytyy koko festareille antaa Kattilahallin käyttö. Todella pieni ja tunkkainen. Lähtiessäni huonon ilman takia kesken kaiken pois, ovella oli jono. Tai oikeastaan ryysis. Kaikki halukkaat ei päässeet sisälle ja niitä oli hirmuinen määrä. Oli muuten vihaista. Aikakone ja Waldo's people olivat päällekäin, mutta ehdin kumpaakin katsomaan.


Seuraavaksi Günther. Kauheesti ei miehen duckface ja viikset olleet videoilla mieltä lämmittäneet, mutta kyllähän tuota kuunteli ja tunnistinkin parit biisit: Touch me, Ding dong song, Teeny weeny string bikini.

Illan pääesiintyjänä oli E-type. Onneksi ensimmäisenä tuli ne kaksi ainoaa tuttua biisiä eli Angels crying ja Life. Olin nimittäin ihan puhki, selkää sattui, niskat särki, ja kolmannen biisin jälkeen jätin festarit taakseni.


Autoon päästyäni kerkesin vikat 10 min kuuntelemaan YleX:ltä Matti Airaksisen Parasta ennen-ohjelmaa, joka on ainoa kuunneltavan arvoinen radio-ohjelma, ja tänään se vedettiinkin tuolta festareilta käsin. Airaksinen soitti levyjään kumpanakin päivänä myös Kattilahallissa.

Päivä 2. Koko päivän seisominen ei ollut tehnyt hyvää jo muutenkin yli 10 vuotta vaivanneelle selälle; kävelin etukenossa. Niska-hartiatilanteessakaan ei ollut kehumista. Olin kyllä illalla ennakoinut ja pistänyt Voltarenia hartioihin ja nappaissut Sirdaludin, mutta tilanne oli silti kehno. Jossain vaiheessa ilmoitinkin tutuille, että taitaa tämä päivä jäädä välistä, ellei tilanne parane. Muutamat tunnit vain lepäsinkin maaten leffaa katsoen ja sisko toi mulle ruokaa, ettei mun tarvitsisi liikkua. Ja kah, iltapäivästä tilanne olikin jo parempi. Enää ei sattunut jokaisella vasemmalla jalalla otetulla askeleella! Victory!

Olin ajatellut toiselle päivälle laittaa vain normivaatteet, mutta kyllä mä silti sain vähän grungehtavan kokonaisuuden ylleni ja tämän päivän kaveriksi otin Woodyn. Toy story tuli vuonna 1995, mitä hittoa? Oon vanha.



Olin ehtinyt missata jo kaksi kolmesta "hyvästä esiintyjästä", Magic affairin (kuunnelkaan tämän bändin Omen-biisi, huuuuh miten kova) ja E-roticin. Muumilta tosin kuulin, että "E-rotic oli vähän nolo. Alkuperäinen vanha nainen ähkii lavalla. Ei kiitti." :D Olisin silti tahtonut nähdä!

Pääsin alueelle asti Captain hollywoor projectin aikana. Muumi haki mut porttien luota ja mentiinkin samantien ulos, jossa Anna ja hänen kaverinsa hengailivat ennen Sashin katsomista. Heidän siirtyessä hyvissä ajoin Kattilahalliin, minä tungin itseni muiden tuttujen seuraan. Katsottiin Basic element, joka soitti vain puoli tuntia, mutta oli aika hiton hyvä!

Seuraavaksi oli päivän odotetuin: Pandora. Hyvältä se näyttää vieläkin. Soitti just ne kaksi mitä halusinkin kuulla: Trust me ja Don't you know. Minähän en tanssi edes humalassa, saatika selvinpäin, mutta nää biisit sai ehkä vähän liikehtimään. Ehkä. En myönnä mitään.


Ukkeli oli juur ennen Pandoran aloittamista pistänyt viestiä, että monelta oon kotona ja hän menee Mäntsälän kohdilla. Hän oli siis viikko sitten perjantaina lähtenyt vaeltamaan Ruotsin puolelle. Pandoran jälkeen lähdinkin alueelta ja yllätys oli suuri, kun Eetu odotti mua porttien ulkopuolella! Yllätysukkeli! Olin yhtä hymyä ja sotkin sen naaman samantien huulipunallani. Hihii! ^^

Lueskelin We love the 90'sin fb-sivuja, kamala itku ja parku vessa- ja bissejonoista. Itsehän ei tarvinnut jonottaa kertaakaan kummassakaan, joten muahahahhaa. Kortitkaan ei ilmeisesti toiminut, vippilippulaiset joutui jonottamaan omassa rannekejonossaan tunnin-pari ja ilmeisesti nää vippilippuhommat ei muutenkaan toiminut miten piti. Itsellä oli normilippu. Maakin lainehti muovituopeista, mutta mua ei häirinnyt mikään. Seriously. Mä alan käymään vain näillä teemafestareilla, porukka oli mun mielestä ihan älyttömän hyväntuulista, olivat panostaneet ysäripukeutumiseen, kaikki tanssivat sydämensä kyllyydestä, nostalgisoivat nuoruuttaan/lapsuuttaan, ja olivat samalla aaltopituudella. 5/5, mahtava tunnelma.



Yes! We love the 90's festival! I finally got to see all the bands I listened to when I was a kid, but never got to see them.

Friday: I dressed according to the theme; union jack-dress and a Baby spice-barbie as a prop. I saw Catcat, Rednex, Captain Jack, Mr. President, Aikakone), Waldo's people, Günther, E-type. I missed only Alexia, Dr. Alban and Bad boys blue, but they weren't so important.

Saturday: I got my neck, shoulders and lower back seriosly hurting. I have a bad back anyways and it didn't like the all day standing. I was about to stay at home this day, but resting and laying down till afternoon made it better. This day's outfit was more.. covering. A hadn't thought of this so much, so I just put together some grunge-ish clothes and took Woody as my avec. Toy story came out in 1995, what the hell? I feel old. I didn't arrive in time to see Magic affair or E-rotic, but I did make it to Pandora, which was the most important one to see this day. I also saw Captain hollywood project and Basic element.

I came to the conclusion that theme festivals might just be the best ones when it comes to people connecting, being on the same page and having fun together with complete strangers. Nostalgy trip!

perjantai 29. elokuuta 2014

Forever alone

Ukkelin (lähes) vuosittainen vaellusreissu jätti  mut taas vaellusleskeksi. Hän oli poissa 22.-31.8. Huiputti Ruotsin Kebnekaisen ja kävi Saanalla ties monettako kertaa. Hirmuisesti en aikaa yksin viettänyt, jotta ikävä ei yllättäisi. Sain kuitenkin viestin tai soiton joka päivä, jotta tiesin, ettei mitään ole sattunut.

22.8. pe: Kävin siskon ja hänen työkaverinsa kanssa leffassa katsomassa uuden Turtles-leffan. Joka tuutissa oltiin tää lytätty, mutta kyllä minä vaan tykkäsin! Pikkutyttönä piirrettyjä katsoessani Leonardo oli mun suosikki ja hänet mulla onkin tatuoituna pohkeeseen.

23.8. la: Metrorundi!

24.8. su: Löllittiin koko päivä sohvalla Hannan kanssa. Maijakin piipahti paikalla. Katsottiin Puhdistus. Illaksi menin porukoille yöksi.

25.8. ma: Olipa helppoa vaan kierähtää sängystä suoraan työkoneelle. Niille, joille asia on mennyt ohi: palattuani lomalta viime kuussa aloitin väliaikaisesti etätyöt vanhempieni luona. Täksikin yöksi jäin porukoille.

26.8. ti: Kävin töiden jälkeen kotona siivoamassa hyllyjä ja kaappeja. Miten sitä joka kerta vaatekaappia siivotessa saa kassillisen pois heitettävää kasaan? Vein tavaraa kierrätykseen, kävin siskolla kylässä ja jälleen yöksi Vihtiin.

27.8. ke: Mitä sitä hyvää päivärytmiä muuttamaan... Kävin töiden jälkeen kotona. Värjäsin hiukset ja katsoin True bloodin. Järkytys oli suuri, kun tajusin, että se oli ihan viiiiimeinen jakso foreveeeer. I did not know that. Kävin taas siskolla istuskelemassa ja illalla porukoille.

28.8. to: Porukat lähti Keski-Suomeen pariksi päivää, joten nyt en sinne yksin jäänyt töiden jälkeen hengaamaan tahi yöksi. Ja sitten seuraavalla sukulaiselle; kävin kummitädillä syömässä. Heräsin melko myöhään tulevan viikonlopun ysärifestareiden asupuoleen. Päädyin ostamaan mekon Punanaamiosta.

29.-30.8. pe-la: We love the 90's, woobwoob!


Eetu has been on his annual trekking trip for a week now (he comes back on Sunday) and I've been mostly at my parent's place since I telecommute from there. I've also visited my sister a couple of times, and my aunt also. I watched the new TNMT movie, dyed my hair, bought a dress for this weekend's 'We love the 90's'-festival, I've clean the apartment, cleared the shelfs, donated clothes and... That's about it. Today I've listened endless amounts of music from the golden 90's. Can't wait for tomorrow!

tiistai 26. elokuuta 2014

Metrorundi '14

Osallistuin lauantaina neljättä kertaa metrorundille. Ideana on liikkua metrorata päästä päähän pysähtyen jokaisella asemalla, etsien lähin/optimaalisin juottola ja nauttia yksi alkoholiannos. Mahdollista oli myös korvata baaribisse puistokaljalla.

Kaksi ensimmäistä metrorundia join, viimeisimmät kaksi oon ollut selvinpäin. Eikä ole menoa haitannut. Pillimehu ftw! Vuorovuosin vedetään Mellunmäki-Ruoholahti- ja Vuosaari-Ruoholahti-lenkki, tänä vuonna oli vuorossa lähtö Mellunmäestä.


Klo 12 oli treffit Il Trenossa. Puoli tuntia ja jo soi baarissa Tallulah. Ennen siirtymistä metroon otettiin kuva porukastamme: 34 henkeä oli jo lähtövaiheessa mukana. Eventti näytti 80 osallistujaa, mutta onneksi vain noin puolet tuli paikalle.

Näin me mentiin, pussikaljoittelua en erikseen mainitse. Myöskään kaikista baareista ei ole tietoa, seurue hajaantui joissakin paikoissa melkoisesti:

Mellunmäki - Il Treno
Kontula - Aapelin baari
Myllypuro -Baarista ei tietoa, liityin pussikaljaseurueeseen.
Itäkeskus - Black bird
Siilitie - Siilinpesä
Herttoniemi - Treffipub
Kulosaari - Skipattiin, ei baareja lähellä.
Kalasatama - Skipattiin, ei baareja lähellä.
Sörnäinen - Tässä vietettiin pisin aika. Otettiin kaksi edellistä pysäkkiä kiinni, käytiin syömässä ja jakauduttiin useaan eri mestaan, kuten Loosister (täällä syötiin, nomnom) ja Kolme Kaisaa.
Hakaniemi - Majava, Porthan
Kaisaniemi - Kaisla, Jone's
Rautatientori - Muut meni Minuuttibaariin, minä ja Hanna sniikattiin mun luokse löllimään.


Mainittavan arvoista:

-Kuumottava elämänkoululainen Herttoniemessä. Pussikaljailtiin ja tämä reilu kolmekymppinen tukevassa humalassa ollut mies päätti tulla juttelemaan muun muassa kaikille. Oli ottamassa "muutamaa" ennen kuin seuraavana päivänä lähtisi vankilaan. Kusi siinä samalla housuunsa. Pyysi soittelemaan hänelle myöhemmin jahka halutaan antaa hänelle. "Pillu on aina pillu" oli tämän fiksun miehen motto.

-Jone'sissa nää taas sekos. Karaokea karaoken perään. Piti välillä lähteä maanpakoon Kaislaan, en oo ikinä nauttinut tällaisesta toiminnasta. Hirveen kuuloista. Takastullessa näin kuitenkin seuraavat esitykset: Muumi ja Faithlessin Insomnia sekä yhteislauluna Tallulah. Tän jälkeen baarista lähtiessämme henkilökunta kiitteli seuruettamme, että "Tulkaa huomenna takaisin! Tai älkää, me ollaan silloin kiinni. Mut maanantaina! Ei teillä kuitenkaan ole töitä."



Otettiin tosiaan Hannan kanssa hatkat steissillä ja tultiin kaupan kautta mun luokse katsomaan leffaa. Päivä oli jo ollut pitkä. Ukkeli on vaeltamassa Ruotsin puolella, joten yövieras oli kiva, ettei joudu viettämään koko tätä aikaa itsekseni.

Metrorundi vuosimallia 2012
Metrorundi vuosimallia 2013


Metrorundi is an annual event among my friends. The idea is to travel the subway line from start to finish like this: at every station you get out, find the nearest bar and drink one portion of alcohol. And then you repeat this. And repeat. Aaaand repeat. We have 14 stations on that route. It's also on option to drink that one drink outside if you're budget conscious. This was my fourth metrorundi, the two most recent I have been sober. Spending all my money to be nauseated the next day is not my idea of a good time. But I enjoyd seeing my friends, travelling along and taking pictures.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

#saatananpalvaus-miitti ja Kullikivun keikka

Mistä nää repii näitä nimiä... Joka tapauksessa. Jo keväällä alettiin fundeerata uusintaa viime vuoden irkkimiitistä. Tämä tapahtui erään palvaajan mökillä Iitissä ja oli viime kesän parhaita viikonloppuja. Tähän porukkaan tutustusin alunperin poikaystävän kautta.

Muhkurainen, pohjaa hipova, kasvustoa täynnä oleva mökkitie hilasi tälläkin kertaa pulssia ylöspäin. Viime vuonna oltiin emännän autoa lukuun ottamatta ensimmäisiä paikalla ukkelin kanssa, koska molemmat oltiin tuolloin lomalaisia, mutta nyt päästiin pääkallonpaikalle vasta puoli seiskan aikoihin. Matkaa hidasti kauppaan pysähtyminen, ruuhkat ja kauhia sade.


Perusjuttuja. Saunomista, uimista, musiikkia , humalaa, jutustelua, naurua... Jätin kyllä lähes kaiken välistä. Istuin vaan ja ihmettelin. Olin ihan naatti. Edellisyönä olin nukkunut äärimmäisen huonosti ja pyörinyt vain sängyssä. Sitten aamuyöstä töihin ja tän jälkeen juhlimaan. Teki tiukkaa, vaikka torkahdin autossa. Kymmenen jälkeen sain hyttysten syötävänä olemisesta tarpeekseni ja vetäydyin aittaan hetkeksi lukemaan, ennen yhtätoista olin jo nukkumassa. Olen kova tyttö bailaamaan.

Unetti kovin. Nukuin puoli yhteentoista. Siinä vaiheessa oli jo monta ihmistä ylhäällä vaikka toisin kuvittelin. Oli rento aamu(päivä). Ei kiirettä mihinkään. Istuskelua ja höpöttelyä. Saatiin myös otettua pakollinen ryhmäkuva ennen kuin minä ja ukkeli lähdettiin kahden aikaan pois. Käytin urheiluliikkeen alesta ostamassa Eetulle vaellusvaatteet. Se on lähdössä taas vuoria huiputtelemaan tässä kuussa. Ukkeli lähti takaisin Iittiin, mutta mulla oli muita suunnitelmia.


Ehdin olla pari tuntia kotona laiskottelemassa ja laittautumassaa kunnes lähdin Lohjalle. Moikkasin soundcheckiä tekevää Kullikipua Rokkarissa ja menin Maijalle. Kohta bändi tuli perässä. Kuunneltiin huonoa musiikkia, syötiin Maijan tekemää makaronilaatikkoa ja koitettiin sietää sen ADHD:ta bostoninterrieriä.

Kullikipu. Kyllä. Sillä nimellä mennään. Csaballa on "oikeakin" bändi, mutta tässä nyt sattui käymään vanhanaikaisesti eli läpällä perustettu bändi saikin enemmän tulta alleen. Eka (ja sen piti olla vika) keikka oli Darksidessä maaliskuussa, siitä tekstiä TÄÄLLÄ. Tällöin myytiin 50 kappaleen C-kasettierä loppuun. Nyt oli muuta merchandisea ja olin jo itselleni varannut paidan, jossa oli edessä bändin logo ja takana teksti "Niskat jumissa ja panettaa", erään biisin nimi.


Kympin aikaan liikuttiin Rokkariin. Kasa kavereita tuli supporttamaan tätä tuttujen bändiä. Keikka oli... Olihan se. Ketään ei tällä kertaa sattunut fyysisesti! Viimeksi mikkiständi kosahti kaverin päähän. "Kaikki, jotka osti paidan saa esittää biisitoiveen". Eräs kaveri toivoi Mmmbopia, kyllä ne vähän yritti. Joku vanha pappa oli ihan fiiliksissä tanssimassa koko keikan ajan ja porukkaa oli paennut terasille, että "onks nää tosissaan". Eeexcellent. Hetken aikaa keikan jälkeen hengasin vielä tuttujen seurassa ennen kuin lähdin kotiin. Olipahan taas... :')

Muistaa heitellä TÄNNE kysymyksiä!


So. Last weekend. Meeting irc friends irl and supporting friend's band called Kullikipu which translates to Cock pain. Yyyes... The meetup was at one of #saatananpalvaus-channel's member's summer cabin, and the gig at Lohja. Nothing now here; weird friends, bad music, good time.

Remember to throw questions at me here!

maanantai 18. elokuuta 2014

Ask me!

Blogin tulevan 3-vuotisjuhlapäivän, 100 lukijan (jinxed...) ja 400 postauksen kunniaksi päätin minäkin tehdä tämmöisen kysymyshässäkän ensimmäistä kertaa, jos jollain sattuisi olemaan jotain syrämellään. Antakaa tulla! Osaattehan kuitenkin käyttäytyä nätisti, ettekä ihan törkyisiksi rupea. :)


I don't know if anybody cares, but I'll do this anyway. If you have any questions about me, this blog etc, now's the time for find answers. Shoot!

torstai 14. elokuuta 2014

Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien

Harvemmin tulee lähdettyä oikein kunnolla ottamaan kuvia ja laitettua itseä juuri sitä varten edustavaksi, mutta nyt sain inspiraation. Aiemmin olin jo katsonut tuota mekkoa alennuksesta, mutta valkoisen värin vuoksi jätin ostamatta. Mekko jäi kummittelemaan mieleen ja ollessani äskettäin äidin kanssa ostoksilla päätin olla radikaali ja ostaa valkoisena. Asiaa toki auttoi, että äiti tarjoutui ostamaan sen nimpparilahjaksi. Seuraavana päivänä olin saanut päähäni, että haluan tuo mekko päälläni mennä Vallikallioille ottamaan kuvia, mutta tarvitsisin vielä sitä ja sitä asusteiksi. Sellosta löysin seuraavana päivänä vyön, korvikset ja hiuskoristeen. Maanittelin Eetun ottamaan kuvia, pistin meikit naamaan, ihan kuulkaa tekoripsetkin toista kertaa elämässäni itse tungin simmuihin, ja taaperrettiin kallioille. Vaikka vanhemmiten oon huomannut oppineeni käyttämään muutakin kuin mustaa, mulla ei ole ikinä ollut päällä kokovalkoista, enkä ole harrastanut isoja koruja tai hiuskoristeita, mutta itse ainakin oon näihin tosi tyytyväinen ja tykkäsin tästä tyylistä.








Mekko: Seppälä
Vyö ja korvikset: Seppälä
Hiuskoriste: Glitter

Jos ja kun joskus täältä tulen pois muuttamaan, niin eniten varmasti jään kaipaamaan tuota pientä lähimetikköä. Metsää, kallioita, joilta näkee koko Leppävaaran yli, ja sisällissodan aikaisia vallihautoja. Sieltä löytyy myös tähystysasema ja suojahuone. Ulkoa katsottuna ei näytä kummoiselta, mutta siellähän on historiaa!

---

And now something completely different. People rarely see me in all white. And when I say rarely, I mean never. Nevertheless I decided to buy this pretty dress from sale even when all the black ones were sold out. To make it not so plain I added new belt, earrings and a hair ornament to it. Then I headed to one of my favourite places; woods nearby. There's a little forest with rocks where you can see past the whole Leppävaara and there's trenches and other installations from the civil war.

tiistai 12. elokuuta 2014

Alternative blogs Finland-miitti vol 2

Alternative blogs Finland-ryhmän kolmas blogimiitti pidettiin lauantaina Kaisiksessa. Viime toukokuussa pidettiin edellinen miitti Kaisiksessa, sitä ennen Tampereella. Nyt oli kovin köyhä versio verrattuna viimekertaiseen 20 hengen seurueeseen, tiedä sitten mikä kato oli käynyt! Meitä oli vain neljä paikalla. Mun lisäksi Mystral, Oona ja Frankie Savage. Eipä siinä, oli hieman intiimimpi tilaisuus ja sai paremmin juteltua toisten kanssa ja viihdyttiin kuitenkin useita tunteja. Mystral ja Frankie olivat vanhoja tuttujani, heidät oon tuntenut jo ennen blogiaikoja. Oonan tapasin ensimmäistä kertaa. Kaikki alla olevat kuvat on Frankien kamerasta.





Miittihommien jälkeen kävin katsomassa Shiraz lanea Bäkkärillä. Nää oon nähnyt 2012 Susirockissa, mutta siitä ei ole mitään muistikuvia. Toukokuussa kävin moikkaamassa Rokkarissa Maijaa ja siellä sattui samaan aikaan esiintymään ko. bändi akustisesti. Tykkäsin solistin äänestä kovasti! Nyt aattelin käydä katsomassa ihan oikean keikan. Vähän tylsää oli olla yksin liikenteessä, mutta sielläpä istuin tunnin verran, pidin keikasta ja samantien läksin siitä kotiin tutimaan.

maanantai 11. elokuuta 2014

Jurassic rock '14

Jurassicissa kävin ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Olin seurustellut ukkelin kanssa tällöin virallisesti vasta pari päivää. Omia kavereita tuolla ei kauhiasti ollut, sitäkin enemmän Eetun tuttuja ja hän mut tuonne raahasikin. Tästä tuli neljäksi vuodeksi kesänpäätösfestari, jonne mentiin sakein laumoin, kunnes Sloveniassa samaan aikaan järjestetty Metalcamp kaappasi ison liudan Jura-ihmisiä omakseen. Viimeiseksi Jurassiciksi jäi vuosi 2011. Nyt aateltiin lähteä yhdellä autollisella päiväretkelle katsomaan Floggareita ja HIMiä. Vasta kahta viikkoa ennen tapahtumaa ostin lipun ja alettiin miettiä majoittautumisia, kunnes Eetu lupasi lähteä huvikseen kuskiksi ja ajaa meidät yöllä kotiin. Itse olisin muuten voinut ajaa, mutta pelkäsin, että yöllä nukahtaisin rattiin. Tämä siis oli paljon mielekkäämpi ja turvallisempi vaihtoehto.


Olin ottanut varaslähdön viikonloppuun ja juuri saanut itseni lähtövalmiiksi kun Maija saapui meille kahden aikaan. Vähän vielä murua rinnan alle ja hakemaan pari ihmistä Kontulasta. Matkaaaan! Täysin sattumanvaraisesti törmättiin ihmisiin: motarilla huomattiin ohittavassa autossa olevan kaverin, tää auto sattui seuraamaan meitä Renkomäen ABC:lle sekä vessatauolle lähempänä Mikkeliä olevalle huoltsikalle. Renkomäellä nähtiin Iittalassa kaveri töissä. Jätettiin Mikkelin keskustaan auto, keskustassa ihan suunnitellusti nähtiin paikallinen kaveri, Ulpu, joka opasti meidät Jurassiciin. Käytiin kuitenkin kaupassa ennen tätä, täällä näin tutun, jota en ollut nähnyt pariin vuoteen. Kävellessämme Jurassicia kohti, tuli Janita vastaan.



Me muut jouduttiin aikamme odottelemaan rannekkeenvaihtojonossa, kun taas vasta matkalla Eetu päätti tulevansa myös mukaan ja osti lipun=rannekkeen hyvin lyhyestä jonosta. Pojat juoksi Ulpu mukanaan katsomaan Dimebag beyond foreveriä ja me muut tytöt jäätiin istuskelemaan ulkopuolelle. Katseltiin kun ihmiset hyppäsi benjin (yksi jouduttiin tuomaan korilla takas alas), pelattiin korttia, sen semmoista. Hävyttömät kuvat, tekstit ja sotkut korteissa kuuluivat asiaan, olihan kyseessä "Juoppohullun kusetuspakka".




Ryhmän ollessa taas kasassa etsittiin pari muuta tuttua ja jäätiin heidän kanssaan istumaan. Kello oli vasta ei-mitään ja ne hyvät bändit esiintyisivät vasta iltamyöhään. Kerran tässä välissä käytiin Hannan ja Maijan kanssa alueella katsomassa merchandiset ja ostamassa ruokaa. Tällöin soitti Haloo Helsinki!, jota en voi sietää. Näiden keikka loppui jumalattomaan ilotulitukseen, ja oltiin ihan varmoja, että joku kesätyöntekijä-Pena oli räpeltänyt kuvun alla olevaa "älä koske tähän"-nappia, jonka olisi saanut laukaista vasta vikan esiintyjän jälkeen. Mutta ilmeisesti ihan ajallaan räjähteli. (En usko! Salaliitto!)

Flogging Molly aloitti 22.30. Tän olin nähnyt kahdesti aiemmin: aikoinaan Jurassicissa ja viime syksynä Circuksessa. Very nice, mmyes. Seuraavaksi soitti JVG, tää on ehkä Suomen kamalin bändi, ainakaan mitään muuta ei tule tähän hätään mieleen. Hengattiin tämä aika anniskelualueella.



Ja sitten niitä HIMpuloita puolisentoista tuntia anniskelualueen puolelta, sieltä oli ihan loistava näkyvyys. Tuli kivasti vanhoja biisuja. Koitin kuunnella levyjä ennen keikkaa läpi, mutta kuten ennenkin, vain kaksi ekaa levyä toimii mulle. HIMinkin taidan olla nähnyt kaksi kertaa, molemmat Provinssissa. Vuodet olivat 2000 ja 2006. Parasta keikassa: basistin Los Pollos Hermanos-paita.

Taapertaminen ihmispaljoudessa alueelta autolle kesti odotettua vähemmän; puoli tuntia. Muutenkin tykkäsin tästä uudesta paikasta paljon! Kaikkina aiempina vuosina Jurassic oli järjestetty Visulahdessa, nyt Kenkäveronniemessä eli reilun kilometrin päässä keskustasta.



Otin kiinni kaikkia niitä kertoja, kun oon ollut kuskina ja joka ikinen kuskattava on nukkunut autossa. Menin takapenkille ja rupesin koisimaan. Heräsin pari kertaa, kun nuo pitivät taukoa. Kotiin saavuttiin 05.30, aurinko oli jo noussut ja postisetä oli Hesareita jakamassa. Kyytiläiset tulivat meille yöksi. Pistettiin heille pedit ja lysähdettiin samantien nukkumaan. Rankka päiväretki.

Moneen vuoteen en ole ollut näin monilla festareilla (Kivenlahtirock, Nummirock, Ruisrock, Jurassic rock) ja vielä on yksi jäljellä kuun lopussa; We love the 90's.


The fifth festival for this summer: Jurassic rock. A day trip to Mikkeli: we left at 15.00 and were back at 05.30. Lots of driving, friends and (good and bad) music. We went to see these two bands: Flogging Molly and HIM. Only one festival remains: We love the 90's.

torstai 7. elokuuta 2014

Vuosipäivä

Ollaan oltu Eetun kanssa yhdessä nääääääin monta vuotta. Kuusi vuotta! Ja oon edelleen tohon höpönassuun ihan hassuna. Tän verran olen jo aiemminkin kertonut: puolentoista viikon päästä nähtyäni Eetun ensimmäisen kerran alettiin tapailemaan, kuuden viikon tapailun jälkeen alettiin seurustelemaan ja kahden kuukauden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen.

Mutta miten me tavattiin? Niin jännä tapahtumasarja! Kesäkuun alussa 2008 kaveri pisti viestiä, että lähdenkö Kaisikseen. Hänen tuttunsa oli juuri muuttanut jostain huitsin nevadasta Helsinkiin ja sen kanssa olivat menossa. Oli arki, mutta päätin kuitenkin lähteä keskellä viikkoa juhlimaan (hyi minua). Tutustuin tähän uuteen ihmiseen ja muutaman viikon sisään olin hänelle jo luvannut kyydin Nummirockiin. Auto oli täynnä, kun päivää-kahta ennen eräs kaveri feidasi Nummen ja hetkeä myöhemmin tämä uusi kaveri soittaa, että mahtuisko mun autoon vielä yksi. Se oli Eetu.


Nummikeskiviikkona hain Espoosta tän uuden kaverin hänen työpaikkansa pihalta, tästä kyytiin saapui myös Eetu. Mulla oli koko auto täynnä -89 syntyneitä poikia ja musta tuli jotenkin vanhempana naisena (no hei vaan kolme vuotta!) heidän "alkoholisoitunut äiti". Pojat olivat siis 18, minä 21.

Nummessa ei sen kummemmin bondattu, mutta festareiden jälkeen ajettuani pojat himaan huomasin autoon jääneen jonkun laukun. Eetulla oli kanan muisti. Sovittiin, että palautan sen seuraavan viikon Tuskassa, jonne Eetu oli menossa ja minä siihen ulkopuolelle puistoilemaan. Koko viikko kuitenkin sitä ennen juteltiin mesessä.

Tavattiin Eetun kanssa lauantaina Tuskan ulkopuolella. Hengattiin siinä hetki, palautin laukun ja sain yllättävän pusun hänen lähtiessään festarialueelle. Hämmennyin, mutta se oli semmoista iloista hämminkiä. Illalla lähdin hänen avecinaan jatkoille Tapanilaan ysäribileisiin. Ensimmäinen yö yhdessä, niin romanttista: valtasin koko patjan itselleni ja kuorsasin kovaa. Seuraavana päivänä kumpikin jatkoi omiin suuntiinsa, mutta kyllä me vielä illalla Kaisiksessa Tuskan jälkeen tavattiin. Vissyn voimin sain kuin sainkin kysyttyä Eetulta, josko hän lähtisi luokseni yöksi. Oli kuulemma sitä vähän ootellutkin, tosin ei se sitä silloin mulle sanonut. Juteltiin viiteen asti aamuyöllä (kyllä, vain juteltiin). Ja siitä se sitten niin sanotusti lähti.


Takaisin nykypäivään. Ensimmäistä kertaa ei tehty vuosipäivänä mitään. Yleensä ollaan edes ulkona syömässä käyty. Sen verran kuitenkin tehtiin jotain normaalista poikkeavaa, että tehtiin ruokaa ja syötiin yhdessä. Tortilloja ja lettuja, juhla-ateria. ;D Olin Eetulle tehnyt kortin, jonka olin jättänyt sille aamulla töihin lähtiessäni löydettäväksi arskojensa alta; tiedän, että ne se kuitenkin aamulla ottaa mukaan, eikä voi olla huomaamatta. Kortin "T. Outo" tulee siitä, kun lähes joka päivä tuo väittää, että "sä oot niin outo". Ja herranisä hihittelin itsekseni seuraavaa: Eetu ei perusta julkisista hellyydenosoituksista (varsinkaan jos on kavereita seurassa), eikä esimerkiksi fb:ssä meistä ole sillä kuin tasan kaksi kuvaa näiden kaikkien vuosien ajalta. Mutta nyt! Se oli käyttänyt 9000 tuntia paintissa ja tehnyt ällösöpökuvakollaasin kaikkien nähtäväksi. It is perfect!

Vaikka ollaankin näin monta vuotta seurusteltu, ei olla kihloissa, eikä täten naimisissakaan. Lapsia ei ole suunnitelmissa, eikä meillä ole lemmikkejäkään. Baby steps, apparently... :)


We've been together with Eetu six years now. We met at Nummirock 08, started seeing each other after Tuska Festival weekend and after six weeks we officially started dating. After two months he moved in with me and here we are. I think Eetu's over 9000 hours in Paint says it all. <3