perjantai 26. syyskuuta 2014

That time of a year - möksäsynttärit

Synttäreinäni ollaan yleensä menty perheen kanssa ulos syömään, mutta nyt juhlapäivän osuessa perjantaille, käytiinkin jo torstaina mupeltamassa Glo-ravintolassa iskän, äidin, siskon, Eetun ja kummitädin kanssa. Päivän olin viettänyt muutenkin perheen kanssa, koska etätyöpisteeni on tällä hetkellä vanhempieni luona, jossa myös siskoni oli ollut yökyläilemässä. Hän teki viikonlopun juhlia varten vierailleni kinkku- ja Snickers-piirakkaa.


Fb-päivitys: "Perjantaiaamuna 19.9.86 minä putkahdin maailmaan! Jee! Muumi tunsi muutoksen kosmoksessa, päätti itsekin halua ulos ja puski itsensä kohti (sairaalan keinotekoista) valoa vielä saman päivän iltana. Tiemme eivät kohdanneet kuin vasta seuraavalla vuosituhannella (2009 ollakseni tarkka), mutta viime vuodet ollaankin sitten vietetty yhdessä synttäreitämme, niin tänäänkin. ^^ Siispä kaupan kautta mökille, kuten eräässä korvia hivelevässä biisussa sanotaan."



Pitkästä aikaa oli ikäkriisitön vuosi. Se johtui siitä, että olin viime vuonna muistanut täyttäväni 28, enkä 27, ja näin ollen sen kriisin kävin jo silloin läpi. Success! ...ja dementia.

En jaksanut perjantaina tehdä täyttä päivää, joten käytin kertyneitä plussia ja tein vain seitsemän tuntia ja lähdin äidin kanssa kauppaan. Koitin etsiä synttärirahoilla itselleni neuletta, ei löytynyt. Äiti maksoi kauppareissun, se on ollut synttäreinä tapana. Ruokaa mökille, kotiin pari tuikkua ja uudet pyyhkeet.

Tästä lähdin ajelemaan mökille, jossa olin kolmen aikaan. Pistin pöydän koreaksi ja maalia naamaan. Neljän jälkeen tuli ensimmäinen autollinen ja näillä pärjättiinkin aika pitkään, pari tuntia. Leikittiin porvareita: 12 henkeä tuli kuudella autolla.



Ekat synttärijuhlat since forever kun olin selvinpäin, mutta enhän minä nykyään muutenkaan paljoa juo. Pöydälle olin pistänyt piirakoiden lisäksi neekerinsuukkoja ja muutamia kymmeniä tyhjiä Fingerpori-strippejä. Melkein kaikki oli täytetty ensimmäisen illan aikana. Kaikki piirakatkin meni. Ilmat oli vielä suht lämpimät syksyksi, joten terassilla pystyi olemaan paljon. Ohjelmaan kuului tietysti myös saunominen ja kävivätpä jotkut pulahtamassa järvessä. Hrrr. Kävin ensimmäisenä nukkumaan, siinä klo 23 aikaan, olinhan jo ollut 18h hereillä ja ihan killisimmuinen. Zzz.

Lahjaksi sain karkkia, Captain Morgan-rommia, Carcassonne-lautapelin lisäosan, Grumpy cat-palapelin, Robin-lehden, artist canvasin, akryylivärejä ja siveltimiä, sekä Tangle teezer-harjan.





Lauantaina olin ensimmäisenä hereillä. Siivosin aikani kunnes palasin vuoteeseen ja luin siinä hetkisen tuhisevan Eetun vieressä, kunnes ensimmäinen pariskunta heräsi. Käytiin heidän kanssa kaupassa muiden siinä samalla pikkuhiljaa nousten.

Nyt olikin paljon kaikkea tekemistä! Siniltä ja Csabalta saadun artist canvasin vieraat taiteilivat täyteen. Menee niin seinälle. Meillä oli myös Maijan työpaikaltaan roudattu bingo (hän työskentelee baarissa, ei vanhainkodissa) ja faktapeli, jossa toistemme tuntemus oli heikkoa. Olin ennakkoon pyytänyt jokaista pistämään mulle kolme faktaa itsestään, sekoitin ne ja tulostin paperille, kyselin vierailta "kuka meistä teki sitä ja tätä ja kenen mitä häh" ja he kirjoittivat arvauksensa/tietonsa lappuun. Lopulta käytiin oikeat vastaukset läpi. Nytkin oli nätti päivä, joten viihdyttiin suurimmaksi osaksi ulkona ja terasilla. Kaljamölkkyä pelailtiin ja grillattiin. Nyt jaksoin sentään puoleenyöhön asti. Tätäkö se nyt on olla 28-vuotias.




Yllättävän nopeasti kaikki pääsi sunnuntaina ylös ja saatiin siivottua. Minä ja kolme viimeistä vierasta lähdettiin palauttamaan pulloja ja syömään kebulaan. Tämän jälkeen lähdin ajelemaan takaisin sivistyksen pariin. Käteen jäi lahjoja, kuvia, Fingerpori-strippejä, joita en ikinä heitä pois, sekä hyvä mieli. Jälleen yksi loistokas möksäreissu takana. :)




Once again I celebrated my birthday at my parent's summer cabin with the usual crew and with Muumi who's also born in 19.9.86, only ~12 hours later than me. In addition to the ordinary (drinking, eating, going to the sauna and swimming, talking at the terrace until the night is so dark we can't even see each other) we played bingo, made our own comic strips and learned that we knew nothing of each other: I had collected three facts from everyone and turned them into questions (for example: who has chipped his/hers tooth on a toilet seat) that I asked and the players wrote down their answers and at the end of the game I told the right answers and whoever had most answers correct, won. We sucked so hard at this... Nevertheless it was fun and extremely educating! :')

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Parasta just nyt

Hannibal: Pari viikkoa takaperin ukkeli ilmoitti kokeilevansa Hannibal-sarjaa ja kysyi haluanko testata sen hänen kanssaan. Meh. Viime sunnuntaina mökkisynttäreiltä palattuamme olin niin halipulainen, että ehdotin sohvalla köllimistä vaikka sitten sen Hannibalin pyöriessä telkusta. S01E11 sai mut koukkuun ja vielä sinä iltana katsoin sarjan kaksi ekaa jaksoa. Maanantaina töitä tehdessäni sain vieroitusoireita ja mieleni teki Hannibal-maratonia. Kotiin päästyäni katsoin kuusi jaksoa, eilen loput ensimmäisestä tuotantokaudesta ja 2. kauden ensimmäisen jakson. Hooked.

A clash of kings: Vuorokaudesta tuntuu loppuvan tunnit, kun tahtoisin rohmuta täysiä sekä Hannibalia että A clash of kingsiä. Toisaalta pari päivää tässä on nyt pieni flunssanpoikanen tehnyt tuloaan, että ehkä kohta päädynkin sohvan/sängyn pohjalle peittoon käpertyneenä nauttimaan näistä kahdesta asiasta. Lähestyvän pöpön takia ostokseni olivat kuin vasta jätetyn naisen korista: törppö Ben & Jerry'siä ja sitäkin isompi paketti nenäliinoja... Sain viime vuonna synttärilahjaksi viiden kirjan Game of Thrones-boksin, mutta aloin lukea niitä vasta kesällä. Englannin kieli tekee lukemisen normaalia hitaammaksi, mutta ei yhtään sen vähemmän mielenkiintoisemmaksi.


Right now I'm hooked on reading A clash of kings and watching Hannibal. It feels like there's not enough hours in a day. I started reading A song of ice and fire-books this summer and last Sunday I found Hannibal TV-series and already I've watched the first season and started the second. I'd love to spend all day with those two if it weren't for work. Obligations, obligations.

torstai 18. syyskuuta 2014

Vlog vol III

Heiii täähän alkaa melkeen sujumaan! Oma äänikään ei kuulosta enää ihan uppo-oudolta. Feilasin pari kertaa, kun alkoi naurattaa oma näytöltä näkyvä naama ja toisekseen näytti siltä kuin olisin wordiin kirjoittanut itselleni vuorosanat ja lukisin suoraan sieltä.

Anyways. Kohta meen perheen, kummitädin ja Eetun kanssa synttärisyömingeille. Huomenna on varsinaiset synttärit, mutta niitä meen juhlimaan kavereiden kanssa mökille. :)



Heyyy this is starting to go better! I have almost gotten used to my voice. I failed a couple of times when I started to laugh at my face and the other time it just seemed like a wrote the whole thing down on Word or something and was reading the text from there.

So. I will be going in a minute to a restaurant to celebrate my birthday with my sister, dad, mom, godmother and boyfriend . The actual birthday is tomorrow, but then I'm going to my parent's summer cabin with my friends.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Goodbye summer - viimeiset kuvat kesältä

Otoksia kesä- ja elokuulta, nää on syystä tai toisesta jäänyt aiemmin julkaisematta.

Kuukausi takaperin kävin Vallikallioilla seikkailemassa, suosikkikuvani löydät TÄÄLTÄ, mutta nämä olivat myös kivoja.





Elokuun alussa oli pari itävaltalaista kaveria Suomessa käymässä. Minua ja ukkelia pyydettiin Nuuksio-oppaiksi mukaan. Käytiin Holma-Saarijärvellä grillailemassa.



Ja vielä kerran Nummirock. Tahtoisin vain huomauttaa, että tuossa ensimmäisessä minä ja Hanna ei olla uberhumalassa kellistämässä aitaa, vaan herra X horjahti ja veti meidät mukanaan alas. Kiitos. Ei hävettänyt. :D




Olen niin kurttuinen!


The last summer pictures. First some pics from the woods nearby (you can find more HERE), then showing our Austrian friends Nuuksio national park and some not-so-elegant Nummirock pictures.

maanantai 15. syyskuuta 2014

This and that

1) Lisäsin tuohon oikealle sivulle Lisätietoa-osion, jossa on linkkejä minusta enemmän kertoviin postauksiin. Ainakin uusille lukijoille varmasti hyödyllisiä.

2) En ole ennen tainnutkaan aiemmin kysyä, että onko lukijoilla jotain postausideoita tai -toiveita? Mieluusti niitäkin toteuttaisin! Pistäkää ehdotuksia tulemaan. :)

3) Mitkä ovat teidän suosikkiblogejanne? Linkatkaa! Tahdon uutta luettavaa.

4) Halloween on lähellä! No okei, vielä 1,5 kk päässä, mutta perustelen tämän "lähellä"-väitteen siihen, että sain kutsun halloween-juhliin, joita on tässä pari vuotta perinteikkäästi erään Rosin luona vietetty. Viime vuonna Etsy-tilaukseni oli yhden arkipäivän (!!!) myöhässä, joten se suunnitelma siirtyi tälle vuodelle. Viime halloweenina siis improvisoin itseni comfort zoneni ulkopuolelle, musta tuli hempeä blondi. Ei sillä, tykkäsin vaihtelusta ja näytti ihan hauskalta, see:




5) Sain hurjat kolme kommenttia Ask me!-postaukseen, vastaan niihin tässä laajemmin:

"Mikä sut sai alkujaan perustaman blogin? Ja mikä on parasta maailmassa minkä tiedät?"
-Olin lähinnä lueskellut muutaman kaverin blogia ja sitten eräänä päivänä syyskuussa 2011 työssä ollessani keksin, että miksen minäkin kirjoittelisi! Se voisi olla mukava pieni harrastus + mulla oli tapana ladata paljon kuvia facebookiin muiden nähtäväksi esimerkiksi eri tapahtumista ja halusin niistä enemmän kertoilla ja kirjoittaa. Tässä tämä käy paljon kätevämmin. Parasta maailmassa... Perhe, poikaystävä, koti. Tai jos puhutaan tietyistä hetkistä, niin joko a) kotona sängyssä peiton alla hyvän kirjan lukeminen b) kotona sohvalla peiton alla kynttilän valossa Eetun kainalossa elokuvan katsominen c) kesällä mökin terassilla lukeminen, katseen nostaminen ylös ja jämähtäminen tuijottamaan määrittämättömäksi ajaksi maisemaa (pihaa, järveä, peltoa).

"Kauan olet kasvattanut noita hiuksiasi ja miten pidät ne noin hyväkuntoisina? :)"
-Kannattaa katsoa hiuspostaus. :) 13-vuotiaana tein sen virheen, että aina pitkätukkaisena olleena sain tarpeekseni ja leikkautin hiukset lyhyiksi. Sen jälkeen alkoi kasvatus. Useamman vuoden olen ollut jo tyytyväinen näiden pituuteen ja välillä venähtävät liiankin pitkiksi. Mulla ei ole mitään maagisia kikkoja hiusten kunnon ylläpitoon, itse asiassa oon aina laiska näiden kanssa. Latvoista napsaisen pari kertaa vuodessa itse pari senttiä tai annan kampaajaopiskelijakaverini leikata hippasen. Kampaajalla en käy ja värjääni itse hiukseni, sekä pistän kerran kahdessa kuukaudessa juureen värinpoiston. Hiuksia pesen harvoin, 3-4 päivän välein, koska shokkiväri lähtee helposti pois ja muuten joutuisin olemaan koko ajan värjäämässä. En usein laita kireää ponnaria samaan kohtaan hiuksia, etteivät hiukset kärsisi. Arkisin käytän paljon hainhampaita hiusten kiinnittämiseen tai löysää ponnaria.

"Mikä sai siut innostumaan hieman 'vaihtoehtoisemmasta' pukeutumistyylistä?"
-Ala-asteen Spaissarivillityksen jälkeen 12-13-vuotiaana aloin kuuntelemaan vähän rankempaa musiikkia. "Rankempaa" verrattuna siis Spaissareihin. :P Silloinen pyhä kolminaisuus oli Don Huonot, Tehosekoitin, Apulanta. Näistä kahta kuuntelen ensimmäistä kuuntelen vieläkin, varsinkin Teharit on teinivuosien jälkeenkin jäänyt lähelle sydäntä. Musta tuli siis rokkityttö. Musiikkimaun vaihtumisen myötä aloin myös pukeutuakin pikkuhiljaa eri tavalla. 8. luokalla mut näki lähinnä farkuissa, niittivyössä, nahkatakissa ja maihareissa. Vähänhän se oli ensimmäisiä vuosia sellaista hapuilua ja kokeilua, ja 17-vuotiaana oli pieni pissiskausikin (kovasti oli pinkkiä ja turkoosia vaatevalinnoissa), mutta se onneksi ohittui nopeasti. Isona vaikutuksena 17-vuotiaana toimi ensimmäinen seurustelusuhde, jonka myötä aloin kuuntelemaan muun muassa Marilyn Mansonia ja yllytyksestä värjäsin hiukseni punaiseksi ja sille tielle jäin. Noina vuosina vakiintui myös seuraava pyhä kolminaisuus musiikin saralla ja ne kolme ovat vieläkin omassa top 3:ssa: Sentenced, Charon, Entwine. Väittäisin, että vuodesta 2007 eli 20-21-vuotiaasta asti tyyli on pysynyt melko samana ja oon löytänyt tyylini; mustaa ja punaista, pvc:tä ja minihametta, maastokuviota ja hillitysti värejä.


1) I put a new section on the right: there are links to the posts where are more information of me.

2) Do you readers have any suggestions or wishes about what should I write about?

3) What are your favourite blogs? I want something new to read. Mmmmm, reaaadiiiing....

4) Halloween is near! I base this clame on this: I got an invitation to a halloween party that has been held traditionally (for a couple of years) at Rosi's. Last year my Etsy-order arrived one weekday after halloween (goddamned) so I had to improvise and I became a sweet little blond girl. And this year I'm using last year's costume plan.

5) I got as much as three comments to my Ask me!-entry. What got me into starting a blog, what is best best in life (To crush your enemies, to see them driven before you, and to hear the lamentations of their women!), how long have I grown my hair and how I keep them in good shape and what inspired me to dress a bit more alternative in the first place. I will translate the answers if some English speaking readers wants me to, otherwise I won't bother. :)

lauantai 13. syyskuuta 2014

Vlog vol II

Lauantai-illan huumaa... Niille, jotka eivät tätä pätkää jaksa katsoa: kello lähenee yhdeksää, olen yksin kotona, enkä tiedä mitä tekisin. Iso kasa kavereita menee Moonsorrow'n keikalle ja itsekin ensin mietin sinne meneväni ihan vain kaverien takia, mutta en sitten jaksanutkaan. Oon yrittänyt kuunnella ko. bändiä, mutta ei... Ei vaan ei. Vaihtoehtoina on mennä kaverin bändin keikalle Lohjalle, toisen kaverin peli-iltaan Helsinkiin (ne iltamat varmaan ehtii jo loppuakin ennen kuin saan pehvaani ovesta ulos) ja äitikin jo puhelimessa toivotti luokseen vieraaksi. Jotain ehkä kuitenkin pitäisi tehdä, kun eilenkin oli vain leffailta Eetun kanssa. Ainoa viikonlopun sosiaalinen kontakti tässä vaiheessa on ollut Vili, eli siskon koira, jota kävin lenkittämässä päivemmälle. Muuten tänään oon kerennyt salilla käydä ja pyöräyttää sämpylöitä. Kävin äsken suihkussa ja oon meikannut, nyt vaan koitan arpoa mihin suuntaan lähden.

Tämänhän saa sitten fullscreeninä katsottua, jos tuon kanssa on liika tihrustamista.



Saturday night and I'm here sitting at home alone wondering what to do. There are a few options, but I haven't got myself up and going yet. Still, I do want to do something, because yesterday I was just at home watching movies with Eetu and today's only social contact is with Vili. That's my sister's dog that I took for a walk. I made a quick visit to the gym, I baked some buns and now I have my make-up on and trying to decide where to head. First world problems.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Insideout room escape game

"InsideOut is the first and only real-life room escape game in Finland. It is a reality adventure game simulating online room-escape games.

Huhtikuussa Helsinkiin avattiin uudenlainen elämyspeli, ensimmäinen laatuaan Suomessa. Kyseessä on älypeli, jossa 2-5 hengen ryhmässä (ja miksei suuremmissakin) koitetaan selvitä 60 minuutissa pois lukitusta huoneesta ratkoen vihjeitä ja tehtäviä. Havainnointi- ja päättelykyky must! Toistaiseksi ainoana pelinä on Karhun synttärit, mutta myöhemmin tänä vuonna on tulossa uusi peli. Kertaluontoisiahan nämä tällaiset ovat.

Pari kaveria ehti pistää linkkiä tästä mulle. Ilmeisesti minut sanattomasti nakitettiin järkkäämään meille pelitreffit. Kovin tuntui suosittu tämä olevan, joten hyvä aika kaikille löydettiin vasta kuukauden päähän varaamispäivästä.



Eräänä sunnuntai-iltapäivänä käytiin siis peli testaamassa viidellä hengellä. Peli alkoi heti, kun meitä tultiin hakemaan. Kerrottiin Karhun synttäreistä ja pyydettiin auttamaan valmisteluissa, synttärilahjaksi oli ostettu PS4, joten jokaiselta tarvittiin 20e kuluja kattamaan. Peli maksaa 20-40 e/nassu riippuen osallistujien määrästä. Kohta löydettiinkin itsemme huoneesta, ovi lukittuna ja telkkarista alkoi pyörimään viiden minuutin pätkä ohjeita errhmm... miellyttävän naishenkilön juontamana. Ohjeet läpikäytyä näyttöön ilmestyi koko ajan hupeneva aika.

Ja sitten alkoi häsläys. Välillä mietittiin liian vaikeasti, välillä liian yksinkertaisesti. Välillä koettiin ahaa-elämyksiä, välillä onnistuttiin puhtaasti tuurilla. 1/4 osallistujista pääsee pelistä läpi. Meille meni tiukoilla, 23 sekuntia jäi kelloon. Oli mukavaa, kukaan ei ollut toistensa kurkuissa kiinni, ja kuumotus alkoi vasta kun kellossa oli pari minuuttia jäljellä, koska kuitenkin tiedettiin, että ollaan niiiin lähellä ulospääsyä. Oli hauskaa!

Suosittelen kokeilemaan! Lisätietoja ja ajanvaraukset: http://www.insideoutescape.com.
Kaikki kuvat Insideoutin fb-sivuilta.



"InsideOut is the first and only real-life room escape game in Finland. Real-life room escape game is a reality adventure game simulating online room-escape games. "

We went to play this game with a group of five (recommended group size 2-5). It costs 20-40 /person depending on the group size. So. The room is locked and we have 60 minutes to get out, and only 1 out of 4 succeeds at this. No pressure. But we did got out, wohoo! Even left 23 sec remaining on the clock. ;D  Of course this is a one-time game and now I'll just have to sit and wait for new rooms which are coming later this year. It was so much fun!

torstai 4. syyskuuta 2014

Vielä yksi toisto part VIII

Viimeisestä saman otsikon tekstistä on vuosi, viime syyskuussa meni aiheeseen liittyen vielä hyvin, itseasiassa loistavasti. Ei mene enää. Alamäki alkoi selän kosahtamisesta lokakuussa. Selkäongelmiahan mulla on ollut ~16-vuotiaasta saakka ja välillä on ollut jaksoja, jolloin sängystä ylöspääsy on ollut työn ja tuskan takana, puhumattakaan jostain niin vaativasta kuin sukkien vetämisestä jalkaan.

Uudenvuoden jälkeen päätin skarpata. Sitä kesti kuukauden. Toukokuussa skarppasin uudestaan. Sitäkin kesti kuukauden. Kesäkuussa kävin vain pari kertaa salilla, heinäkuussa kerran, elokuussa en kertaakaan. Aina on ollut vaikea aloittaa uudestaan. Jo pelkkä viikon tauko tekee sen, että on hyvin vaikea lähteä uudestaan liikkeelle.

Vaatteet kiristää, ahdistaa ja puristaa. Tämä ei tietenkään mikään uusi asia ole, koska olen jojoillut painoni kanssa puolet elämästäni. Miksi kaikki ruoka on niin hyvää... Vaa'alla en ole uskaltanut käydä koko vuoteen. Luulisi, että suurimman osan 27 vuodesta ylipainoisena olleena tähän tilaan olisi jo tottunut. Yleensä tarvitsen ne itseäni säälivät itkupotkuraivarit ennen kuin ryhdistäydyn, mutta nyt oon taas pakottanut itseni salille. Kesällä on vaikea mitään dieettiä aloittaa, mutta maanantai 1.9. kuulosti hyvältä. Varsinkin kun olin ukkelille luvannut, että silloin menen salille. Oman vaikeutensa tuo tämä etätyöskentely porukoilta käsin, koko ajan olisivat tunkemassa ruokaa naamaan. Sekä se, että joka kerta oma sänky/sohva on miellyttävämpi vaihtoehto kuin salille meno. Must... stay... tough... Katsotaan mitä tapahtuu. Nyt on tapahtunut ainakin naaman punoitusta, koko selän valumista pitkin laitteita, sydämen hakkaamista ja vartalonmyötäiset salivaatteet ovat vaihtuneet miesten shortseihin ja isoihin bändipaitoihin. Ma, ti, ke salilla, tänään välipäivä, huomenna taas puuuh.

Tässä samalla ajattelin sanoa pari sanaa tuosta #kutsumua-aiheesta, joita kuvia näkyy nyt paljon blogeissa ja facebookissa. Itse en tähän osallistu, koska mua ei koskaan kiusattu, vaikka olisinkin ollut helppo valinta: olin koko kouluaikani (Palojärven ala-aste, Nummelanharjun koulu, Länsi-Uudenmaan koulutuskeskus) hiljainen pullukka, joka vetäytyi omaan tai niiden parin parhaan kaverin seuraan, ja varsinkin ala-asteella olin vielä hölmön näköinenkin. Hikarikin olin, lukuun ottamatta vuoden kestänyttä 'ihan sama'-vaihetta yläasteella. Ihan haukuitta en päässyt, joskus sain pari poikkipuolista sanaa, mutta niiltä tuskin kukaan välttyy. Ne liukuivat samantien pois. Mitä mulle on pari vieraan lapsen ulinaa? Ei mitään.


Again, jojoing with my weight. Just like I have the last 14 years. Last September I was in good shape, but it all went south when my back pain returned on October. And the weight just kept coming back. No surprise there, why is all food so good? And going to the gym a pain in the ass? Think I've used to being overweight like I have most of my life, but nooo. Anyway, time to shape up again. Maybe...