keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Geokätköily - Geocaching

Minulla on sellainen hyve/pahe, että jos saan jonkun mielestäni erinomaisen idean, se pitää toteuttaa heti. HETI. Onneksi näitä ideoita tulee harvoin (yleensä saan vaan keskinkertaisia ideoita). Oon ollut pari vuotta geokätköilystä tietoinen, mutta joskus asiaa mietittyäni se tyssäsi siihen, että ei mulla ole GPS-laitteita ja ihka oikealla paperisella kartalla ei pitkälle pötkitä. Ei mulla edelleenkään ole älypuhelinta tai muutakaan laitetta löytääkseni kätköjä, mutta. Muttamutta. Eilen ajattelin tätä aktiviteettia pitkästä aikaa ja vähän googlettelin. Ja mielenkiinnosta rekisteröidyin geocaching.comiin. Ja katselin onko meidän tienoolla kätköjä. Ja kohta olin linkannut sata asiaa Eetulle, että mennään hänen älyluurinsa turvin etsimään. Heti töiden jälkeen. HETI.

Jos tämä on jollekin vielä ihan tuntematon konsepti, kertoo geocache.fi näin: "Geokätköily on maailmanlaajuinen harrastus, jossa käytetään hyväksi satelliittipaikannusta, joten GPS-laite on suositeltava. Jotkut taitavat kartanlukijat tosin etsivät geokätköjä myös ilman paikannuslaitetta. Geokätköjä sijaitsee niin kaupungissa kuin retkeilyalueilla, normaaleita tienvarsi- ja maastokätköjä unohtamatta. Geokätköilijä piilottaa geokätkön eli rasian, jossa on lokikirja, kätkötiedote, kynä ja mahdollisesti jotain mukavaa vaihtotavaraa. Hän määrittää piilon sijainnin satelliittipaikantimella ja julkaisee internetissä geokätkön koordinaatit sekä muita vihjeitä. Geokätköjen kuvaukset ovat geokätköilyn kansainvälisellä sivulla http://www.geocaching.com. Muut harrastajat voivat sitten etsiä geokätkön."

Oli hyvät mustikka-apajat!

Joten. Joitakin tunteja myöhemmin pyöräilin Leppävaaraan. Ollaan nyt muutamia kertoja tehty niin, että pyöräilen Leppävaaran asemalle, jonka kautta Helsingissä työskentelevä Eetu kuitenkin kulkee. Joskus se on aamulla kulkenut siihen asti pyörällä ja jättänyt fillarinsa pyöräparkkiin. Treffataan siis siinä ja mennään yhdessä kotiin. Joko molemmat pyöräillen tai Eetu kävellen.

Mutta itse asiaan. Matkalla asemalle etsin yhden kätkön tekniikalla "tuijota kotona googlemapsia", mutta se oli muutenkin tuttu paikka, ettei sen löytämisessä ollut ongelmia. Leppävaaran asemalla etsin yhtä kätköä Eetua odotellessani, mutta en löytänyt. Eetu auttoi ja ongelmaksi selvisikin lopulta minun vertikaalinen rajoittuneisuuteni. Mua huvittaa suuresti, että kätköt kun tietenkin pitää pitää salassa, niin asiasta tietämättömiä kutsutaan jästeiksi. :D Niiltä pitää pimittää kätköt, muahahaha! Etteivät sit mee vahingossa jotain sössimään, luule roskaksi ja heitä menemään tai muutoin vaihtamaan kätkön paikkaa tms. Tsygäiltiin kotia kohti ja ihan puolen kilometrin päässä meiltä käytiin vielä yksi kätkö etsimässä, nyt Eetun älyluurin GPS:n avulla. Eli kaikki löytyi, mitkä ajattelinkin, että käydään läpi. Jei!

Ehdinköhän tunnin kotona istua, kun vieroitusoireet iski: opettelin käyttämään Eetun älypuhelimen karttapalvelua, pistin sinne talteen vielä kolmen kätkön koordinaatit ja läksin iltalenkille. Kaikki kuitenkin oli lähitienoolla, puolen kilometrin sisällä. Helposti löytyi, niiden kanssa enemmän jännitystä olikin pitää toiminta salassa.

Kätköjenlöytöilme.

Tänään mulla oli Nummelassa menoja, sen jälkeen kävin porukoilla Huhmarissa. Porintien ja Vanhan Turuntien yhtymäkohdasta kävin ohi ajaessani hakemassa yhden kätkön. Soitin ensin iskälle, että tuutko mukaan ja etsittiin se yhdessä. Se tiesi heti sanasta "kätkö" mikä on homman nimi. Pikkuserkku kuulemma harrastaa myös tätä touhua. Illalla kotona otin taas mukaani Eetun puhelimen ja kävin kolmea kätköä fillaroiden etsimässä, jälleen tässä ihan about sen puolen kilometrin säteellä. Koin myös ensimmäisen epäonnistumiseni, kun kaikesta pyörimisestä huolimatta en yhtä löytänyt. Huomenna uudestaan ekstrasilmäparilla.

Kaksi päivää ja kymmenen kätköä takana! Haluan lisää! Olisinpa keksinyt tämän jo lomallani! Olen aarteenmetsästäjä! Ihan uus maailma on nyt avautunut. :') Suunnittelen jo, että viikonlopusta käyttäisin toisen päivän Leppävaaran kätköjen etsimiseen ja toisen päivän Somerolla. Mut katsotaan nyt vielä pari päivää ennen kuin menen pistämään pari sataa maasto-GPS:ään...

Onko teistä joku löytänyt tämän hauskan harrastuksen? Monta löytöä on tilastoissa? Ootteko ihan lomamatkoilla ulkomaillakin lähteneet geokätköilemään?

Täältä löysin ensimmäisen.

Geocaching, look it up! I've known about it for a few years, but just yesterday I tried it for the first time. Dear god. I need more geocaches. Moooore! Luckily I haven't ever used drugs if it's this easy to get me addicted. The problem is you need a smartphone for this. Which I don't have. Or a handheld GPS. Which I don't have. So what, whatwhat, what do I do? The first geocache I found using this method: stare at google maps at home. Then go. Quickly, if you have a bad memory. The first two I looked up was at places I know well, so that wasn't a problem. The third we found with Eetu using his smartphone. After founding three geocaches we came home. After an hour I experienced some withdrawal symptoms. So I learned how to use Eetu's smartphone's maps system thingies and went to find three more.

Today I had some things to do near my parents place, after that I called to my dad if he wants to come and find one geocache with me. He instantly knew what I was talking about, he had heard about it from a cousin of mine who's a geocacher. Anyway. We found that geocache together. Later at home I went cycling and tried to find three geocaches, but only found two. I'll try that sneaky one again tomorrow with an extra pair of eyes.

I've found a whole new world! And I really need to buy a handheld GPS...

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Tatuointikuume

Ihan hirmuinen tatuointikuume päällänsä. Mulla oli viime syys-talvelle varattuna tatuointiaika, jonka kuitenkin peruutin asunnon oston ja siihen liittyvien muiden hankintojen tähden.

Haluaisin jonkun isomman Disney-kuvan, jossa on useampia hahmoja lempparileffoistani. Haluisin jotain ranteen tribalin päälle, ehkä jonkun nätin sulan. Haluaisin pedanttisuuteeni vetoavan kauniin symmetrisen mandalan. Haluaisin jossain käytettävän watercolor-tekniikkaa. Ja jos joku tietää tekeekö kyseisellä tekniikalla joku Suomessa tatuointeja, kertokaa mulle. Eikä riitä, että vaan tekee, pitää tehdä hyvin! Noin muuten rakastuin La Muerte Inkiin käydessäni siellä pari vuotta takaperin. Muutkin potevat samaa tunnereaktiota - sinne saa jonottaa aikaa nykyään puoli vuotta. Iholla jo olevat kuvat voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Keräsin pinterestistä tähän omaa silmää miellyttäviä esimerkkejä yllä olevista aiheista. Varsinkin toi keskimmäisen kuvan eka mandala, huuuhhuh.




I want new tattoos! I want a Disney-piece that has characters from my favourite movies. I want something to cover the tribal on my wrist, maybe a feather. I want a mandala. I want either the mandala or the feather (or both) made by using the watercolor technique. If someone knows that somebody uses (and is good at it) that technique in Finland, please let me know.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Viimeinen lomaviikko ja holtitonta rahankäyttöä

Viimeisenä lomaviikkonani olen istunut paljon - sohvalla, fillarilla, leffateatterissa, ravintolassa.

Maanantaina pidettiin kaverin kanssa Hopeanuoli-maratoni. Mulla oli hirmuinen karhupelko pienenä tämän takia, isän veljen perheen luona ollessani mulle ja siskolle pistettiin välillä Hopeanuoli-VHS:t pyörimään. Näin aikuisena näitä katsoessa voi vaan todeta, että tämä on yksi niistä harvoista piirretyistä, jotka kestävät aikaa. Kunhan ei katso suomidubbauksilla...

Maratonin pyöriessä äitini soitti, että lähdenkö hänen kanssaan seuraavana päivänä Selloon shoppailemaan. Eli tiistaina siis äidin kanssa ostoksille. Ostin:
-aitoja ja alkuperäisiä invisibobbleja. Edelliset oli jotain halpiksia, mutta tykkään kyllä niistä enemmän nyt kun olen molempia testaillut.
-aikuisten värityskirjan. Mulla on lasten värityskirjoja entuudestaan, mutta halusin aikuisille suunnatun, koska olen mainonnan uhri: facebookissa kaverit on alkaneet postaamaan kuvia omista värityskirjoistaan. Kylkeen ostin uudet värikynät. Mukavaa pientä tekemistä!
-Finlaysonin Tom of Finland-kassin. Mulla ei ole mitään pätevää selitystä tähän. Näin sen. Halusin sen.
-Niken juoksukengät. Mulla oli joka ilta Amsterdamissa jalat kipeät kaikesta siitä kävelystä ja sisko sanoi, että sä käyt sit kyllä hommaamassa kunnon kengät ennen meidän Amerikan matkaa. Annoin tämän Stadiumissa esimerkkinä ja siellä suositeltiin juoksukenkiä. Hyviltä tuntuu! Muutamat kesät on ollut käytössä siis Seppälästä ostetut nätit halpistennarit.
-Adlibrikselle olin aiemmin tehnyt tilauksen ja nämä kävin samalla reissulla postista hakemassa: Mia Vänskän Valkoisen auran (ehdin sen jo lukeakin) ja semmosen humoristisen aikuisten tehtäväkirjan, jota panttaan synttäreihini asti, jolloin vieraat voi sen kanssa sitten leikkiä.


Keskiviikkona pylly kipeenä pyöräilin Selloon katsomaan Ant-manin. Yksin, yhyhyhhyyy. Mut oli ihan naurettavan hyvä. Ihan älyttömän hyvä. Ihan tosi jees. Ja pylly oli siis sen takia kipeä, että olin edellispäivänäkin pyöräillyt Selloon, eikä kehoni ole vielä tottunut tällaiseen urheilutoimintaan. :P Kotimatkalla mulla oli sentäs seuraa, kun Eetu oli sopivasti päässyt töistä ja olin raahannut sille lenkkikengät mukanani, jotta hän voisi lenkkeillä vieressäni kotiin.

Kesäloman to do-listasta puuttui vielä kimppakäynti Haraldissa. Tätä järkkäilin fb:ssä ja parhaiten porukalle sopi torstai. Ennen ruokailuhommia kävin kaverin kanssa luovuttamassa Sanomatalossa verta. Lupailin tälle ensikertalaiselle, että voin pitää kädestä kiinni koko toimituksen ajan. Edelliskerralla mulla virtaus oli liian hidas ja jouduttiin luovuttamaan kesken kaiken. Verta oltiin kuitenkin jo sen verran otettu, että normi 3 kk:n karenssin jouduin kärsimään. Nyt taas onnistui hyvin! Ja kaverikin sai luovutettua. Jee! Eetukin tuli töiden jälkeen katsomaan miten homma toimii, vaikka ei itse saakaan luovuttaa. Sanomatalosta sipsuteltiin Haraldiin, jossa meitä oli yhteensä 12 henkeä. Hyvin siinä istuskellessa meni semmonen 2,5h. Ruoka oli erinomaista kuten aina. Mun all time lemppariravintolat on Harald ja Stefan's steakhouse.

Kolme päivää lomaa jäljellä, eikä pal mitään suunnitelmia. Pakko tehdä jotain! Pakko pitää hauskaa! Pakko!


Last week of summer holidays, noooo! This week I've sat through a Silverfang-marathon, went shopping with my mom, she asked me to keep her company, I've bicycled to places, went to see Ant-man (wooow!), donated blood and ate at viking restaurant Harald with a bunch of friends. Three days of summer vacation left and I don't have any plans left. Must do something! Must have fun! Mmmmust!

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Boyfriend tag - Eetu äänessä

Luin tämmösen boyfriend tag-postauksen Nännin blogista ja oli sen verran hulvaton, että maanittelin Eetun tähän mukaan. Sitä tosin kiinnosti enemmän tossa Nännin postauksessa toi, että mitä hänen poikaystävänsä yhdessä kuvassa pelaa... Ideana siis on, että kumppani vastailee bloggaajaa koskeviin kysymyksiin. Vastausten perään pistin omia kommenttejani, jos näin tarpeelliseksi. Ja haluaisin vielä tähdentää, että rakas avopuolisoni halusi ehdottomasti omat tekstinsä Comic Sansilla. :D

--------------

1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Todennäköisimmin joku elokuva. Jos leffaa ei ole tarjolla niin jotain realityshittiä (Kokkijutut, läskit laihduttaa, jenkit rakentaa ponitytölle ponitaloa, poliisit etc.) Harvemmin mitään pitkäkestoista primetimesarjaa. Ne se kattelee koneelta ja pelaa jotain siinä sivussa.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Ei mitään. Hieman jotain öljyä sinne kait lorisee.

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?
”Olen aina ollut hyvä ruokapöydässä” En ole kyllä koskaan kuullut että jostain ruoasta kieltäytyis täysin. Joku limanen soppa joku sipulisoppa. Jotain Scheissea se vihaa.
(Pinaattiletut ja puolukkahillo. Inhokkiruoka jo ala-asteelta. Hyi.)

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Pihvin (kanaa) ja ranskalaiset. Harvemmin kokeilee jotain täysin uutta, sillä yleensä pettyy ja annoskateus iskee. Vettä juotavaksi.
(Turha vaihtaa hyväksi havaittua settiä!)

5. Mikä on hänen kengänkoko?
Semmonen tosipieni. Joku 36. Omat kanootit valtaa koko eteisen.
(37-38)


6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
Stephen Kingiä. Kaikissa muodoissa. (Kaikki kirjat löytyy jo)

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Suklaata/Karkkia

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Kamalaa! Okei alkaa siellä nykyään olemaan kaikkea hyvääkin. Mut semmosta kajaalipoikien soittamaa angstiheviä näin jonku genren yleistääkseni. Nykyään enemmän ysärijumputusta nostalgiahuumassa. Ja Robinia. Robin on jees.
(Tässä viitataan voimakkaasti Sentencediin. Ja Entwineen. Ja Charoniin.)

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Kaikenlaisista. Melko laaja maku onneksi. Disney uppoaa millovaa.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Semmoset harmahtavan siniset/siniset harmaalla vivahteella.


11. Kuka on hänen paras ystävä?
Meikä. Meikä on best. Mut niin on Maijakin. Maija se varmaankin on.
(Eetu best, mut muuten noita mun suosikkityttöjä on yllä mainittu ja H.)

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Kiusaamisen vienti liian pitkälle. Höyryttely.

13. Missä hän on syntynyt?
Öäääää Helsingin naistenosastolla?
(Jorvi, Espoo.)

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Suklaata läjässä. Sitte vielä vähän suklaata. Mansikoita koristeeksi. Ehkä suklaalevy vielä siihen kylkeen koska kakku ei onnistunut.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? 
Kirjojen. Ahmii kirjoja ihan hullulla tahdilla.
(Vasta neljäs kirja menossa kahteen viikkoon! Rönnbackan Hautalehto-sarja on ollut kova juttu ja pari päivää sitten aloitin Anne Frankin päiväkirjaa.) 


16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Kymmensormijärjestelmän. Siis eiijumalauta mikä vauhti. Kun se alotti työt täällä kotona, niin ekana aamuna luulin et joku vaan läpsii näppäimistöä 400bpm, mut kyllä sieltä ihan tekstiäkin ilmesty ruutuun lauseiden muodossa.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Tykkään itsekin aikalailla kaikesta. Mutta en pidä banaanista/keitetyistä kanamunista niin kait ne. Niitä se vetää aika usein. Hyh.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Tän voi tiivistää sen laukkuun jossain kaikki omaisuus. Se on aina mukana.
 (Tärkeimmät siellä on lompakko, kotiavaimet ja kännykkä.)

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Kiusaamisen vienti liian pitkälle. Samojen asioiden huomauttelu (minulle) eikä mitään toteutusta tapahdu. 

20. Entäs piristymään?
:--D Tän löysin äskettäin äärimmäisen toimivaks. Semmosten yläaste –hitaiden tanssittaminen. Meen halaamaan sitä ja alan out of the blue tanssimaan hitaita. Just sillai iha vaa 360 ympyrää. Kyl te tiiätte. Works every time.
(Mä en tiedä mikä siinä on! Alkaa heti hihityttää vaikka olisin kuinka huonolla tuulella tai vihanen.)


21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Angelina Jolie. Mut ei sillai varsinaisesti ihaile. Enemmänki läähättää.

22. Millainen hän on tyttöystävänä?
Tommonen stressipallo kontrollikeskus. Mut se on kans hyvä juttu. Ei oo kaikki vaan ”iha sama, emmätiiä” toisin ku vähän liian usein mulla. Vähän useammin saisi olla toi kontrollikeskus offline –tilassakin. Mut muuten ihan jees. Kelpaa.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Oltiinkohan Jurassic Rockista 2008 tulossa kun tuo pudotti mut kotiin ja äiti siinä vilkutteli terassilta. Virallista tapaamista en kyllä muista.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Hmhmmhmhmm Varmaa Turtles ja kilpikonnat nyt viime aikoina. Ysärijutut. Nördepaidat.

25. Millainen on hänen kotilook?
Joko semmoset joogamötköt tai sellanen hidious OnePiece JumpIn, jota se ei välillä ottanu ees kauppareissulle pois.
(Haluaisin väittää, etten oo mennyt kauppaan onepiecessä, mutta se olisi valhe...)

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Amsterdam 13.-16.7.

Tervetuloa Amsterdam-reissun kilometripostaukseen, tähän meni hyvä pätkä tästä lomapäivästä. En oo vuosiin kirjoittanut oikeaa päiväkirjaa, kymmenen vuotta oon pitänyt livejournalia, tätä blogia nelisen vuotta, mutta reissuille otan aina mukaan kynän ja vihon. Näin ei mitään unohdu ja kykenen sitten jälkeenpäin näihin nettipäiväkirjoihin paremmin kirjaamaan matkoja.

Viikkoa ennen matkaa sisko lähetti viestiä, että mentäiskö Amsterdamiin, kun meillä oli molemmilla loma. Vaikka spontaanius ei ole koskaan ollut mun juttu, varattiin seuraavana päivänä matkat. Parin seuraavan päivän sisään tutustuin kohteeseen, ostin lippuja ennakkoon, katselin karttoja, tutkin street view'stä mestoja ja tein tuiki tärkeitä listoja.

Maanantai: Vondelpark, van Gogh-museo
Herätys oli soimassa klo 6. Aamupuhteiden, aamupalan ja loppujen kamojen pakkaamisen jälkeen olin valmis parissakymmenessä minuutissa ja puolelta iskä tuli hakemaan mua. Se oli jo noukkinut siskon tosta kolmen kilometrin päästä. Siskon koira oli myös matkassa, se menisi porukoille hoitoon matkan ajaksi.

Yleensä ollaan kahta tuntia ennen lentoa kentällä, nyt tuntia ennen. Aina on niin jouhevasti käynyt check-innit ja turvatarkastukset, niin nytkin. Kierrettiin parit kaupat ja hetki jouduttiin odottamaan ennen koneeseen siirtymistä. Lento Helsinki-Schiphol oli 8.10-9.45, Hollannissa oli kello tuntia vähemmän. Olin jännityksissäni saanut yöllä vain kuusi tuntia unta, joten noi pari tuntia koneessa meni nukkuen.

Kentällä junalipun ostaminen ja raiteiden löytäminen ei tuottanut ongelmia, mutta sitten menikin puoli tuntia ennen kuin oltiin varmoja mihin junaan uskaltaa nousta. Matka Amsterdamiin kesti vartin, oltiin keskustassa yhdeltätoista.



Koska hotellin check-in olisi vasta klo 15, olin ennakkoon ostanut meille liput van Goghin museoon puoliksi päivin. Meillä oli tunti aikaa kävellä 3 km museolle, ei mitään ongelmaa, eihän? Entuudestaan tuntematon kaupunki, olemattomat suunnistustaidot ja painavat reput selässä oltiin ihan hukassa vielä varttia vaille kaksitoista ja päätettiin ottaa taksi museolle. Helpotti huomattavasti. Muutoin liikuttiin kävellen, etäisyydet eivät olleet erityisen suuria. Hotellilta pari kilometriä korkeintaan. Tietysti kyllähän se matka siinä kasvoi, kun ensin meni hotellilta toiseen suuntaan, palasi takaisin, ja jatkoi matkaa toiseen suuntaan ja toiseen kohteeseen. Ehdittiin kävellessä museolle päin nähdä keskusaukio, kansallismonumentti ja pari tietä, Damrak ja Rokin, jotka tulivat parin päivän aikana hyvin tutuiksi, niitä tarvottiin joka päivä.

Van Goghin museolle oli uskomattomat jonot. Ennakkolipuilla oltiin sisällä kuitenkin parissa minuutissa. Tää museo oli ennemminkin semmonen kohde, joka oli kovin oleellista nähdä, mutta ei välttämättä meidän suurin mielenkiinnon kohde. Oltiin reilussa puolessa tunnissa koluttu paikka läpi. Menee muutenkin taide vähän yli, en ymmärrä. Puolet niistäkin tauluista näytti siltä kuin lapsi olisi sormivärein ne maalannut. Taide sikseen, henkilönä van Gogh sitten olikin mielenkiintoisempi ja tunnetusti traaginen. Tästä postauksesta uupuu kuvat van Goghin museosta, Anne Frankin talosta ja punaisten lyhtyjen alueesta, koska kuvaus oli näissä paikoissa kielletty.



Check-iniin oli vielä aikaa, joten käytiin pyörähtämässä Vondelpark-puistossa ja hotellin vastapäätä olevassa Vapianossa syömässä. Hinnat oli vissiin jotain 5e Suomen Vapianon hintoja pienemmät. Ruokailun jälkeen 14.30 kokeiltiin onneamme hotellin kanssa ja päästiin jo huoneeseemme. Kerättiin hetki voimia, otettiin päikkärit ja iltapäivästä lähdettiin liikkeelle. Etsittiin Bloemenmarkt-kukkatori, joka olikin ihan parinsadan metrin päässä hotellilta ja käveltiin huudeilla. Ostettiin Marks & Spenceriltä iltapalaa ja tultiin takaisin hotellille. Illalla lueskelin vielä mukaan ottamaani Rönnbackan kirjaa.

Me ei siskon kanssa pahemmin juoda, ei olla kiinnostuttu yö-/baarielämästä, eikä missään nimessä olla kannabista kokeilemassa (oon pärjännyt 28 vuotta ilman huumeita enkä ole nytkään aloittamassa), joten illat jäi lyhyiksi. Aamuisin olikin aikainen herätys, joten hyvä näin. Olin kyllä yllättynyt miten paljon kaduilla haisi se imelä kannabiksen tuoksu. Voisin melkein väittää, että saman verran sitä siellä poltettiin kuin tavallistakin tupakkaa. Tunnustettakoon, että oli tarkoitus käydä kääntymässä coffee shopissa, että näkisi millainen meininki siellä on, mutta jäi väliin.




Tiistai: Anne Frank-museo, Pancake bakery, kanaaliajelu
Noniin, nyt alkoi olla enemmänkin suunnitelmia ja tekemistä. Seiskalta herätys, hotellilla aamupala ja ei kun kaupungille. Ei ollut mitkään bestest kesäkelit, mutta pärjäsin kyllä capreilla ja T-paidalla, kun taas sisko ei tarjennut ilman farkkuja ja pitkähihaista. Käveltiin Anne Frankin talolle nähden samalla Westerkerk-kirkon ja homomonumentin. Oltiin ajoissa, joten käveltiin siinä ympäristöä vielä hetki ja etsittiin jo valmiiksi Pancake bakery, jonne oli myös tarkoitus mennä.


Anne Frankin talo/museo avautui klo 9 ja siihen mennessä sinne oli jo 200 metrin jono. Me ennakkolipuilla mentiin taas täysin jonottomasta toisesta ovesta sisään. Kuvia ei sisällä saanut ottaa, höh. Mun mielestä oli todella mielenkiintoinen nähtävyys, tosi outoa ja häiritsevääkin ajatella, että täällä kahdeksan henkeä oli pari vuotta aikoinaan piilossa, kunnes heidät ilmiannettiin ja yhtä lukuun ottamatta kaikki kokivat surmansa tavalla tai toisella keskitysleireillä. Vain Anne Frankin isä selvisi. Talon kiertämisen lisäksi näytillä oli esimerksi Annen alkuperäiset päiväkirjat. Kierroksen päättävästä kirjakaupasta löysin Anne Frankin päiväkirjan suomennetun version ja ostin sen.

Jatkettiin nyt sinne parinsadan metrin päässä olevaan Pancake bakeryyn, joka avautui klo 10. 10 min päästä avautumisesta koko paikka oli täynnä. Eikä syyttä, oli ihan naurettavan hyvää. Otin poffertjes-annoksen (hollantilaisia minilettuja) mansikoilla, vaniljajäätelöllä, kermavaahdolla ja suklaarouheella. Maksoi 8,95e ja oli niin iso ja tuhti, että sisko joutui auttamaan.


Seuraavat pari tuntia kierreltiin kävely- ja ostoskatuja. Päädyttiin uudestaan keskusaukiolle, Dam squarelle, jossa otettiin kuvia ja jäin siihen istumaan siksi aikaa, kun sisko tahtoi viereiseen tavarataloon. Semmonen Stocka-tyyppinen tapaus. Mua se ei kiinnostanut. Edellispäivänä oltiin matkalla museolle pikaisesti käännytty Popcult-nimisessä kaupassa, jonne päätettiin myöhemmin mennä uudestaan. Löydettiin matkan aikana niitä yhteensä kolme. Popcultista löytyy peli- ja sarjisaiheisia vaatteita ja tavaraa. Olin rakastunut näyteikkunassa näkemään pitkähihaiseen harmaaseen Turtles-paitaan. Ostin sen itselleni/Eetulle tuliaisiksi. Se oli miesten malli ni menee hyvin molemmille. Souvenir shopista ostin perinteisesti magneetin. Mulla on tapana jokaisesta reissusta tuoda magneetti jääkaapin oveen.



Perinteinen huilitauko hotellilla tähän väliin. Seuraavaksi lähdettiin täysin toiseen suuntaan kanaaliajelun aloituspaikalle, joka oli vastapäätä Heineken Experience-tehdasta. 75 min kanaaliajelu oli mukavaa vaihtelua kävelemiselle. Saatiin kuulokkeet, joilla pystyttiin kuuntelemaan informaatiopläjäyksiä matkallamme. Kahdestakymmenen kielen valikoimasta löytyi jopa suomi! Olin myös yllättynyt kuinka paljon oltiin ehditty kävelemään, kun tosi moni paikka näytti ajelun aikana tutulta. Infoista jäi tällaiset ensisijaisesti mieleen: Amsterdamissa on 1300 siltaa ja 2500 asuntolaivaa. Vakuutusyhtiöt on omilla rahoillaan asentaneet kanaalien varrelle rautakaiteita, ettei autot tippuis kanaaliin. Se on kuulemma yllättävän yleistä ja palokunnalla on sitä varten oma osastonsakin.



Matkalla takaisin hotellille etsittiin ruokamestaa ja päädyttiin Sumoon all you can eat-sushille. Sumon ja Pancake bakeryn olin jo pistänytkin listalleni ylös, että nämä kannattanee tsekata. Sumossa ruksittiin listasta mitä haluttiin syödä, 10 kpl/kierros. Kaikki tehtiin tilausten mukaan ja tuotiin pöytään. Syötyämme merkittiin seuraavat 10 kpl ja näitä kierroksia sai tietenkin niin paljon kuin tahtoi, olihan se all you can eat. Meillä tyssäs tokaan kierrokseen. Aika huonosti, olen pettymys.

Illalla kävin vaahtokylvyssä, oooh mitä luksusta! Hotellihuoneessa oli amme ja heitin sinne naurettavat määrät saippuaa sekaan, muahahah. Lueskelin taas illalla. Joka yö oli tosi vaikea nukahtaa... Hotellin tyynythän on aina tosi isoja ja muhkeita, täällä oli normaalia hotellityynyä vielä puolet muhkuisampi ja minä kun tykkään kotona olevasta ihana lättänästä tyynystäni.



Keskiviikko: Zaanse Schans, Volendam, Marken, Red light district
Olin jo pariakymmentä yli seitsemän aamupalalla. Heti sen jälkeen lähdettiin kaupungille. Tiedossa oli 5,5 tunnin päiväretki Amsterdamin ulkopuolelle. Lähellä rautatieasemaa oli paikka, johon keräännyttiin ja opas ohjasi meidät bussiin. 8.30 lähdettiin ajelemaan.



Ensimmäinen etappi oli Zaanse Schansin tuulimyllyt. Käytiin yhdessä toiminnassa olevassa tuulimyllyssä sisällä ja siellä kerrottiin miten kaikki pähkinöistä myllytetää öljyt pihalle. Tästä jatkettiin Volendamin kalastajakylään. Pistäydyttiin pienessä juustotehtaassa, josta puolet oli myymälää. Meille kerrottiin juustojen teosta ja saatiin maistiaisia. Seuraava tunti oli vapaata hengausta, jonka aikana kierreltiin kauppoja. Volendamista otettiin laiva Markenin saarelle, jossa meille demonstroitiin puukenkien tekoa. Melko perinteikästä; tuulimyllyt, juustot ja puukengät koettu. Saarelle johti yksi tie ja bussi tuli meitä Markenista hakemaan ja ajoi meidät takaisin Amsterdamiin.

Satoi muuten ihan koko päivän. Fiksusti oltiin jätetty sateenvarjo hotellille, mutta onneksi ei ihan kaatamalla tullut ja olin tajunnut ottaa pitkähihaisen mukaan.






Tän päivän ravintolavalinta oli jälleen Vapiano. Mitäs oli niin kätevästi hotellin vieressä. Ruokalepo kunniaan - huilittiin ja torkuttiin jälleen hotellilla. Seiskan pintaan lähdettiin samaan paikkaan kuin aamullakin, sieltä alkaisi päivän toinen retki eli Red light districtin kahden tunnin kävelykierros.

Meillä oli ihan mainio nuori espanjalainen opas, Carlos. Oli muuten hauska, piti hyvän huolen meidän 20 hengen ryhmästä ja laski vähän väliä päitä, ettei vaan kukaan puuttunut ja kertoi eläväisesti ja kiinnostavasti historiaa ja nykyistä tilannetta. Käytännössä edettiin aina jonkin verran, pysähdyttiin hetkeksi ja Carlos kertoi tarinoita ja faktoja ja taas jatkettiin. Kierrokseen kuului käynti prostituutiomuseossa. Nähtiin paljon tyttöjä ikkunoissa, iik! Pientä faktaa: keskiverrosti vartti prostituoidun kanssa maksaa 50e, mutta he saavat itse päättää paljonko pistävät hintaa. Kaikki - siis kaikki - maksaa ekstraa: rinnan koskettaminen, asennon vaihto, tai jos esimerkiksi haluat, että prostituoitu ääntelee. Täten nää saa palkkaa about kymppitonnin kuussa. Että huh! Maksavat toki veroja ja veroja maksavina kansalaisina heillä on poliisit pitämässä alueesta huolen ja huoneissa on myös panic buttonit. Kuitenkin tietyt kriteerit pitää täyttää, jos haluaa tähän maailman vanhimpaan ammattiin: pitää olla vähintään 21-vuotias ja puhua jotain näistä kielistä: hollanti, englanti, espanja, saksa. Tämä sen vuoksi, että kielitaidottomia prostituoituja on helppo hyväksikäyttää.

Kun kierros loppui kymmeneltä, olin ihan puhki. Ja vielä oli vajaan 2 km kävely hotellille. Joka askeleella sattui ja ai että tuntui hotellilla hyvältä lysähtää sänkyyn. Paremmat kengät ja parempi kunto olisi plussaa.


Torstai: Madame Tussaud, Vondelpark
Viimeinen päivä edessä ja ensimmäinen aamu, kun nukuttiin pitkään! Nousin 9.30 ja pakkasin reppuni. Käytiin aamupalalla ja jätettiin hotelli taaksemme. Vikana varsinaisena kohteena oli Madame Tussaud. Olinkohan 16 vai 17, kun kävin Lontoon samaisessa vahamuseossa. Tästä ei oltu kiinnostuttu maksamaan paljoa, normi lippu oli 22,50e, mutta early bird-lippu vain 12,50e. Se kelpasi. Käytännössä se siis tarkoitti sitä, että vahamuseoon piti tulla viimeistään klo 11. Torstai siis alkoi kiireisesti; kävin kahvilla George Clooneyn kanssa, vedin keikan Lady Gagan synistinä, vein E.T.:n kotiin ja kaikkea sellaista pientä hauskaa.




Meidän kone lähtisi vasta alkuillasta, joten lähdettiin Vondelparkiin tappamaan aikaa. Edellispäivien pilvinen +20c sää oli väistynyt, taivas kirkastunut ja ilma lämmennyt, hyvä oli puistossa lölliä. Löydettiin hyvä spotti, johon kävin pitkäkseni lukemaan. Sain Rönnbackan Julman kokonaisuudessaan matkalla luettua. Sisko lähti lenkille puiston ympäri ja myöhemmin joini lukupiiriini. Parin tunnin puistoilun jälkeen lähdettiin hitaasti tallustelemaan kohti rautatieasemaa. Aikaa oli paljon, joten pidettiin istumishetkiä ja ihmeteltiin maailman menoa ja poikettiin parissa kaupassa.


Aikaisessa me kuitenkin koko ajan oltiin, mutta ei voi mitään. Otettiin nopea 10 min juna lentokentälle, jossa meillä oli vielä 3h ennen lentoa. Meni yllättävän nopeesti. Löydettiin kivat löhötuolit, leikittiin siskon iPadilla, kirjoitin päiväkirjavihkoseeni, aloitin lukemaan Anne Frankin päiväkirjaa, syötiin, ostettiin viimoiset tuliaiset. Eli mulle ja Eetulle karkkia. Koska oltiin lippujalappuja ostettu ennakkoon, paikan päällä rahaa oli mennyt syömisen lisäksi vain Turtles-paitaan, puukenkämagneettiin, Anne Frankin päiväkirjaan ja tuliaiskarkkeihin.

Lento lähti 50 min myöhässä. En tiedä olivatko muuta sössineet sen lisäksi, että kone oli ylibuukattu ja etsivät vapaaehtoista jäämään vielä yön yli maahan. Kotimaahan päästiin 22.50 ja Eetu oli meitä hakemassa.

Summa summarum: ihana kaupunki! Vaikkei ne perinteiset huumeet ja huorrr... prostituoidut kiinnostaisikaan ni paljon on nähtävää, so prettyyyyy! Ja amsterdamilaiset on omiaan asiakaspalveluammateissa, sain niin hyvää palvelua joka paikassa ja paikalliset puhuu uskomattoman sujuvaa englantia (ja espanjaa). Sit seuraava reissu on 2,5 kk päästä Amerikkaan, sekin siskon kanssa.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kesälomaviikko 2/4

Lomaviikko nro 2 vetelee viimeisiään, tässä yhteenvetoa.

Maanantai: Kotiinpaluu viiden päivän mökillä hengailun jälkeen.

Tiistai: Tyttöjen ilta! Kolmen kaverin kanssa grillailtiin, katsottiin pari leffaa, pistettiin kasvonaamiot nassuun ja kuorittiin kädet.

Keskiviikko: Taas grilli-iltaa meillä, nyt toisella porukalla. Erästä kaveripariskuntaa näkee kovin harvoin ni heidän aikataulujensa mukaan mentiin ja vasta kun hyvä päivä oli löydetty, alettiin loppuporukkaa kasaamaan.


Torstai: Vaihdoin Silppurille ekaa kertaa pohjamateriaalit (vaihto kerran puolessa vuodessa) ja hän oli kovin hämmentynyt. Mökkireissulta kaupoista oli lähtenyt mukaan Christian Rönnbackan Osasto 31, jonka ehdin jo mökillä lukemaankin, mutta oli niin hyvä, että heti maanantaina kävin kirjastossa lainaamassa lisää. Toinen ostos oli Muumio-trilogia vitosella, siitä ensimmäisen leffan katsoin ensimmäisen leffan ja lopun aikaa lueskelin Rönnbackaa.

Perjantai: Kaveri vietti synttäreitään muutaman viikon myöhässä. Käytiin porukalla Gringos locosissa syömässä ja mentiin sen jälkeen iltarannekkeella (19-22) Lintsille. Viimeksi olin siellä ollut kolme vuotta sitten ja tuolloin heti parin hurjemman laitteen jälkeen oli tullut koko päivän kestänyt etova olo. Nyt otin rauhallisemmin ja vasta vikan tunnin aikana kävin parissa kamalammassa laitteessa. Selvisin!


Lauantai: Jouduin reilun kahden vuoden Prkl-vapaan ajan katkaisemaan retropelimyyjäisten takia. Enkä edes löytänyt mitään. Kovin vähän oli myyjiäkin. Kävin vielä hetken kavereiden seurassa istuskelemassa Kaisiksessa kunnse alkoi satamaan. Illalla katsottiin kaveripariskunnan kanssa Harry Potteria. Seitsemän katsottu kesä-heinäkuun aikana, enää yksi jäljellä!


Sunnuntai: Läksin toisen vanhan akan kanssa katsomaan Robinia Lohjan Rantajameihin. :') "Nyt Marjut oikeesti", joojoo. :P Väitän nähneeni neljän hengen ryhmän aikuisia, joilla ei ollut lapsia mukana. Ei siis oltu ainoita omituisia!

Ja huomenaamulla on lähtö Amsterdamiin, matkaseuralaisena sisko. Matkanjärjestäjänä oon jo tehnyt päiväkohtaisia suunnitelmia, ostanut pääsylippuja, leikkinyt googlemapsin kanssa ja tiedän noin niinku ainakin teoriassa kaikesta kaiken.



Summer holidays, week nro 2:
Monday: I got back from summer cabin, spent five days there.
Tuesday: Girls night o... in. Three friends came over and we barbequed, watched movies and put on a face-pack. 
Wednesday: Another barbeque evening, this time with three other couples.
Thursday: Just stayed at home, watched Mummy and read Christian Rönnbacka's Operaatio troijalainen.
Friday: A friend celebrated her birthday three weeks late. We ate at Gringos locos and spent the evening at Linnanmäki amusement park.
Saturday: I dropped in Prkl, there was a retro game day where anyone could go and sell their old games. Mostly NES, SNES and PS1 games, but lots of others too.
Sunday: Me and another old hag went to see Robin at Rantajamit festival. Robin is like a Justin Bieber of Finland minus the douchebagginess.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Lomamenoja

Viimoset viisi päivää vietin mökillä, tälle viikolle on luvassa tyttöjen iltaa, grillibileitä, Lintsiä, synttäreitä, Rantajameja ja tuossa äsken päivän miettimisajan jälkeen varattiin siskon kanssa ensi maanantaille lennot Amsterdamiin. Että älkää ihmetelkö, jos nyt ei hirmuisesti musta kuulu loman aikana. :)


The last five days I spent at my parents summer cabin. For this week the calender shows girls night, barbeque party, amusement park visit, friend's birthday and a festival. Yesterday my sister asked me if I go to Amsterdam with her. We are leaving next Monday. So I might be a little absent from the blog world during holidays. :)