tiistai 30. kesäkuuta 2015

VarjoTuska

Olemme päässeet viidenteen VarjoTuskaan. Joka vuosi pelottaa pistää eventti pystyyn, että jos yhtäkkiä koko homma räjähtääkin käsistä ja paikalla on kamalasti ihmisiä ja kaikki örveltää ja roskaa ja myöhemmin Helsingin kaupunki lähettää mulle tuhansien eurojen laskun tai jotain. :D

Anyways. Perjantaina klo 14 alkoi lomalomalomaaaaa! Freedom-modea kestää kuukauden. Neljäksi seikkailin Kaisikseen, jossa oli pari kaveria ja niiden kanssa tusina tuntemattomia. Ahdisti. Onneksi omiakin tuttuja alkoi koko ajan tulemaan lisää. Ihan nätisti ja selvinpäin istuskelin puistossa kuutisen tuntia. Jossain vaiheessa myös niitä varsinaisessa Tuskassa olleita ihmisiä alkoi virtaamaan paikalle. Ja paljon dogeja! Kauhean moni oli ottanut koiransa paikalle. Very many cutiepies. Siinä vaiheessa, kun alkoi paleltaa tarpeeksi, lähdin kotia päin. Seuraavana päivänä sitten lisää.




Kuten edellisessa postauksessa tarinoin, meni lauantai pitkälle iltapäivään Pride-kulkueessa ja senjälkeisessä puistojuhlassa, josta viiden jälkeen siirryin Kaisaniemeen. Siellä oli vasta kymmenkunta tuttua, mutta kuten edellispäivänäkin, koko ajan porukka suureni. Tällä kertaa oli useita bloggaajakamujakin paikalla.

Tuskan jatkoklubeista kiinnosti Whispered lauantai-iltana On the rocksissa, sinne sain huijattua pari tyyppiä mukaani. Whisperedistä kuulin ekaa kertaa edellisvuoden Nummessa, kun mulle tultiin mainostamaan, että ne olivat soittaneet Hopeanuolen tunnarin. Minä Hopeanuoli-fanina heti kotiin päästyäni kuuntelin ko. version. Enpä sitä bändiä sittemmin liiemmin ole kuunnellut, mutta nyt aattelin mennä katsomaan tuon tunnarin toivossa (no on se muutenkin ihan käypä bändi). Ja kyllä ne sen soittivat, jee! Ja pari muutakin biisiä siinä ohessa...

Vielä nopeasti Kaisiksen kautta, vielä siinä keskiyön pintaankin porukka jaksoi siellä istua, mutta mulla alkoi noin pitkän ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen silmät jo lupsahdella.




Eli. Niin hyvää loman alkua minulle! Kaksi päivää VarjoTuskaa, siihen väliin Pride-kulkue ja puistojuhla ja ehdinpäs vielä sitä Whisperediäkin käydä katsomassa. Mutta kaikki tämä olisi ollut ihan tylsäämälsää ilman ihanan pöhlöjä rakkaita kaveri-ihmisiä! Tätä lisää!

Listantekoharrastus jatkuu: kesäloman to do-listaan oon kirjannut muun muassa seuraavia asioita: verenluovutus, grillibileet, seikkailupuisto Zippy, porukalla syömään Haraldiin, Somerniemen tori, Hopeanuoli-maraton...

Ylärivi: Hannabella, piilossa irvistää Miia, Nebula, Selena, Juha, Jesse ja minä
Alarivi: Mystral, Belsissa, Shadow


Fifth annual VarjoTuska event. For those who are too lazy/broke/uninterested/something else to go to the actual Tuska Festival.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Helsinki Pride-kulkue ja puistojuhla

Ensimmäistä kertaa osallistuin Prideille. Kyllä mä oon joka vuosi ollut tietoinen kulkueen ajankohdasta, joka osuu VarjoTuskan/Tuskan aikaan ja on aina "liian aikaisin päivällä". Nyt olin miettinyt, että mitäs jos tänä vuonna osallistuisin. Vielä edellisiltana kyselin eksältä hänen perheensä suunnitelmia kulkueen suhteen ja mietin, että lähden, jos herään tarpeeksi aikaisin. Ei se kuitenkaan ole asia, jonka missaus harmittaisi, mutta olisi kiva kuitenkin kiva kokea.



Kun simmuni aukesivat jo yhdeksän aikaan lauantaiaamuna, päätin, että kyllä mä nyt skarppaan ja lähden keskustaan. Laittautumisen, aamupalan ja peukaloiden pyörittelyn jälkeen nousin puoli yhdentoista jälkeen junaan. Keskustassa treffasin eksäni perheineen ja käytiin kaupassa piknikeväsostoksilla. Puoli yhden aikaan oltiin Senaatintorilla. Niin paljon ihmisiä! Niin paljon värejä! Seuralaiseni olivat ilmoittautuneet mukaan Sateenkaariperheet Ry:n retkueeseen, johon minäkin heidän siivellään joinin.

Kulkue lähti liikkeelle kymmenisen minuuttia myöhässä, me oltiin melko ensimmäisinä lähdössä. Kulkue kiersi Senaatintorilta Pohjoisesplanadille, pienen pätkän Manskua, siitä Eteläesplanadille ja pitkän suoran Kasarmikatua ja Neitsytpolkua aina Kaivopuistoon saakka. Mulle tuli eniten yllätyksenä kuinka täynnä kävelykadut olivat kulkuetta katsovia ja kuvaavia ihmisiä. Ihan kuin olisin ollut näyteikkunassa esillä.



Kaivopuistossa järjestettiin kulkueen jälkeen Puistojuhla. Sinne mun ei alunperin pitänyt mennä kuin hetkeksi, olin ajatellut kulkueen jälkeen mennä hetkeksi kotiin ja myöhemmin illalla VarjoTuskaan. Mutta oho, siellä mä istuin kolmisen tuntia. Ihmismäärän koko kasvoi kulkueen 20 000 ihmisestä Kaivarin 25 000 ihmiseen. Ketään en paikantanut tekstareista ja koordinaateista huolimatta, mutta pienen kierroksen tehdessä törmäsin vahingossa tuttuihin ihmisiin. Pikniköitiin ja kuunneltiin Krista Siegfridsiä, Jesse Kaikurantaa ja Anna Puuta. En tykännyt yhdestäkään, mutta onneksi tykkäsin kaikesta siitä muusta tunnelmasta. ^^ Joku nainen tuli moikkaamaan mua ja juttelemaan mulle ja mietin, että tunnenko mä ton. Kävi ilmi, että hän oli Yleltä tekemässä juttua ja delegoin nopeasti haastattelun eksälle vaimoineen, en halunnut telkkariin. :') Noin kolmen tunnin puistoilun jälkeen siirryin toiseen puistoon varjotuskailemaan, mutta siitä tulee myöhemmin erikseen postaus. :)




After many years of intending to I finally participated to Helsinki Pride Parade. I knew lots of friends would be there and I joined the company of my ex-girlfriend and her family. The high turnout of the event didn't surprise me (20 000 people), but the amount of people on the pavements taking pictures did. At the end of the parade (from Senaatintori to Kaivopuisto) there were a park fest at Kaivopuisto with various performances. I had a picnic, watched some artists and bumped into friends. After about three hours in the park I moved to another park, but later more about that. :)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Nummirock 2015

Keskiviikko, päivää ennen:
Perinteisesti mun kyydissä Nummeen lähtivät Eetun lisäksi kaveripariskunta. Nää tuli meille jo edellisiltana, jotta oltaisiin heti torstaiaamuna valmiina ajoissa lähtemään. Jaanalla oli vielä illalla futispelikin. Hänen poissaollessansa katsottiin Kung Fury. Ei toiminut mulle mitenkään päin. Ei. Ei vaan ei. Mua väsytti ja odotutti ja jännitytti sen verran, että kävin nukkumaan, kun muu seurue vielä jatkoi iltaa saunomalla ja Wayne's worldillä.

Alla olevan kuvan lisäsin someen tekstillä: Joku tommonen random kaverin kaveri lähti seitsemän vuotta sitten mun kyydillä Nummeen ja on siitä lähtien joka vuosi pummannut multa autopaikan.


Torstai, ensimmäinen päivä:
Kello oli kasilta herättämässä, minä heräilin läpi yön koko ajan ja viimein nousin seitsemältä. Kävin suihkussa, pakkailin loput asiat, tungin aamupalaa nassuun ja meikkasin. Viimotteeksi alkoi operaatio Tetris. Eli miten mahduttaa neljän hengen kamat pienen Fiestan pieneen takaluukkuun. Maijahan oli onneksi jo edellispäivänä tullut hakemaan kyytiinsä neljä lavaa juomia, kaksi retkituolia ja ilmapatjan, joten saatiin kuin saatiinkin loput kamat survottua autoon.

Tällä kertaa aiottiin selviytyä 3,5 tunnin ajomatkasta ilman mukapakollista kauppareissua ja vain yhdellä pysähdyksellä, koska ottomaatin tarve oli suuri. Perinteisesti Parkanon kohdalla sihahti auki ensimmäinen juoma. Ensimmäinen juoma itseasiassa 341 päivään. Oli pahaa. Karviasta nostettiin rahaa ja klo 13 saavuttiin parin tarkoin harkitun ja valitun biisin (Viinamäen mies ja Bönthöö) säestyksellä pääkallopaikalle ja suoraan Bönthöleiriin.



Telttaa kasaan ja pystyyn ja juhlimaan! Hetkisen vain istuttiin kunnes lähdettiin vaihtamaan lippua rannekkeeseen ja samalla vierailtiin rantaleirinnän Goatseleirissä. Muuten koko päivä meni aika pitkälti meidän omassa leirissä lukuun ottamatta kahteen kertaan suoritettua leirinnän kiertämistä ja kavereiden paikantamista.

Mua jo ennakkoon huvitti Tykittelijämies-yhteisön perustaminen, Bönthöleiri-event ja googledocsit aiheesta mitä kaikkea tarvitaankaan mukaan ja kuka tuo mitäkin. Oli pari sohvaa, noin sata pressua, Tykittelijämies-banderolli, Tykittelijämies-kaljaa, oli GoPro-kamera teipattuna kossu- ja lakupulloihin ja niitä kierrätettiin leirissä. Mitä tästä leiristä ei löytynyt, sitä ei tarvittu. Muumi esimerksi toi niinkin oleellisen asian mukanaan kuin lifesize pahvi-Makin. Tykkäsin kovasti, ja niin tykkäsivät muutkin! Nummi tunnetusti syö miestä ja Makikin näytti päivä päivältä enemmän pahoinvoivalta. Ensin tuli skarppina paikalle, toisena päivänä alkoi nuokkumaan, roikkui hirressa, naama valui ja lopulta hän heittäytyi la-su välisenä yönä nuotioon.



Säähän oli... olihan se. Satoi ja satoi lisää. Onneksi oli niitä pressuja. Mutta oli myös ihan hyvääkin säätä. Ja yllättävän lämmin oli silti, varsinkin verrattuna viime vuoteen, jolloin jengi hytisi neljä päivää putkeen, koitti saada notskin vierestä paikkaa ja hieroa itseään viereiseen henkilöön lämpöä saadakseen. Perjantai oli kuitenkin sään puolesta lauantaita parempi.

Torstaina oli yksi must see-bändi, joka käytiin katsomassa Hannan kanssa. The man-eating tree. Sen olin vasta äskettäin löytänyt, kun kävin Nummibändejä läpi. Toinen, mikä olisi ollut hauska nähdä, oli Suamenlejjona, mutta olinkin melko varma, etten oo enää hereillä siihen aikaan (01.45) kuten en ollutkaan. Tietoisesti menin puolen yön jälkeen nukkumaan, koska ilman kunnon yöunia en käynnistyisi millään.


Perjantai, toinen päivä:
Kympin aikaan heräilin, pesin nassuni ja hampulini, söin aamupalaa ja ihmistäydyin. Oli kuitenkin sellainen fiilis, että just nyt en jaksaisi pariakymmentä kaljalla aamuaan aloittavaa kaveria, joten kömmin vielä pariksi tunniksi takaisin telttaan Eetun viereen. Oli muuten maailman paras ostos se ilmapatja, miten oon kaikki nää vuodet pärjänyt pelkällä vaahtomakuualustalla! (Vastaus: oon aina puoli yötä nukkunut Eetun sata kertaa paremmalla makuualustalla kunnes se on itse tullut nukkumaan.)

Enivei. Vasta joskus yhden aikaan uskalsin ihmisten ilmoille. Bileet olivat jo käynnissä. Perjantaina en jaksanut juoda muuta kuin vissyvettä, näin pitkään raittiina olleena olisi tuntunut jotenkin itsetuhoiselta ajatukselta juoda kolme päivää putkeen ja katsoa mitä tapahtuu. Onneksi en ollut krapulassa, muuten olisi jäänyt ainoaksi ryybspäiväksi tuo torstai. Tosin ilmeisesti sovin silti hyvin muiden juhlijoiden joukkoon, koska kiven kovaan myöhemmin mulle väitettiin, että olithan sä kännissä. :')




Tän päivän aikana satoi useita kertoja, pitkään ja kovaa. Olin kovin tyytyväinen Rukka-sadetakkiostokseen, vaikka sainkin siitä parit kommentit kuulla - olin muun muassa Eevil Stöö. Eetu sai vihdoin reilua kuukautta sitten voittamansa pukukilpailun palkinnon: skumppaa Hello Kitty-koristein sekä laminoidun pienen julisteen, jossa oli kuva hänestä voittopuvussa, mutta taustalle oli muokattu "minun maitani" lehmineen.

Tämän päivän kolmesta must see-bändistä kävin katsomassa kaksi, Arionin ja Korpiklaanin. Niiden aikana satoi ihan koko ajan. Hnngh. Forever one olis ollut kova nähdä, mutta se oli taas joskus yömyöhään, kauan sen jälkeen, kun olin mennyt tutimaan. Sadetakista huolimatta alkoi olla kovin kostea olo. Laukku oli märkä, samoin sukkikset ja ja ja meh. Ei siinä, oli tosi hauskaa yms yms, mutta lopulta tahdoin hetken olla lämpimässä ja kuivassa paikassa. Kymmenen aikaan menin telttaan, vaihdoin kuivat vaatteet ja totesin olon olevan niin mukava, että jäinkin telttaan vain pläräämään läpi käsiohjelmaa ja nukkumaan.

Alhaalla mutru-Marjut-kokoelma.



Lauantai, kolmas päivä:
Voin kertoa, että tässä vaiheessa porukka alkoi jo olla aika dokatun näköistä. Ei mulla sen paremmin mennyt likaisissa hiuksissa ja "tänään en välitä miltä näytän"-vaatteissani eli Kullikivun T-paidassa ja collegehousuissa. Nyt oli kuitenkin sen verran lämpöstä ja, mikä tärkeintä, kuivaa (!!!), että T-paidalla pärjäsi hyvin. Kun jälleen yksi lakycalypsepullo lähti kiertämään porukkaa (viinaa+vettä+Lakrisalia ja pulloa kierrätetään niin kauan kun se on tyhjä), päätin minäkin osallistua. Olinhan jo kuitenkin luvannut johonkin yhteen asti nukkuneelle Eetulle, että "jos oot kymmenessä minuutissa teltan ulkopuolella ja jalkeilla, lupaan juoda Somersbyn". Itse se ei sieltä ollut pääsemässä ylös, joten Anu tämän lupauksen kuultuaan sai Eetun sekunneissa ulos. Ihmenainen.



Tän päivän juttuja oli ananasbikinit, booliämpärin ympärille kokoontuminen ja boolin imuuttelu näääin pitkillä pilleillä, lakucalypse kera GoPron, pahvi-Makin polttaminen, ryhmäkuva sekä ysäribileet. Nyt olisi ollut kolme katsottavaa bändiä, onnistuin näkemään yhden. Käytiin katsomassa Maijan kanssa Shiraz lanea. Muut kaksi bändiä, ne koko festarin tärkeimmät, olis ollu Diablo ja Eluveitie, mutta menin nukkumaan klo 23 eli silloin kun Eluveitie aloitti. Vähän harmitti, vaikka oon kyllä Eluveitien nähnyt kolme kertaa, Diablonkin pari kertaa ja niitä aion mennä vielä loppuvuodesta katsomaan.

Musta on tullut vanha: ensimmäisenä yönä menin siis klo 00 nukkumaan, toisena klo 22 ja vikana iltana klo 23. Vaikka joinkin kahtena päivänä, join aika kehnosti: olin ottanut kaksi lavaa Somersbytä mukaan plus muutamat erilaiset irtosiiderit kokeilumielessä sekä kaksi lakupulloa. Kotiin lähti 1,5 lavaa Somersbytä, kaikki ne irtosiiderit ja toinen laku. Ainakin tuli halvaksi jos ei muuta.




Sunnuntai, kotiinpaluu:
Olin jo ysiltä pystyssä ja aloin pakkailemaan omia kamojani ja odottamaan muiden heräilyä. Sain kuulla, että meidän leirissä oli käynyt jotain tyyppejä, että onko tämä se Bönthöleiri ja he halusivat tulla katsomaan millainen tämä on. Maine kiirii edellämme!

Vähän kahdentoista jälkeen päästiin lähtemään. Oli aika pro suunnitelma meidän kuskilla lauantaina siinä melko aikaisin päivällä: "Mä rynnäköin nyt ni oon huomenna ajokunnossa." Ja sehän rynnäköi. Ja oli ajokunnossa. Puhalsi nollat.

Pysähdyttiin ennen Tamperetta ABC:lle syömään. Olin ainoa hyväkuntoinen, muilla se lounasbuffet jäi melkolailla lautaselle. Kaveri laski aterimet kahden suupalallisen jälkeen alas, että se oli siinä. :') Viideltä oltiin kotona. Kaveripariskunta oli jättänyt oman autonsa meidän parkkikselle eli mun auto tyhjennettiin sekä niiden autoon että meidän kämpille. Erinomainen seuramme lähti kotia kohti ja minä rupesin purkamaan tavaroita. En tykkää yhtään jos joku reppukin pyörii monta päivää jaloissa.

Se oli semmonen Nummi se, minun yhdestoista eikä loppua näy. Kiitos Bönthöleiri, ensi vuonna uudestaan!

"Huutakaa MUNAAAA!"


Sorry guys, I just now don't have it in me to translate all this. :P Last Thursday to Sunday I spent at Nummirock festival, the highlight of my every year. Just look at the pictures, we had so much fun and I thinks it really shows! ^^

torstai 18. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta!

Lippu, jolla pääsen vuoden parhaisiin bileisiin. Laku, johon tyssää vuoden tipaton. Sadetakki, joka suojaa vesi- ja oksusateelta. Olen valmis. Nummijärvi, täältä mä tuuuuuun!

Oli muuten just semmonen juhannusviikon ke-to yö kuten joka vuosi: heräilin vähän väliä, katselin kelloa, yritän nukahtaa uudestaan. Seiskalta luovutin ja nousin ylös. Perhosia massussa, iih!


 
Ticket to get to the best party of the year. Lakrisal+vodka mix to end my year of soberness. Rain coat to cover me from different kinds of rains, like water or puke. Nummirock, here I come!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Pre-Nummirock anxiety ja muita viime aikojen asioita

Apua mikä pre-Nummirock anxiety meneillään. Keskiviikkoaamuna on lähtö näille juhannusfestareille yhdettätoista kertaa. Toissaviikolla hankin retkituolin, viime viikolla kahden hengen ilmapatjan (upgreidaus ala-asteesta asti käyttämälleni tavallisella vaahtomakuualustalle) ja retkimuonaa, avopuoliso kävi kaveriporukalla Tallinnassa päiväretkellä hoitamassa juomapuolen kuntoon ja enää pitäisi loput ruoat hommata ja pakata. Nummilistaa (rrrakastan listojen tekemistä!) olen tehnyt, täytellyt ja yliviivaillut parin viikon ajan. Nummen myötä mun lähes vuoden tipaton päättyy, viime perjantaina tuli täyteen 11 kk.

Viikonloppuna oli vaikka mitä, vaikka kameran olematon kuvasaalis toista väittääkin. Perjantaina kävin kuuntelemassa livemusiikkia Kaisaniemessä, siellä oli Radio Aallon Helsinki-päivän ilmaiskonsertti. Itse alueelle en kuitenkaan lähtenyt poukkoilemaan vaan istuin ulkopuolella kaverien kanssa. Lauantaina oli kaverin kolmekymppiset, miten näin nuoret ja hehkeät tytönhupakot voikin olla näin vanhoja? Mulla on kolmekymppiset ensi vuonna. -_-' Eilen grillattiin meillä pienessä porukassa, lähinnä piti yhtä kaveria ehtiä nähdä ennen kuin hän on muuttaa Tsekkeihin. Sniff.

Mitäs muuta... Viime maanantaina myrskysi niin, että puolet tän alueen internetyhteyksistä pamahti poikki seitsemäksi tunniksi. Eihän internet olekaan kuin välttämättömyys etätyöntekijälle. _b Onneksi jouduin vain tunnin miinukselle, jonka tein seuraavana päivänä pois alta. Stephen Kingiltä ilmestyi uusi suomennettu kirja, sen luin - yllätys yllätys - lähes yhdeltä istumalta.
________
edit. En kestä, Nummirock linkkas juuri tapahtumasivuilleen kaverin tekemän hypevideon meidän Bönthöleiristä, minäkin vilahdan siellä. : D Suora linkki youtubeen tässä: https://www.youtube.com/watch?v=9IF1xQn9l2Y&feature=youtu.be


There were a whole lot of things last weekend though the camera's empty memory card claims otherwise. I spent Friday evening sitting at a park with friends listening live music - there were a free Helsinki day's concert. On Saturday I celebrated a friend's 30th birthday. And yesterday we had a couple of friends over barbequing. One of them is moving to Czech this summer so I wanted so see her before that.

And the most important thing. Endless amounts of pre-Nummirock anxiety in the air! I'll be heading to Nummirock for the eleventh time on a row this Thursday. \o/

torstai 11. kesäkuuta 2015

Bloopers - tältä näytän oikeasti part 2

Saatte nauttia jälleen puoleensavetävistä epäonnistuneista tai muuten vaan hölmöistä kuvista, olkaa hyvät! Part 1 löytyy viime lokakuulta TÄÄLTÄ. Viimeisenä on videoklippi, jonka lähetin Pohjanmaalla sukuloimassa olleelle avopuolisolle, ettei vaan unohtais mua.









The accidental and not-so-attractive pics. Enjoy! The story behind the videoclip: my boyfriend was visiting relatives at Pohjanmaa (~500 km from home) last weekend so I sent him that to make sure he doesn't forget me! 8)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

They said I could be anything so I became a hippie

Ai että toi tommonen kaupoissa pyöriminen ei oo ollenkaan mun juttu olin minkä kokonen tahansa. Silti kävin viikolla viettämässä erinäisissä liikkeissä reilut kolme tuntia putkeen. En luovuttanut kesken kaiken, vaikka kuinka teki mieli. Kotiin lähdin vasta, kun olin löytänyt kaiken mitä etsinkin. Puhelinlankaponnarit ja retkituoli Nummeen oli helppo juttu, mutta sitten siirryin operaatio kesämekkoon. Hnnngh. Lopulta päädyin kahteen pitkään mustaan (tosi kesäistä) mekkoon. Toinen oli löllerö hulmuava malli, toinen enemmän vartalonmyötäinen. Jälkimmäisen päätin uskaltaa ostaa huolimatta kaikistä kasaantuneista itsetunto-ongelmista. Siinä samalla mietin, että noi hameet on niin yksinkertaisia, että kaipaavat jotain seurakseen. Jouduin siirtymään ostoskeskuksesta toiseen ennen kuin löysin visiooni sopivan otsakorun (sekä sen nimi on? mikä se on?). Näin kaavoihin kangistuneena koin itseni tosi rohkeaksi, koska mulla ei entuudestaan sellaisia koruja ollut, eikä yksikään aiemmin omistamani koru ollut kultainen. Oon hurja! :') Vähänhän toi on tommonen hipahtava kokonaisuus, but I like it! Kuvat on perjantailta, jolloin läksin ihmisten ilmoille testailemaan uusia ostoksiani. Vietettiin hetki Kivenlahtirockin ulkopuolella kavereiden kanssa. Pikniköitiin ja kuunneltiin Arionia ja Poisonblackia. Lauantaina istuin Alppipuistossa kaverin valmistumista juhlien, tuolloin päällä oli se liehuvampi mekko+vyötärövyö. Siitä ei ole tähän hätään kuvia, mutta sitä tulee tässä kesän mittaan todennäköisesti käytettyä vaikka kuinka paljon.



Muita viime aikojen juttuja:
1) Harry Potter-leffat. Alettiin katsomaan näitä kaveripariskunnan kanssa. Ei maratonina, mutta silloin tällöin leffa tai kaksi. Nykytilanne: kolme takana, viisi edessä.
2) Pyöräily. Pyysin porukoita tuomaan mun vanhan pyörän tänne. Oon vasta pari kertaa ehtinyt sitä ulkoiluttaa. Takamuksen kestää hetki totutella siihen touhuun. Auts... Sama pyörä mulla on ollut ala-asteesta lähtien, kypärä samoin. Ihan sama kuinka dorkapallerolta siinä näytän, en uskalla lähteä tsygäilemään ilmankaan.
3) Pre-Nummirock anxiety iski viime viikolla testaillessani entuudestaan mulle tuntemattomia Nummibändejä. Ihan hävyttömän paljon must see-esiintyjiä verrattuna viime vuoksiin. Ehtiikö sitä ollenkaan rentoutua ja juhlia leirinnän puolella! Kymmenen Nummea takana, lukemattomia edessä.



I spend hours on clothing stores this Thursday. Not something I would call a quality time. But I wanted to find everything I needed (and wanted) at one fell swoop. Telephone line hair bands and portable chair for Nummirock were easy, but finding a decent summer dress took some time. Found two black long ones. They're really plain so I wanted something to go with it so the next thing to hunt was this forehead... chain... thingy... Don't really know what it's called. But anyway, find it all, yey!

Other things:
1) Harry Potter movies. Started watching them with two friends every now and then, but not as a marathon. Three down, five to go.

2) Asked my parents to bring me my old bicycle. And now my butt is killing me.
3) I'm having some serious Pre-Nummirock anxiety. Sooo many good bands, endless parties (okay, only one three day party) and countless friends with me.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Coming out

Mun kiinnostuksen kohteet on olleet parin viikon ajan ihan homoissa jutuissa, josta tuli mieleen valottaa oman historiani aiheeseen liittyviä juonenkäänteitä.

Aloin katsomaan L-koodia. Olenhan sarjan tietysti ennenkin katsonut, mutta en vuosiin. Miten ensimmäisestä kaudesta voi jo olla niin kauan aikaa, yli kymmenen vuotta? Perjantaina sain annoksen alastomia ihmisvartaloita, kun kävin eksäni kanssa katsomassa Kiasmassa edesmenneen homoseksuaalin valokuvaajan Robert Mapplethorpen näyttelyn. Satuttiin paikalle juuri ilmaisen opastuksen alkaessa ja joinittiin siihen pieneen ryhmään. Oppaan johdolla sain näyttelystä paljon enemmän irti kuin olisin saanut ilman. Tehtiin vielä toinen kierros opastuksen jälkeen keskenämme. Tunnustan, etten ollut kuullut koko valokuvaajasta ennen kuin muutamista blogeista luin tästä Kiasman näyttelystä.

9/2001, kun asia ensimmäistä kertaa tuli vähäisessä määrin ilmi.

14-vuotiaana aloin huomaamaan asioita. Tyttöjä. Tytötkin on sillain kivoja! Muistan käyneeni katsomassa Anna palaa!-elokuvan Nummelan elokuvateatterissa puhtaasti leffan naisten takia. Erityisesti Buffy The Vampire Slayerissä näytelleen Eliza Dushkun eli Faithin vuoksi. Muita kuuluisuuksia, joita palavasti ihailin, olivat Angelina Jolie (fanityttöys jatkuu edelleen) ja Lucy Liu.

Ensimmäistä kertaa muistelisin asian tulleen jossain määrin ilmi meidän neljän ämmän ryhmälle (kaikkien meidän nimet alkoivat M:llä) 15-vuotissynttäreinäni. Pidettiin meillä tyttöjen iltaa ja pelattiin Frendit-lautapeliä. Joku naisaiheinen kysymys siellä oli, mutten muista mikä, mutta muistan elävästi yhden niistä kolmesta kaverista dramatisoidusti nouseen lattialta (makoiltiin patjoilla) ja olleen järkyttynyt vastauksestani.

En oikein muista millä tavoin ja missä tulin kaapista ulos ja kerroin olevani biseksuaali, kuitenkin parhaalle kaverilleni ensiksi. Seuraavaksi kuuli toinen ämmäporukan tyttö ja yläasteella välitunnilla nakitin nämä tytöt kertomaan sille kolmannelle, joka oli tyttöjen illassa järkyttynyt asiasta. Mitään maata mullistavaa ei tapahtunut. Asia oli miten oli ja se oli kavereille okei.

Kuva risteilyltä 1/2005, jolloin kerrottiin siskolle.

Tapasin ensimmäisen (ja viimeisen, as it seems) tyttöystäväni netissä vuoden 2004 keväällä, olin 17-vuotias. Huhtikuussa alettiin seurustelemaan. Tuohon aikaan irc-galleria oli the thing ja pistin sinne meistä pusukuvan. Olikohan seuraavaa kuuta, kun äitini huhuili alakerrasta, että Marjut tuutko tänne. Koneella oli auki galleria ja se pusukuva. En tiedä miten se sen oli löytänyt. Käännyin samantien kannoillani sanoen, että en halua puhua asiasta, menin omaan huoneeseeni, laitoin oven kiinni ja jäin sen taakse pitämään sitä kiinni, ettei äiti pääsisi sisään. En ollut ollenkaan valmis tähän, itkin ja äiti koitti keskustella oven toiselta puolelta. Että onko tää joku vanha juttu ja vai tuliko tää vasta ko. ihmisen kautta vai mitä. Hoin, etten halunnut jutella asiasta. Itketti vieläkin enemmän, kun lopulta äiti luovutti ja sanoi, että ei sitä haittaa, se rakastaa mua joka tapauksessa.

Kuva, jonka äiti näki. 4/2004
(Poikaystävältä, eksältä ja eksän nykyiseltä on kysytty onko ok julkaista tämä täällä.)

Sisko oli kuulemma jo arvannut, kun tyttöystävä kertoi hänelle tammikuussa 2005 Tukholman risteilyllä meidän seurustelevan. Iskälle en koskaan kertonut, mutta eiköhän se arvannut sen kolmen vuoden aikana, mitä oltiin silloisen kumppanin kanssa ja viettiin paljon aikaa yhdessä, milloin minä olen hänen luonaan viikonloppuja, milloin hän meillä. Eksän kanssa olen edelleen väleissä, vaikka ehti meillä välirikkoakin olla eron jälkeen. Reilun vuoden olin sinkkuna ennen Eetun tapaamista. Sinä aikana tapailin hetken toista naista, mutta siihen jäi mun deittailut naisten kanssa.

Tämänhetkinen julkkisihastus: Alexandra Daddario. Huhhuh. <3___<3

Onko lukijoissa seksuaalisten vähemmistöjen edustajia? Miten teidän kaapista ulostulo meni?

Muita kuvia päivältä, jolloin pusukuva otettiin. 4/2004

I've been into gay stuff recently: watching L Word and visiting art museum to see Robert Mapplethorne's exhibition. That made me think I want to open the door to my closet a little bit.

When I was 14 I started noticing thinks. Girls! Girls are attractive too! I remember I went to watch Bring it on to a movie theatre only because of the actresses, especially for Eliza Dushku. Other celebrity crushes I had were Angelina Jolie and Lucy Liu.

The first person I told I was bisexual was my best friend, then the two other closest friends. We had this tight four person group during junior high school. The world did not end, it was okay to them.

I met my first (and last, as it seems) girlfriend on the internet, it was spring 2004 and I was 17. We started dating on April. I put a kissing picture of us at the irc-galleria, it was _the_ social media at the time in Finland. One day I heard my mom calling for me, "Marjut could you come here for a second". Aaaand there she was on the computer, the kissing picture in front of her. Crap crap crap crap... I immidiately turned, said I don't want to discuss about it, went to my room, closed the door and stayd behing it so mom couldn't come in. I wasn't ready for this, it took me by surprise, I was crying and mom tried to talk to me behing the door. She was asking was this an old thing orc did this occure just recently when I met that girl etc. I just repeated that I didn't want to talk about it. It made me cry even more when mom finally gave up and said "it doesn't matter, I love you anyway".

My sister said she already guessed when girlfriend told her about us on cruise January 2005. I never told to dad, but I suppose he guessed too since I was with that girl for three years and we were constantly seeing each other either at our place or hers. I am still friends with my ex, actually she was the one I want to see the Mapplethorpe exhibiotion last Friday. The year I was single before I met my current boyfriend I saw this one girl a bit, but we never actually dated. And that's about it, all my relationships with women.

Current celebrity crush: Alexandra Daddario. So cute! <3___<3