maanantai 28. syyskuuta 2015

Autumn

Se on syssy nyt. Terassi on purettu ja varasto siivottu (lähinnä sen takia, jotta sinne mahtuvat ulkosohvan pehmusteet). Lukeminen nyt on vuodenajasta riippumatta kova juttu, muta nyt tuntuu, että olen viettänyt kirjojen parissa entistä enemmän aikaa ja lukenut vanhoja jo kirjahyllystä löytyviä kirjoja uudelleen. Oon viettänyt enemmän aikaa sisätiloissa ja leiponut kesäkautta enemmän. Aamulla työt aloittaessani ei ole enää valoisaa. Nämä kaikki ovat okei, mukavia asioita.


Mutta mikä ei ole mukavaa, on kasaantuneet terveysjutut: melkein kolme viikkoa sitten sössin nilkkani ja se on vieläkin kipeä, tällä viikolle on samaan jalkaan ilmestynyt jalkapöydän kipua, hellästi sivellessäkin sattuu. Niska-hartiaseutu on koko ajan kipeä, siis hieronta/Burana/kylmä- ja kuumapussi/Hirudoid-kipeä. Eikä oikein mikään tunnu auttavan. Paitsi viikonloput, kun ei tarvitse töitä tehdä. Näiden lisäksi joskus työpäivän aikana on alkanut käsivarsissa ranteiden yläpuolella tuntua ikävältä, epämukavalta.


Mutta niitä sen enempää valittelematta siirryn asioihin, joita odotan innolla: stand up-koomikko Bo Burnhamilta on alkamassa tällä viikolla uusi kiertue, vielä näinkin myöhään sain haalittua meille liput New Yorkiin. Toisekseen halloween, jee! Sain hauskan idean puvusta ja löysin sille tekijän blogikaverista, koska itsellä ei oikein noita käsityötaitoja ole. Tai ainakaan näissä vaateasioissa. Ensi kuussa voisi jo käydä hamstraamassa Sinellistä kauniita asioita (miten sinne aina meneekin niin paljon rahaa) ja tehdä ajoissa, eli marraskuussa, joulukortit. Kivaa pientä näperrettävää. Ja kirjamessutkin lähestyvät! Niin paljon kaikkea kivaa!


Viime viikko oli oikein mukava. Kävin paljon kätköilemässä: kaverin kanssa Nummelassa, itsekseni Espoossa, Eetun kanssa Sipoossa. Vierailin porukoilla sekä Keravalla kaveripariskunnalla. He eivät olleet päässeet synttäreilleni, joten halusivat tehdä mulle kolmen ruokalajin illallisen. Nom nom nom.. Saatiin siinä samalla ensimmäisten joukossa nähdä heidän uusi asuntonsakin.

Vielä viisi työpäivää lomaan. Tämä viikko meneekin valmistautuessa matkaan: pitää pyykätä, pakata, panikoida, vaihtaa rahaa, tulostella tarvittavia dokumentteja, lainata pitkille lennoille kirjastosta parit pokkarit ja sen semmoista oleellista.


Autumn is here. I've cleared the terrace, spent more time reading, baked a lot more than in the summer, listened to gloomy music and enjoyd the trees getting pretty colors bit by bit. Nice things.

But what is not nice is having some health issues. I sprained my ankle a three weeks ago, it's still hurts in certain positions and now my instep has gotten sore too. My work is making my neck and shoulders ache and nothings seems to help except weekends.

But enough of those, I have plenty of wonderful things coming up: soon starts my holidays and I'm going to the US. I've managed to buy tickets to Bo Burnham's stand up gig. I had a funny idea for halloween and got a blogger friend to make the outfit. Also book fair is next month. Yey!

Last week was nice: I was geocaching with a friend in Nummela, by myself in Espoo and in Sipoo with my boyfriend. I visited my parents and I was invited to a three course dinner at my friends place. They wanted to do that for me since they couldn't come to my birthday party.

This week I need to handle things concerning my trip. Packing, exchanging money, printing all the necessary documents, going to the library to get something to read on the long flights etc etc...

perjantai 25. syyskuuta 2015

Potilaskertomusten aatelia III

Olen ennenkin laittanut tänne näitä vuosien varrella saneluissa vastaan tulleita lääkärisetien ja -tätien moniselitteisiä ilmaisuja, tässä kaikki vanhat sekä monta uutta. Toivottavasti tuovat hymyn huulille, ihanaa viikonloppua kaikille!

"Potilas kertoo, että vuorotellen kumpikin lonkka kipuilee, ei siedä nukkumista päällä."
"Ketipinor väsytti liikaa ja on sen puolittanut giljotiinilla."
"Potilaalla anamneesissa runsaasti sinueetteja, nyt sarvikuonokin jo käytössä."
"Viikon aikana muun muassa uinut kilpaa sormen kanssa ilman sen kummempaa vaivaa."
"Valitettavasti triglyt unohtunut räpätä koneelle."
"Korvia ei nyt lähdetä imemään."
"Noussut sängystä ja kävellyt vessaan seiniä pitkin."
"Pieni haava, ei ommeltavaa. Laitetaan niihin perhoset."
"Aikaisemmin myös kolesterolilääke ollut käytössä, mutta tämän lopettanut. Siitä mennyt ilmeisesti jalattomaksi."
"Potilas ollut nyt hieman limainen."
"Peräaukkoon ei nyt kurkistettu."

Toimistolla 2/2014

"1/4 lapsi."
"Mainitaan nyt vielä, että hoitaja huuhteli korvat pirtulla vastaanoton jälkeen."
"On käyttänyt jotain hevosille tarkoitettua kipugeeliä lavan seudun kiputilaan."
"Nenä erittää tällä hetkellä kirkasta."
"Käyntisyy    Pippelikipu
Esitiedot    Tänään haettu päiväkodista, jolloin kertonut, että piliin sattuu."
"Häiritsee erityisesti esimerkiksi hiiren kanssa työskennellessä."
"Vaikuttanut olevan hieman hukuksissa."
"Nenä valunut."
"Pyritään juottamaan potilasta."
"Hoitaja pyytää imemään korvaa."
"Keskusteltu potilaan kanssa alkoholin käytöstä vastaanotolla."

Toimistolla yhteydet katki, leppuuttelin silmiäni, 11/2013

"Tämän päivän aikana pippeli turvonnut. Pippeli on kovasti turvoksissa."
"Toisena asiana keskellä alaselkää oleva rapsuteltava luomimuutos."
"Potkaistu munille ja vatsalle. Lyöty niin, että oikea lasisilmä tippui maahan."
"Potilas on ilmeikäs ja jopa hymyilee. Kerännyt metsässä sieniä."
"Löytänyt korvansa, jonka vuoksi niitä harjoo."
"Lisäksi harrastaa lentämistä."
"Korvan tapailu jatkuu."
"Neljännen polven kokee ilon aiheeksi."
"Kertoo, että kaikki uloste on tullut ulos, mikä on mennyt sisäänkin."
"Käytiin myös alusvaatteisillaan iho läpi."
"Hieman on tullut virtsavaivaa, kerran yössä joutuu heräämään suunnilleen vessaan."

Toimistolla 12/2013, etätöihin siirtyneenä 10/2014

"Vasen nenä tukossa jo ainakin viikon."
"Edellistä presidenttiä ei muista, muistaa että oli jokin nainen, sanoo että oli pyöreä kommunisti, ei muista pitkään mietittynäkään nimeä."
"Kotona on lisäksi sarvikuono ja Duactia."
"Äiti on tullut uskoon ja epäilee Aleksin (masennus-)oireiden johtuvan paholaisesta."
"Kertoo, että vasen nenä aina tukossa."
"Tuolloin synnytys H37+4 ja syntynyt hyväkuntoinen 2570 kiloa painanut lapsi."
"Nyt on kyllä aivonsa juonut. Tuskin enää työkykyiseksi palautuukaan."
"Vituttaa ja harmittaa."
"Potilas tupakoi, päivittäin menee noin 0-15 askia."
"Pää on kuin Haminan kaupunki."
"Eilen liukastui, ei kaatunut mutta jokusen kevätjuhlaliikkeen teki."

Samaa hommaa, eri työnantaja, 2/2011

"Vaikuttaisi nyt sammuneelta."
"Toipuminen kuolemasta kesken."
"Lapsi ei suostu hengittämään."
"Kolme koiraa kuitenkin on, jotka vievät lenkille."
"Perrrrkele."
"Lisäksi treenatessa ja kävellessä tuntuu kuin olisi oluttölkki hanurissa."
"Nielun takaseinä ärsyttävän näköinen."
"Suositellaan aurinkosilmälasit käyttöön."
"Potilaan mukaan on nyt todella paskamainen vaiva."
"Viime viikolla Nintendo-pelikone hävisi ja tämä laukaisi paniikkihäiriön."
"Oikeassa korvassa vierasesine, joka paljastuu valkosipulin kynneksi, jonka potilas eilen laittanut korvakivun hoitoon."
"Lisäksi potilaalla on ollut käytössä jokin itävaltalainen murmelivoide."
"Sorsa mukana jatkuvasti taskussa, jos tulee kiire vessaan."

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

29th birthday

Vuodesta 2006 oon pitänyt yhtä vuotta lukuunottamatta synttärini möksällä pienellä porukalla. Nyt oli taas aika yhden välivuoden. Ei vanha enää jaksa. Keräsin nämä synttärit voimia ensi vuoden kolmekymppisiä varten, sillä ainakin alustavasti ollaan Muumin (olemme molemmat syntyneet herran päivänä 19.9.1986) kanssa juteltu, että pidetään jonkin sortin megabileet pk-seudulla.



Hyvänä emäntänä väänsin edellispäivänä hiki hatussa kaksi pellillistä kinkkupiirakkaa ja kaksi suklaajuustokakkua. Olin edellisvuoden tupareista oppinut kantapään kautta olla tekemättä kaikkea itse (silloin leivoin kolme päivää sukulais- ja kaverijuhlia varten, meni rahat, aika ja selkä) ja delegoin poro-kanttarellipiirakan tekemisen kummitädille ja "jonkun makean" tekemisen siskolle, hän teki cupcakeja. Boolihommiin en lähtenyt, pidin vanhan tutun "ilmaisen Somersbyn bileet" eli juotin vieraille kesältä jääneet siiderini. Ei ne jaksa odottaa mua seuraavaan Nummeen saakka.




Koitin vähän kaikkea pientä tekemistäkin keksiä, ettei mentäisi perinteisellä "syökää ja juokaa ja viihdyttäkää itse itseänne"-kaavalla. Oli ryhmällä taulun maalaamista, tutustumista mun työhön vuosien varrella keräämieni ja tulostettujen sanelukukkasten parissa, ystäväkirjan täyttämistä ja omien Fingerpori-strippien tekemistä. Aikuisten puuhakirjoja oli kaksi: hävytön Coloring for grown-ups ja meidän porukalle sopiva Heavymetal-puuhakirja. Leikki-ikä koko ikä! Olin kirjahyllyäni siivonnut ja pistänyt ilmaisten kirjojen nurkkaukseen halukkaille lähes 30 teosta pois vietäväksi. Osa innostui pelaamaan Cards against humanityn älypuhelinsovellusta ja yläkerrassa oli Tekken-huone, josta ajoittain kuului kovaakin huutelua, kun taistelu nostatti tunteet pinnalle.


Kivastihan meillä täällä meni. Osallistujamäärää oli 25 luokkaa. Sain lahjuksia ja onnitteluja ja tarjoilu sai kovasti kehuja. Kymmeneltä lykin porukkaa ulos, en halunnut vihastuttaa naapureitani. Itse jäin kotiin siivoamaan, sekin on ihan mukava osuus. Jottei vierasmäärä ihan olisi räjähtänyt käsistä, olin kutsunut tänne vain pk-seutulaisia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ja tämä mikkeliläinen meille jäikin yöksi jahka pakollinen Basessa käynti oli hoidettu.




Dagen efterinä käytiin syömässä Eetun, perheen ja kummitädin kanssa Sellon Retrossa. Tämä on ihan perinteistä, että jossain siinä synttäreiden huudeilla kokoonnutaan ravinteliin syökkimään juurikin tällä porukalla ja juhlistamaan vanhentumista. Tarjosin tädille ja porukoille vielä kakku-cupcake-kahveet kotona, noita makeita oli jäänyt juhlista yli.



Lahjaksi sain kukkaa, karkkia ja kuplivaa; eikä yksikään pulloista sisältänyt alkoholia! Kyllä noi tietää. Oli muun muassa Herra Hakkarainen-limonadia, muumiskumppaa ja perinteisempää alkoholitonta skumppaa. Sain parit koriste-esineet, kynttilöitä ja vanhemmilta sekä tädiltä rahaa. Käytin synttärirahoja kuvissa näkyvään paitaan. Eetulta sain paketillisen mikrokokoisia kätköjä ja lokikirjoja, voin siis kätköjen etsimisen lisäksi alkaa piilottamaan omia kätköjä.



Näin lähti käyntiin viimeinen vuoteni kaksikymppisenä. En potenut hirmuisia ikäkriisejä, mutta eiköhän sen aika ole ensi syksynä. Loppuun vielä kuva kymmenen vuoden takaa, 19.9.2005, jolloin täytin 19 ja kävin katsomassa Sentencediä Nosturissa.


Yesterday started my last year as a 20-something. Since 2006 I've spent all my birthdays except one at my parents' summer cabin with a small group of people. It was time again for a year off. I threw a party at my place. I baked two chocolate cheese cakes and a ham pie. My sister made red velvet cupcakes and my aunt made chanterelle-reindeer pie. I had developed some small fun things to do so it wouldn't just be a "eat, drink and amuse youself" type of thing. One of them was a painting that guests could fill with whatever they wanted. It was a succeslful evening, people had fun, they brought me some presents and praised the servings which especially made me happy! I had put real effort on it and I hate to serve anything that's not self-made. To keep the neighbours happy I ended the evening at 10pm. Most of the people went to a bar, but I stayed at home, cleaned all the mess and went to sleep early. That was excitement enough for me. :')

Today I celebrated with my family, boyfriend and aunt. We went to eat out like always on my birthday, that's special enough. :) After that I invited them at my place to eat the leftover cake and cupcakes from yesterday.

My age crises have been mild for a couple of years now, that might be changing next year... :P

tiistai 15. syyskuuta 2015

500th entry: Model Lab - Black and white + feelings about this autumn

Vika Model Lab-postaus, mä lupaan. :') Tänne sysään parit mustavalkoiset kuvat. Tämä on muuten 500. postaukseni. Neljä vuotta ja pari viikkoa sitten pistän tämän blogin pystyyn. Tähän mitenkään liittymättä, otan vastaan postausehdotuksia, jos jollakulla sellaisia sattuisi olemaan. :)

Noin muina juttuina vähän viimeaikaisia tuntemuksia. Oon tosi innoissani syksystä. On omat synttärit, vähän viilenee, tulee ruska. Kun sataa, on pimeää, kuuntelen musiikkia ja esimerkiksi samalla leivon, olo on onnellinen ja harmoninen. Kynttilät on ihan eri tavalla tunnelmallisia kuin muina vuodenaikoina. Ensi kuussa on kahden viikon Amerikan matka, josta oon samaan aikaan hirmuisen tohkeissani ja täpinöissäni, googlettelen asioita, teen muistilistoja, varailen lippuja, luen opaskirjoja, mutta toisaalta taas pelottaa ja ahdistaa, koska en ole ollut koskaan niin kauaa pois kotoa tai erossa Eetusta. Jos itse olisin kotona ja Eetu kaksi viikkoa poissa, se olisi helpommin sulateltavissa, koska koti on aina koti, kotona on hyvä ja turvallinen olla. Pelkään älyttömästi luonnonkatastrofeja ja parin viikon takaisessa Los Angelesin ja länsirannikon matkustustiedotteesta luin näin: "Kaliforniassa sattuu vuosittain noin 10 000 maanjäristystä." Tätä seurannut toppuutteleva lause ei enää rauhoittanut mieltä: "Näistä useimmat ovat niin pieniä, etteivät ne tunnu maanpinnalla." Ja sekä NY että LA ovat meren rannalla. Montakohan tsunamipainajaista olen nähnyt... Koitan tukahduttaa negatiiviset fiilikset, koska matkalle lähdetään tuli mikä tuli, tykkään matkustelusta, eikä kotona istumalla näe mitään uutta.




Last pictures from Model Lab, I promise. :P This is the 500th entry here, I started this blog a little over four years a go.

I'm excited about autumn. Soon I'll have my birthday, the weather is a bit chillier and I'm waiting for the beautiful fall colours. I feel happy for example in this kind of everyday and ordinardy situation: it's raining outside, it's dark, I'm listening to music and baking, having some quiet me time with no hurry. Next month I'm having my two week vacation and I'm going to Los Angeles and New York which I'm having mixed feelings about. On the other hand I'm super excited, googling stuff, making lists, reading travel books, but on the other hand I'm never been that long away from home or Eetu. The other way around it would not be a problem, Eetu at somewhere for two weeks and me at home, because home is always home, safe place. I have a fear of earthquakes and I've read that in California and west coast there's 10 000 earthquekes a year though most of them are so tiny people can't even feel them. Both LA and NY are near ocean. I don't even know how many tsunami nightmares I've had in my life. Anyway. I know it's going to be an awesome holiday and I try to suffocate my negative feelings. After all, travelling is the best thing you can put your money at.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Krrrunts sanoi nilkka

Sehän meni hienosti: lähdin kaverin kanssa Nummelakätköilemään keskiviikkona. Ensimmäinen kätkö oli autolle hankalassa paikassa, joten jätin auton tien varteen, jätin kaverin autovahdiksi ja sanoin äkkiä juoksevani hakemaan kätkön. Löysin sen ja takas metsäpolkua jolkotellessani taitoin nilkkani, kuului ihan hirrrvittävä krrrrunts ja lensin maahan. Linkkasin autolle. Ai saakeli. En kuitenkaan halunnut koko kätköilureissua siihen luovuttaa, varsinkin kun oltiin vaan autolla liikkeellä, eikä pyörällä/kävellen, joten kyllä me vielä viisi kätköä etsittiin.

Iltaan mennessä nilkka oli turvonnut ja kipeä. Yöllä sattui niin paljon, että itketti, mutta Buranan avulla sain jatkettua unia. Koska teen näyttöpääteduunia kotoa käsin, en kokenut saikulle tarvetta. Sen verran huolissaan kyllä olin, että töiden jälkeen kipasin lääkärin kautta, mutta onneksi ei mitään nyrjähdystä vakavampaa ollut tapahtunut, vaikka nilkka olikin ihan jumalattoman kokoinen pallo. Turvotus on nyt sunnuntaihin mennessä lähes kokonaan ohittunut, ihan pikkuisen on vielä kipeä ja kokoeroa on toiseen nilkkaan verrattuna, mutta saan jo normaalisti käveltyä.


Muihin asioihin. Eetu piti meillä työporukalleen grillailuhengailupäivän ja mun piti lähteä klo 13 evakkoon. Vietin ensimmäiset kolme tuntia siskoni luona, katsottiin ihan tosi huono Autómata sekä siinä ohella Vilin hölmöä naamaa. Tästä jatkoin neljäksi eksän synttäri-/valmistujaisjuhliin, siihen aikaan käynnissä oli sukulais- ja lapsibileet. Myöhemmin muuttuisi enemmän kaveribileiksi, mutta silloin olisin jo muualla. Ihailin eksän vaimon hamsterikokoelmia (hän yritti parittaa jollekin poitsulleen minun Tuutikkiani) ja nautin kaakuista ja piirakoista. Kuudesta reilu kymmeneen olin Sellossa, kävin katsomassa kaksi leffaa: Inside Outin ja The visitin. Elokuvien välissä etsin siitä elokuvateatterin pihalta kätkön heti kun kovaääniset, kiroilevat kovisteinit lähtivät muualle huutelemaan. Eetu työkavereineen oli juuri ehtineet lähteä muualle jatkamaan iltaa, kun pääsin takaisin kotiin. Olinkin pyytänyt, että kymmeneksi hus pois, ettei naapurit häiriinny.

Että simmosta. Tänään käytiin siskon ja Eetun kanssa auttamassa kummitätiä muutossa, seuraava erä suoritettaneen tiistaina.


Tuolla eilisillä synttäreillä juteltiin kätköilystä, kahdelle aloittelijalle oli hankalaa, kun ei oikein tiennyt mitä etsiä ja älypuhelinkin oli vähän outo laite. Niin se on mullekin, siinä en osannut neuvoa, mutta siitä kätköjen ulkonäköasiasta: suurin osa, jotka oon löytänyt, on ollut max litrasia pakasterasioita. Kooltaan kätköt on mitä tahansa nanosta (1,2x1,5 cm) suureen eli vähintään 20-litraiseen. Koot löytyvät kätkökuvaussivulta. Toiseksi eniten on löytynyt mikroja eli alle 100 ml vetoisia esim. filmi-, mauste- tai lääkepurkkeja. Ne voi olla kivenkoloissa, roikkua puusta tai olla magneetilla jossain kiinni. Aluksi oli mullakin hankalaa (ja on välillä vieläkin), mutta hyvin äkkiä sitä lopulta kehittyy geosilmää mahdollisille potentiaalisille kätköpaikoille. Paljastava tekijä on myös luonnossa liikkuessa geoeroosio: maa on huomattavan tallottu/kulunut tietystä kohtaa tai on muodostunut polkua kätkölle. Löytöjä mulla on nyt 145, mutta silti tuntuu, että jos meen jonkun toisen (lajia harrastamattoman) kanssa kätköilemään, ne löytää kätkön mua helpommin. Turhauttavaa! :P


Running is not for humans: I sprained my ankle running in the woods after finding a cache. I had a beautiful huuuuge swollen ankle that I couldn't put all my weight on at first. Luckily it was nothing serious and after four days I can walk normally again and almost all the swelling is gone.

Yesterday Eetu had a barbeque party at our place to his coworkers. I don't know any of them and I figured some things to do while they were there. At first i went to my visit my sister, we watched a horrible movie called Autómata. After that I want to my ex's birthday/graduation party and admired her wife's dozens of hamsters. In the evening I went to the movie theatre to watch Inside out and The visit. After that the clock was already pass ten I got to go home, wohoo! ^^

Next week I'm keeping myself busy with helping my aunt to move and baking baking baking since it's my birthday coming soon.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Selviytyjät Sammatti: S01E03

Episodi 1 vuodelta 2013 TÄÄLLÄ, episodi 2 vuodelta 2014 TÄÄLLÄ.


Alkaa ilmeisesti olla jo jonkinlainen traditio, että Hanna tulee meille edellisyöksi kylään. Nyt oli muutamia muitakin extemporesti, koska perjantain tyttöjen ilta peruuntui emännän migreenin johdosta. Olin tehnyt edellä mainittuun illanviettoon Nutella-juustokakun, mutta nyt pyysin kavereita kylään sitä tuhoamaan. Oli ehkä makein ja läskein kakku, jota olen koskaan maistanut. Ja illan leffa oli myös makein hetkeen: Kingsman.

Joooka tapauksessa. Lauantaina tein viemisiksi brookieseja (brownies+cookies) ja suunnattiin kaupan kautta Sammattiin: Maija on hyvä talovahti, kolmatta kertaa isäntäväen poissaollessa hän pisti paljubileet pystyy, jei! Saatiin hirmuiset haukkufanfaarit saapuessamme, siellä oli rähisemässä Armi, Fredi ja Danny, enkä nyt tarkoita näitä hyvien vanhojen aikojen kultakurkkuja vaan hauveleita. Lyttynaama röhisijä Fredi bestest.



Perinteikkäästi päivää vietettiin keittiön pöydän äärellä kuunnellen muun muassa Robinin uutta biisiä sekä tusinan verran eri versioita I need a hero'sta. Heti kuun vaihtuessa ilmat olivat muuttuneet kovin sateisiksi, mutta kyllä osa porukasta silti grillaili katoksen suojissa. Olin  vähän mälsimys ja lähdin ysin jälkeen porukoille Vihtiin yöksi edelliskerroista oppineena: en saa yöllä nukuttua korvatulpista huolimatta, koska rakkaat ystäväni juhlivat kovaääniseseti ja aamulla joutuisin odottamaan useita tunteja ennen kuin kukaan muu olisi hereillä. Asiaan oli myös vaikuttamassa, ettei mua houkuttanut ajatus olla puolialastomana paljussa. Tahdon verhoutua vaatteisiin.


Olin jo aiemmin informoitunut porukoita kyläilystäni ja olin ajatellut tehdä niille sunnuntaina ruokaa. Olin aiemmin viikolla syystä X sattunut selailemaan Eetun Katukeittiö-kirjaa ja löytänyt useammankin kokeiltavan arvoisen reseptin. Tein bataattiranskiksia ja mex-mex open burgereita. Kehumatta onnistuin oikein hyvin!

Eetukin tuotiin toisen kuskin toimesta Sammatista porukoille ovelle asti. Kertoili hassuja tarinoita, kuten että oli mennyt nukkumaan olkkarin matolle, koska koira oli ollut sohvalla. Aww. :')



Friend's mother was on a vacation so that meant another party at the countryside of Sammatti. The main thing here was "palju", a wooden outside tub. I was boring and left quite early to go to my parents place. To sleep. :P That's because this is what I've learned from the earlier times: I can't sleep because the other party loudly and in the morning I'm up first and have to wait for hours to anyone else to wake up.

And then the food pics. Last week I tried many new things: Nutella-cheese cake for girls night, brookies (cookies+brownies) for Sammatti, sweet potato fries and open burger for my parents.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Model Lab - Sisters

Ja sitten Model Labin otoksia minusta ja siskostani. Krisu on mua vuotta nuorempi kiusankappale, mutta ihan jees sellainen. Tuitui. Ollaan kuin yö ja päivä - minä näytän iskältä, sisko äidiltä. Tyyli eroaa kaikella mahdollisella tavalla - kävin esimerkiksi lainaamassa häneltä vaatteita "Why is this in my closet"-bileisiin. Luonteen eroavuuksiin en edes lähde. Yhteistä meillä on rakkaus pitkiin yöuniin (jotka alkaa mahdollisimman aikaisin alkuillasta), matkusteluun, sokerisiin herkkuihin, leffojen töllöttelyyn ja lapsettomaan elämään. Asutaan parin kilometrin päässä toisistamme, käyn aina joskus Krisun luona istumassa ja ihmettelemässä ja katsomassa onko sen karkkikaapissa mitään ja rapsuttelemassa Vili dogea. Näistä kuvista tuli oikein näpsäköitä, mun suosikki on tuo ensimmäinen.







The best pictures of me and my sister taken by Model Lab, the first one is my favourite. ^^ Kristiina is a year younger than me and we are like night and day. I look like our dad, Kristiina looks like our mom. Our styles are nothing alike. And I won't even get started about our personality differences. But we do share a couple of things other than genes: the love for looong good night sleeps and travelling, everything with sugar in it, watching mindless movies and the wish for a nice calm life with no kids. We live 2 km apart, Kristiina tends to do surprise visits while walking her dog, Vili, and I go to her place every now and then to watch movies and to pet Vili.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Model Lab - Colors

Toissasunnuntaina mulle soitettiin tuntemattomasta numerosta. Eetu vastasi, koska hyi apua, en halua vastata tuntemattomille ihmisille, yleensä ne onkin pelkästään puhelinmyyjiä. Raportti puhelusta: kaveri oli suositellut mua johonkin ja jättänyt heille mun yhteistiedot ja soittavat myöhemmin uudestaan. Okei, outoa... Kysyin myöhemmin tältä kaverilta mikä homma on kyseessä. Model Lab. Googlettelin ja otin asiasta selvää ennen kuin soittivat seuraavana päivänä uudestaan ja olinkin jo ehtinyt päättää, että kuulostaa hauskalta (mutta samalla vähän pelottavalta), I'm in.

Kyseessä oli maksuton päivä Model Labissa, jossa saisin ammattilaisen meikkauksen ja kuvauksen. Kuvista kuitenkin veloitettaisiin, jos niitä halusi ostaa. Mukaan sai ottaa kaverin ja pyysin siskoani seuralaiseksi. Hän tuli hakemaan mua iltapäivällä ja suunnattiin puoli neljäksi Park Hotel Käpylään, jossa eri päivinä eri paikkakunnilla järjestettävä tapahtuma pidettiin.

Ohjeena oli tulla paikalle ilman meikkiä ja mielellään niissä vaatteissa, joissa halusi kuvat otettavan. Hiukset piti itse laittaa ja paikan päällä oli suoristin, kiharrin, hiustuotteita etc. Ensin päästiin meikkiin. Omia ideoita sai esittää. Siskolla oli kuva meikistä, jonka halusi, minä pyysin tummaa iltameikkiä.

Meikkauksen jälkeen vartottiin hetki kunnes edelliset tyypit olivat saaneet kuvansa otetuiksi. Paikalla oli kaksi kuvaajaa eli samaan aikaan oli yhdessa tulleet tytöt samassa tilassa kuvattavana. Käytössä oli eri valaistuksia, taustoja ja ympäristöjä. Mulla on ongelma, etten oikein tiedä miten olla kameran edessä ja se tässä koko hommassa olikin se mikä pelotti, mutta turhaan. Meillä oli ihanan rento kuvaaja, joka koko ajan kertoi miten olla ja mitä tehdä käsillä ja miten poseerata, eikä kertaakaan ollut kiusallisen kömpelöitä hetkiä. Meistä kummastakin otettiin ~50 kuvaa ja sen lisäksi parisenkymmentä yhteiskuvaa.

Seuraavaksi päästiin katsomaan kuvat koneelta, rauhassa sai käydä läpi ja miettä haluaako niitä ostaa ollenkaan, haluaako vain muutaman vai kaikki. Otettiin kaikki. Olin jo etukäteen katsonut hintoja netistä, mutta olikin halvempaa mitä luulin. Yksittäinen kuva on melkoisen kallis (tai tietysti riippuu omasta varallisuudesta), mutta yksikköhinta pienenee sitä mukaan kuinka monta kuvaa ostaa. Mitään ostopakkoa ei siis ollut, oltaisiin vaan voitu käydä silkasta kokemuksen ilosta ja ilmaisen meikin takia paikalla. Meille kerrottiin päivän kestävän 4h, mutta suoriuduttiin 2,5 tunnissa.

Tässä "muutamia" kuvia, koska en osannut tän pidemmälle päättää/karsia. :P Jaan vielä mustavalkoiset ja sisaruskuvat erillisiin postauksiin.

Mulla oli ainakin tosi mukavaa, meikattavana oleminen oli kiva hemmotteluhetki, kameran edessä ei ollut hankalaa, sain parhaat kuvat mitä itsestäni on koskaan otettu ja mietittiin, että sisaruskuvista annetaan joku porukoille joululahjaksi. Tottakai ne haluaa katsella rakkaita lapsiaan! :') Mun suosikit näistä on ensimmäinen tulitukka kuva ja neljäs hempee vaaleanpunainen.

TL;DR: Jos sulle soitetaan Model Labista, sano joo. :)










A friend had left my number to Model Lab. They called me and asked if I was interested in a modelling day -  free make up, free photography session. If I liked the outcome I could buy as many pictures as I'd like and that's the only thing that would cost. I took my sister with me. A professional make up artist made the make up, it was a nice sort of pampering moment. Then a photographer took pictures of me and my sister, together and separately. After that we got to see the pictures, decide which ones we want, all of them or none. We bought them all. Since there are so many photos (and there's dozens that I don't even publish here) I'll make another post later and put some of the pictures of me and my sister there. :)