perjantai 17. heinäkuuta 2015

Amsterdam 13.-16.7.

Tervetuloa Amsterdam-reissun kilometripostaukseen, tähän meni hyvä pätkä tästä lomapäivästä. En oo vuosiin kirjoittanut oikeaa päiväkirjaa, kymmenen vuotta oon pitänyt livejournalia, tätä blogia nelisen vuotta, mutta reissuille otan aina mukaan kynän ja vihon. Näin ei mitään unohdu ja kykenen sitten jälkeenpäin näihin nettipäiväkirjoihin paremmin kirjaamaan matkoja.

Viikkoa ennen matkaa sisko lähetti viestiä, että mentäiskö Amsterdamiin, kun meillä oli molemmilla loma. Vaikka spontaanius ei ole koskaan ollut mun juttu, varattiin seuraavana päivänä matkat. Parin seuraavan päivän sisään tutustuin kohteeseen, ostin lippuja ennakkoon, katselin karttoja, tutkin street view'stä mestoja ja tein tuiki tärkeitä listoja.

Maanantai: Vondelpark, van Gogh-museo
Herätys oli soimassa klo 6. Aamupuhteiden, aamupalan ja loppujen kamojen pakkaamisen jälkeen olin valmis parissakymmenessä minuutissa ja puolelta iskä tuli hakemaan mua. Se oli jo noukkinut siskon tosta kolmen kilometrin päästä. Siskon koira oli myös matkassa, se menisi porukoille hoitoon matkan ajaksi.

Yleensä ollaan kahta tuntia ennen lentoa kentällä, nyt tuntia ennen. Aina on niin jouhevasti käynyt check-innit ja turvatarkastukset, niin nytkin. Kierrettiin parit kaupat ja hetki jouduttiin odottamaan ennen koneeseen siirtymistä. Lento Helsinki-Schiphol oli 8.10-9.45, Hollannissa oli kello tuntia vähemmän. Olin jännityksissäni saanut yöllä vain kuusi tuntia unta, joten noi pari tuntia koneessa meni nukkuen.

Kentällä junalipun ostaminen ja raiteiden löytäminen ei tuottanut ongelmia, mutta sitten menikin puoli tuntia ennen kuin oltiin varmoja mihin junaan uskaltaa nousta. Matka Amsterdamiin kesti vartin, oltiin keskustassa yhdeltätoista.



Koska hotellin check-in olisi vasta klo 15, olin ennakkoon ostanut meille liput van Goghin museoon puoliksi päivin. Meillä oli tunti aikaa kävellä 3 km museolle, ei mitään ongelmaa, eihän? Entuudestaan tuntematon kaupunki, olemattomat suunnistustaidot ja painavat reput selässä oltiin ihan hukassa vielä varttia vaille kaksitoista ja päätettiin ottaa taksi museolle. Helpotti huomattavasti. Muutoin liikuttiin kävellen, etäisyydet eivät olleet erityisen suuria. Hotellilta pari kilometriä korkeintaan. Tietysti kyllähän se matka siinä kasvoi, kun ensin meni hotellilta toiseen suuntaan, palasi takaisin, ja jatkoi matkaa toiseen suuntaan ja toiseen kohteeseen. Ehdittiin kävellessä museolle päin nähdä keskusaukio, kansallismonumentti ja pari tietä, Damrak ja Rokin, jotka tulivat parin päivän aikana hyvin tutuiksi, niitä tarvottiin joka päivä.

Van Goghin museolle oli uskomattomat jonot. Ennakkolipuilla oltiin sisällä kuitenkin parissa minuutissa. Tää museo oli ennemminkin semmonen kohde, joka oli kovin oleellista nähdä, mutta ei välttämättä meidän suurin mielenkiinnon kohde. Oltiin reilussa puolessa tunnissa koluttu paikka läpi. Menee muutenkin taide vähän yli, en ymmärrä. Puolet niistäkin tauluista näytti siltä kuin lapsi olisi sormivärein ne maalannut. Taide sikseen, henkilönä van Gogh sitten olikin mielenkiintoisempi ja tunnetusti traaginen. Tästä postauksesta uupuu kuvat van Goghin museosta, Anne Frankin talosta ja punaisten lyhtyjen alueesta, koska kuvaus oli näissä paikoissa kielletty.



Check-iniin oli vielä aikaa, joten käytiin pyörähtämässä Vondelpark-puistossa ja hotellin vastapäätä olevassa Vapianossa syömässä. Hinnat oli vissiin jotain 5e Suomen Vapianon hintoja pienemmät. Ruokailun jälkeen 14.30 kokeiltiin onneamme hotellin kanssa ja päästiin jo huoneeseemme. Kerättiin hetki voimia, otettiin päikkärit ja iltapäivästä lähdettiin liikkeelle. Etsittiin Bloemenmarkt-kukkatori, joka olikin ihan parinsadan metrin päässä hotellilta ja käveltiin huudeilla. Ostettiin Marks & Spenceriltä iltapalaa ja tultiin takaisin hotellille. Illalla lueskelin vielä mukaan ottamaani Rönnbackan kirjaa.

Me ei siskon kanssa pahemmin juoda, ei olla kiinnostuttu yö-/baarielämästä, eikä missään nimessä olla kannabista kokeilemassa (oon pärjännyt 28 vuotta ilman huumeita enkä ole nytkään aloittamassa), joten illat jäi lyhyiksi. Aamuisin olikin aikainen herätys, joten hyvä näin. Olin kyllä yllättynyt miten paljon kaduilla haisi se imelä kannabiksen tuoksu. Voisin melkein väittää, että saman verran sitä siellä poltettiin kuin tavallistakin tupakkaa. Tunnustettakoon, että oli tarkoitus käydä kääntymässä coffee shopissa, että näkisi millainen meininki siellä on, mutta jäi väliin.




Tiistai: Anne Frank-museo, Pancake bakery, kanaaliajelu
Noniin, nyt alkoi olla enemmänkin suunnitelmia ja tekemistä. Seiskalta herätys, hotellilla aamupala ja ei kun kaupungille. Ei ollut mitkään bestest kesäkelit, mutta pärjäsin kyllä capreilla ja T-paidalla, kun taas sisko ei tarjennut ilman farkkuja ja pitkähihaista. Käveltiin Anne Frankin talolle nähden samalla Westerkerk-kirkon ja homomonumentin. Oltiin ajoissa, joten käveltiin siinä ympäristöä vielä hetki ja etsittiin jo valmiiksi Pancake bakery, jonne oli myös tarkoitus mennä.


Anne Frankin talo/museo avautui klo 9 ja siihen mennessä sinne oli jo 200 metrin jono. Me ennakkolipuilla mentiin taas täysin jonottomasta toisesta ovesta sisään. Kuvia ei sisällä saanut ottaa, höh. Mun mielestä oli todella mielenkiintoinen nähtävyys, tosi outoa ja häiritsevääkin ajatella, että täällä kahdeksan henkeä oli pari vuotta aikoinaan piilossa, kunnes heidät ilmiannettiin ja yhtä lukuun ottamatta kaikki kokivat surmansa tavalla tai toisella keskitysleireillä. Vain Anne Frankin isä selvisi. Talon kiertämisen lisäksi näytillä oli esimerksi Annen alkuperäiset päiväkirjat. Kierroksen päättävästä kirjakaupasta löysin Anne Frankin päiväkirjan suomennetun version ja ostin sen.

Jatkettiin nyt sinne parinsadan metrin päässä olevaan Pancake bakeryyn, joka avautui klo 10. 10 min päästä avautumisesta koko paikka oli täynnä. Eikä syyttä, oli ihan naurettavan hyvää. Otin poffertjes-annoksen (hollantilaisia minilettuja) mansikoilla, vaniljajäätelöllä, kermavaahdolla ja suklaarouheella. Maksoi 8,95e ja oli niin iso ja tuhti, että sisko joutui auttamaan.


Seuraavat pari tuntia kierreltiin kävely- ja ostoskatuja. Päädyttiin uudestaan keskusaukiolle, Dam squarelle, jossa otettiin kuvia ja jäin siihen istumaan siksi aikaa, kun sisko tahtoi viereiseen tavarataloon. Semmonen Stocka-tyyppinen tapaus. Mua se ei kiinnostanut. Edellispäivänä oltiin matkalla museolle pikaisesti käännytty Popcult-nimisessä kaupassa, jonne päätettiin myöhemmin mennä uudestaan. Löydettiin matkan aikana niitä yhteensä kolme. Popcultista löytyy peli- ja sarjisaiheisia vaatteita ja tavaraa. Olin rakastunut näyteikkunassa näkemään pitkähihaiseen harmaaseen Turtles-paitaan. Ostin sen itselleni/Eetulle tuliaisiksi. Se oli miesten malli ni menee hyvin molemmille. Souvenir shopista ostin perinteisesti magneetin. Mulla on tapana jokaisesta reissusta tuoda magneetti jääkaapin oveen.



Perinteinen huilitauko hotellilla tähän väliin. Seuraavaksi lähdettiin täysin toiseen suuntaan kanaaliajelun aloituspaikalle, joka oli vastapäätä Heineken Experience-tehdasta. 75 min kanaaliajelu oli mukavaa vaihtelua kävelemiselle. Saatiin kuulokkeet, joilla pystyttiin kuuntelemaan informaatiopläjäyksiä matkallamme. Kahdestakymmenen kielen valikoimasta löytyi jopa suomi! Olin myös yllättynyt kuinka paljon oltiin ehditty kävelemään, kun tosi moni paikka näytti ajelun aikana tutulta. Infoista jäi tällaiset ensisijaisesti mieleen: Amsterdamissa on 1300 siltaa ja 2500 asuntolaivaa. Vakuutusyhtiöt on omilla rahoillaan asentaneet kanaalien varrelle rautakaiteita, ettei autot tippuis kanaaliin. Se on kuulemma yllättävän yleistä ja palokunnalla on sitä varten oma osastonsakin.



Matkalla takaisin hotellille etsittiin ruokamestaa ja päädyttiin Sumoon all you can eat-sushille. Sumon ja Pancake bakeryn olin jo pistänytkin listalleni ylös, että nämä kannattanee tsekata. Sumossa ruksittiin listasta mitä haluttiin syödä, 10 kpl/kierros. Kaikki tehtiin tilausten mukaan ja tuotiin pöytään. Syötyämme merkittiin seuraavat 10 kpl ja näitä kierroksia sai tietenkin niin paljon kuin tahtoi, olihan se all you can eat. Meillä tyssäs tokaan kierrokseen. Aika huonosti, olen pettymys.

Illalla kävin vaahtokylvyssä, oooh mitä luksusta! Hotellihuoneessa oli amme ja heitin sinne naurettavat määrät saippuaa sekaan, muahahah. Lueskelin taas illalla. Joka yö oli tosi vaikea nukahtaa... Hotellin tyynythän on aina tosi isoja ja muhkeita, täällä oli normaalia hotellityynyä vielä puolet muhkuisampi ja minä kun tykkään kotona olevasta ihana lättänästä tyynystäni.



Keskiviikko: Zaanse Schans, Volendam, Marken, Red light district
Olin jo pariakymmentä yli seitsemän aamupalalla. Heti sen jälkeen lähdettiin kaupungille. Tiedossa oli 5,5 tunnin päiväretki Amsterdamin ulkopuolelle. Lähellä rautatieasemaa oli paikka, johon keräännyttiin ja opas ohjasi meidät bussiin. 8.30 lähdettiin ajelemaan.



Ensimmäinen etappi oli Zaanse Schansin tuulimyllyt. Käytiin yhdessä toiminnassa olevassa tuulimyllyssä sisällä ja siellä kerrottiin miten kaikki pähkinöistä myllytetää öljyt pihalle. Tästä jatkettiin Volendamin kalastajakylään. Pistäydyttiin pienessä juustotehtaassa, josta puolet oli myymälää. Meille kerrottiin juustojen teosta ja saatiin maistiaisia. Seuraava tunti oli vapaata hengausta, jonka aikana kierreltiin kauppoja. Volendamista otettiin laiva Markenin saarelle, jossa meille demonstroitiin puukenkien tekoa. Melko perinteikästä; tuulimyllyt, juustot ja puukengät koettu. Saarelle johti yksi tie ja bussi tuli meitä Markenista hakemaan ja ajoi meidät takaisin Amsterdamiin.

Satoi muuten ihan koko päivän. Fiksusti oltiin jätetty sateenvarjo hotellille, mutta onneksi ei ihan kaatamalla tullut ja olin tajunnut ottaa pitkähihaisen mukaan.






Tän päivän ravintolavalinta oli jälleen Vapiano. Mitäs oli niin kätevästi hotellin vieressä. Ruokalepo kunniaan - huilittiin ja torkuttiin jälleen hotellilla. Seiskan pintaan lähdettiin samaan paikkaan kuin aamullakin, sieltä alkaisi päivän toinen retki eli Red light districtin kahden tunnin kävelykierros.

Meillä oli ihan mainio nuori espanjalainen opas, Carlos. Oli muuten hauska, piti hyvän huolen meidän 20 hengen ryhmästä ja laski vähän väliä päitä, ettei vaan kukaan puuttunut ja kertoi eläväisesti ja kiinnostavasti historiaa ja nykyistä tilannetta. Käytännössä edettiin aina jonkin verran, pysähdyttiin hetkeksi ja Carlos kertoi tarinoita ja faktoja ja taas jatkettiin. Kierrokseen kuului käynti prostituutiomuseossa. Nähtiin paljon tyttöjä ikkunoissa, iik! Pientä faktaa: keskiverrosti vartti prostituoidun kanssa maksaa 50e, mutta he saavat itse päättää paljonko pistävät hintaa. Kaikki - siis kaikki - maksaa ekstraa: rinnan koskettaminen, asennon vaihto, tai jos esimerkiksi haluat, että prostituoitu ääntelee. Täten nää saa palkkaa about kymppitonnin kuussa. Että huh! Maksavat toki veroja ja veroja maksavina kansalaisina heillä on poliisit pitämässä alueesta huolen ja huoneissa on myös panic buttonit. Kuitenkin tietyt kriteerit pitää täyttää, jos haluaa tähän maailman vanhimpaan ammattiin: pitää olla vähintään 21-vuotias ja puhua jotain näistä kielistä: hollanti, englanti, espanja, saksa. Tämä sen vuoksi, että kielitaidottomia prostituoituja on helppo hyväksikäyttää.

Kun kierros loppui kymmeneltä, olin ihan puhki. Ja vielä oli vajaan 2 km kävely hotellille. Joka askeleella sattui ja ai että tuntui hotellilla hyvältä lysähtää sänkyyn. Paremmat kengät ja parempi kunto olisi plussaa.


Torstai: Madame Tussaud, Vondelpark
Viimeinen päivä edessä ja ensimmäinen aamu, kun nukuttiin pitkään! Nousin 9.30 ja pakkasin reppuni. Käytiin aamupalalla ja jätettiin hotelli taaksemme. Vikana varsinaisena kohteena oli Madame Tussaud. Olinkohan 16 vai 17, kun kävin Lontoon samaisessa vahamuseossa. Tästä ei oltu kiinnostuttu maksamaan paljoa, normi lippu oli 22,50e, mutta early bird-lippu vain 12,50e. Se kelpasi. Käytännössä se siis tarkoitti sitä, että vahamuseoon piti tulla viimeistään klo 11. Torstai siis alkoi kiireisesti; kävin kahvilla George Clooneyn kanssa, vedin keikan Lady Gagan synistinä, vein E.T.:n kotiin ja kaikkea sellaista pientä hauskaa.




Meidän kone lähtisi vasta alkuillasta, joten lähdettiin Vondelparkiin tappamaan aikaa. Edellispäivien pilvinen +20c sää oli väistynyt, taivas kirkastunut ja ilma lämmennyt, hyvä oli puistossa lölliä. Löydettiin hyvä spotti, johon kävin pitkäkseni lukemaan. Sain Rönnbackan Julman kokonaisuudessaan matkalla luettua. Sisko lähti lenkille puiston ympäri ja myöhemmin joini lukupiiriini. Parin tunnin puistoilun jälkeen lähdettiin hitaasti tallustelemaan kohti rautatieasemaa. Aikaa oli paljon, joten pidettiin istumishetkiä ja ihmeteltiin maailman menoa ja poikettiin parissa kaupassa.


Aikaisessa me kuitenkin koko ajan oltiin, mutta ei voi mitään. Otettiin nopea 10 min juna lentokentälle, jossa meillä oli vielä 3h ennen lentoa. Meni yllättävän nopeesti. Löydettiin kivat löhötuolit, leikittiin siskon iPadilla, kirjoitin päiväkirjavihkoseeni, aloitin lukemaan Anne Frankin päiväkirjaa, syötiin, ostettiin viimoiset tuliaiset. Eli mulle ja Eetulle karkkia. Koska oltiin lippujalappuja ostettu ennakkoon, paikan päällä rahaa oli mennyt syömisen lisäksi vain Turtles-paitaan, puukenkämagneettiin, Anne Frankin päiväkirjaan ja tuliaiskarkkeihin.

Lento lähti 50 min myöhässä. En tiedä olivatko muuta sössineet sen lisäksi, että kone oli ylibuukattu ja etsivät vapaaehtoista jäämään vielä yön yli maahan. Kotimaahan päästiin 22.50 ja Eetu oli meitä hakemassa.

Summa summarum: ihana kaupunki! Vaikkei ne perinteiset huumeet ja huorrr... prostituoidut kiinnostaisikaan ni paljon on nähtävää, so prettyyyyy! Ja amsterdamilaiset on omiaan asiakaspalveluammateissa, sain niin hyvää palvelua joka paikassa ja paikalliset puhuu uskomattoman sujuvaa englantia (ja espanjaa). Sit seuraava reissu on 2,5 kk päästä Amerikkaan, sekin siskon kanssa.


2 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus! Vaikka en ihte ole kiinnostunut lähtemään mihinkään, niin matkapostaukset kiinnostaa aina! Ja ai että tota turtles paitaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä voit kokea mun kautta ulkomaailmaa ni ei tarttekaan lähtee kotoa pois. ^^

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)