keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Mörkö kesälomalla: Mörkö festareilla

Visiona oli mennä Nummirockissa valoisaan aikaan jonkun suomalaisen bändin keikalle eturiviin. Diablo aloitti mun juhannuslauantaini, joten se valikoitui tähän leikkiin mukaan. Paikalla oli sen verran porukkaa, etten lähtenyt rynimään keskelle ihmismassoja ja aurinkokin porotti pitkälle päälle 20 asteen, joten ihan hyväksi ratkaisuksi koin edes vähän aukean paikan, jossa näkyi päälava kokonaisuudessaan takana. Vajaa pari minuuttia puku päällä oli jo ihan tarpeeksi. Lääh, puuh. En tiedä vetikö Diablo kaikkien huomion puoleensa vai sainko minkäänlaisia reaktioita aikaiseksi, kun en oikein puvun läpi mitään nähnyt. Myöhemmin kävin vielä Amorphiksen eturivissä roikottamassa pukua kaiteen yli, siitä löysin internetin syövereistä pari kuvaa, mutta ne tulee varsinaiseen festaripostaukseen.


The Groke in Nummirock. I was thinking of going to the front row, but ended up with this. At the time Diablo was playing in the main stage. I did later went to front row on Amorphis gig, but only hold the costume against the fence towards the band and the official photographers.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Lamentations of the Flame Princess - photoshoot

Mitä tapahtuu, kun karjut keuhkojesi täydeltä verissäpäin Lapinlahdessa? Ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Vaikea olla neito pulassa näinä moderneina aikoina.


Tunnisteilla voi hakea vanhat LotFP/Lamentations of the Flame princess-tekstit, joissa kerron kuinka oon tälle pelille naamaani lainannut. Nämä siis menee artistille referenssikuviksi, hän sitten piirtää niiden perusteella teoksen, joka tulee käytettäväksi ensi kuussa ulkomailla järjestettävässä conissa jaettaviin flaijereihin. Kuvassa tulee Flame Princess olemaan polvia myöten sisälmyksissä verisateessa. Tosi kiva. _b


Näitä käytiin ammattilaisen eli Eliza Raskin kanssa ja Jamesin ohjauksessa kuvaamassa +15 asteisessa sateisessa Lapinlahden rannassa. Aloitettiin ottamalla kuvia ilman mitään muuta. Sitten kuvia samalla, kun mun päälle kaadetaan kastelukannusta kylmää merivettä. Seuraavaksi meriveteen sekoitettiin elintarvikeväriä. Lopuksi vielä verta sellaisenaan. Hyi. Quote Elizalta: "Tein elämäni toisen gore(htavan) photoshootin mallinani henkilö, jonka en ois ikinä uskonut pyytävän minua kuvaamaan moista juttua." En olisi minäkään uskonut, en oikein tykkää tällä tavalla olla kameran edessä + tuo verikokeilukaan ei ollut mun prioriteettilistalla kovin korkealla. Mutta kai kunnon hevimeteli-ihmisen kerran elämässään pitää verellä leikkiä.


Jälkikäteen en tahtonut pulahtaa mereen, vaikka jo valmiiksi märkä olinkin, joten pesin vain suurimmat veret naamasta, kaulalta ja käsivarsista, laitoin hiukset kiinni, kylpytakin päälle ja sandaalit jalkaan. Autoon levitin piknikhuovan väärinpäin istuimelle (siinä on siis muovia se toinen puoli, jotta kosteus ei pääse läpi) ja lähdin kotiin. Ah ihana lämmin suihku! Ja yllättäen koneessa sai vaatteetkin ihan puhtaiksi.


What happens when you're screaming at the top of you lungs all covered in blood at the shoreline of Lapinlahti, Helsinki? Nothing. At all. It's so hard to be a lady in distress in these modern times.

I've lend my face to Lamentations of the Flame Princess, you can use the tags to find older posts about it. These are reference pics to the artist.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Mörkö kesälomalla: Mörkö jäätelökioskilla

Kyllä jokaiseen kesään kuuluu ehdottomasti jätskikiskalta ostettu jätski, vaikka kuinka litrahinta tulisi kaupassa halvemmaksi. Lohjaseikkailun ohella käytiin tyttöjen kanssa Virkkalan jätskikiskalla. Eikä edes hävettänyt vetää asua julkisesti ylle! Hiljaisella lokaatiolla toki voi olla asian kanssa jotain tekemistä. Nauratti, kun pieni poika isänsä kanssa tuijotti kauempaa ja Maija näki tilanteen sillä tavalla, että "siinä poika ei oo saanut kahteen viikkoon nukuttua katsottuaan mörköjakson ja isä on koittanut selittää, että ei mörkö ole todellinen".




Every summer needs an icecream that's bought from an icecream stand no matter how much cheaper the price is per litre in a grocery store. We stopped in Virkkala to take these photos last week when we where sightseeing in Lohja's nature.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Pre-Nummirock Anxiety

Apua, kohta se on täällä, Nummirock! Nummimuistilista on jo tehty, Somersby-lava ostettu, lakushotit sekoiteltu, pyykkiä pesty, kavereiden tekemää Nummikalenteria menneisyyden Nummikuvineen seurailtu ja bändeihin tutustuttu. En muistanutkaan kuinka kova Dark Tranquillity on, vaikka sitä joskus enemmänkin kuuntelin. Tää on se yksi ja ainoa tapahtuma vuodessa, jolloin mulla avautuu alkoholillinen tölkki eikä vesipullo. Edelliskerrasta tulee 10pv vaille vuosi.

Tänä vuonna Nummi muuttuu nelipäiväiseksi eli jo keskiviikkona siellä on kolme coveribändiä soittamassa. Meidän autollinen on ollut sama jo kolme vuotta. Pojat on aikaisemminkin tahtoneet mennä keskiviikkona Nummijärvelle, mutta en oo suostunut, mutta nyt mulla ole enää yhtään hyvää argumenttia olla menemättä tuon festareiden pidennyksen takia. :P Rankka rupeama se on jo tuo torstaista sunnuntaihinkin, mutta mennään nyt sitten. Kerran aikaisemmin olen sinne keskiviikkona mennyt, vuosi taisi olla 2008. Aiemmin on ollut enemmänkin kavereita menossa, nyt fb-event näyttää vain 66 osallistuvaa kaveria. Ehkä pärjään. Norminaamoja jää pois, uusia tulee tilalle. Mutta joo, on iso juttu meidän kaveriporukalle. :)

Aaaaa, olen niin innoissani!


It's close, Nummirock! Checklist is done, ciders bought, laundry is washed and bands listened to. Friends even made a Nummirock calender (almost like a Christmas calender, except more exciting) on fb. I didn't remember how absolutely amazing Dark Tranquillity was even if I used to listen it quit a bit in the past. This is the only time a year that I'm doing what the other kids are doing too: drink. Last time was almost a year ago. This year Nummirock starts a day earlier than before, on Wednesday. That's when we head there too. Can't wait!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Luontoseikkailu Lohjalla

Kaikki lähti siitä, kun Hanna kyseli jo keväällä mua mukaan (ja kuskiksi) Lohjalle katsomaan puuta. Such classic Hanna. Ja kun Lohjalle kerta mennään niin toki pitää Maijaa moikkailla. Viime viikon Askolan kirnuretken jälkeen Maija infosi, että on sitä Lohjalla paljon muutakin kuin yksi tammi. Kuten Torholan luola ja Talvian hiidenkirnut. Kaikki käy. Lohjaseikkailu!

Keskiviikkona Hanna tuli mun luokse vähän ennen kuin lopetin työt ja saatuani päivän näpyttelyt näpyteltyä lähdettiin samantien Lohjalle. Otettiin Maija dogensa kanssa kyytiin ja suunnattiin ihan ensiksi sille alkuperäiselle kohteelle eli Paavolan tammelle.

Suomen kauneimmaksi puuksi tituleerattu Paavolan tammi sijaitsee Paavolan kylässä Lohjansaaressa.
Se on 400-500 vuotta vanha, ympärysmitaltaan 472 cm ja nousi suosituksi retkeilykohteeksi, kun Retkipaikka-sivusto esitteli kohteen ja onpa tammi Retkipaikka-kirjankin kannessa. Suomessa on suurempiakin tammia, mutta joku taika tässä ilmeisesti on. Jätettiin auto Saaren koulun parkkikselle ja lähdettiin talsimaan ~400 metriä luontopolkua tammelle. Oli hieno puu juu, kiva oma aukio sillä siinä, mutta mun ihastusta latisti ihan tosi paljon se ympäristö. Harvennettu kuusikko ympärillä oli tosi ruman ja karun näköinen ja maa täysin kuivaa ja elotonta. Harvennusta oltiin tehty, jotta tammi saa mahdollisimman paljon tarvitsemaansa auringonvaloa. Muutoin metsä oli luontopolun osalta kaunis.






Jatkoimme matkaa. Paavolan tammi oli täysin eri suunnassa kuin muut kohteet, joten auto oli pakollinen. Kipaisimme tässä välissä Virkkalassa syömässä kesän ekat jätskikiskajätskit.

Seuraava kohde oli Torholan luola. Polkua ei tarvinnut kävellä kuin pari sataa metriä kohteeseen (ja etsiä siitä matkalta samalla kätkö). Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola (noin 32 m pitkä ja enimmillään 12 m korkea). Se sijaitsee Lohjanjärven rannalla Karkalinniemessä. Luolassa on kolme osaa: eteinen, sali ja kellari. Onneksi on tuo eräjormapoikaystävä olemassa, hänen välineistöstään lainasin reissuun otsalampun ja fikkarin. Eteisestä pudottauduttiin saliin, jossa jo ekstravalo oli tarpeen. Ihmiset olivat taantuneet luolamiesten tasolle ja tehneet luolamaalauksia, jälkiä näkyi myös poltetuista kynttilöistä. Käytiin peremmälle ja koitettiin etsiä sitä 1,5 metrin ahdasta pudotusta, josta matka jatkuisi ryömimällä kellariin. Ei oltu ihan varmoja mistä kohtaa piti mennä, kerran jo johonkin pudottauduinkin, hieman ahdisti ja sain vaatteet, kädet ja jalat aivan likaisiksi, mutta kellariin ei enää osattu eikä viitsitty jatkaa. Paremmilla varustuksilla ehkä joskus uudestaan. Retkipaikka on tästäkin tehnyt jutun ja heillä oli mukanaan valon lisäksi haalarit ja kypärä. Etsittiin ulkokautta vielä luolan toinen suu. Kellarista matka olisi jatkunut vielä pari ryömimismetriä ulospäin, jonka jälkeen ulkosuun tukkii lohkare. Lohkareen reunasta pääsi viileää ilmaa ulos.





Vielä kolmas kohde. Talvian hiidenkirnut. Tässäkin oli vain pieni 400 metrin polku parkkikselta kirnuille. Suurempi kirnu oli leveydeltään kolmen metrin luokkaa ja syvyydeltään noin viisi metriä. Vieressä on pieni kirnu, jonka leveys on vajaa puoli metriä ja syvyys muutaman kymmen sentti. Hetken näitä ihmeteltyämme jatkettiin syvemmälle metsään kätköjahtiin.

Monta tuntia saatiin tähän lystiin kulumaan, mutta nyt on kaikennäköisiä uusi jänniä asioita nähty, ja kaikki täysin luonnon itse muokkaamia. Ensitöikseni, kun illalla saavuin takaisin kotiin, kävin suihkussa. Olin yltä päältä likainen. Missäköhän sitä seuraavaksi keksisin seikkailla. ^^


I spent my Wednesday with two of my friends going through some sights that nature itself has made in Lohja. The most beautiful oak in Finland (not the largest though, this one's circumference is 472 cm), the largest limestone cave formation in Finland and the potholes of Talvia.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Mörkö kesälomalla: Mörkö saunassa

Jos jotakuta sattuisi mietityttämään, asu on hippasen tukala sisätiloissa. Sauna ei siis vielä tässä vaiheessa ollut päällä. Sen seitsemän vuotta, jonka asuin edellisessä kämpässä, kävin vain muutaman kerran vuodessa saunassa - joko mökillä tai porukoilla. Kertaakaan en testannut taloyhtiön saunaa. Nyt täällä uudessa asunnossa oon löytänyt saunomisen ihan uudelleen, kun meillä on tuossa tuo oma sauna niin kätevästi ja vaivattomasti käden ulottuvilla. Tosin mun saunomiset ei varttia kauempaa kestä, enkä siedä kovia löylyjä. Nössö.



The sauna was not on while taking pictures, the costume is a bit hot indoors. Those seven years I lived in my last apartment I went to sauna only a few times a year - either at my parents place or at summer cabin. The last 1,5 years I've lived in this new apartment I found going to the sauna nice again since we have our very own here, so it's convenient and easy.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Radio Aallon Helsinki-päivän ilmaiskonsertti

Mulla oli täällä viikonloppuna autollinen yövieraita Mikkelistä, olivat tulleet pk-seudulle King Diamondin keikan perässä. Mun piti sunnuntaina lähteä tästä ajoissa liikkeelle, joten jouduin jättämään vieraat oman onnensa nojaan. Olivat kuitenkin jo lähes ulkona ja kotimatkalla itsekin.

Mulla oli suuntana Kaisaniemi. Aikani katsoin sitä loputonta ihmisvirtaa odotellessani Maijaa. Kaisiksessa oli Radio Aallon Helsinki-päivän ilmaiskonsertti. Kerran aiemmin olin siellä ollut neljä vuotta sitten ainakin Rasmusta katsomassa. Helsinki-päivänä koko kaupunki on täynnä ohjelmaa, mutta tämä oli ainoa mua kiinnostava.


Missä ne portit on, joko ne on lähellä?

Jonotettiin tunti kunnes päästiin sisään. Ehdittiin nähdä Robinia 1,5 biisiä. Ja sen vuoksi siis sinne oltiin lähdettykin. :') Anssi Kela katsottiin kokonaan, vaikka en tiedäkään siltä kuin 4-5 biisiä, jotka nekin kaikki ensimmäiseltä ja toiselta levyltä eli vuosilta 2001-2003. Maija osasi sivistää mua, että Kela pääsi uuteen nousuun kolme vuotta Levoton tyttö-biisillään, joka tuollakin soitettiin, mutta sekäänei kuulostanut edes etäisesti tutulta. JVG:tä jaksettiin toista biisiä kunnes lähdettiin pakoon. Siis se ei toimi edes läpällä. Ihan uskomattoman hirveetä kuraa. Harmi, että Cheek oli vasta vika esiintyjänä, olisin halunnut sen nähdä, mutta olin luvannut hakea pari tyyppiä alkuillasta satamasta ja muutenkin esiintymisaika oli samaan aikaan mun nukkumaanmenoajan kanssa. ^^


Pois lähtiessämme huomattiin, että ei se tunnin jonotus ilmeisesti ollutkaan se kaikista huonoin vaihtoehto - sisällä oli sen verran jengiä, että portit oltiin suljettu ja sen toisella puolella oli satoja ihmisiä odottamassa pääsyä sisään. Meillä meni siis ihan kivasti koko reissu, mutta nyt kun luen noita eventin kommentteja niin huh! Ei mekään sitä vesipistettä nähty, mutta nähtiin sitäkin enemmän alaikäisiä anniskelualueella (ikähaarukka oli ihan parivuotiaasta lähtien teineihin). Mutta oli tilaa istuksia, bajamajoja oli paljon ja selvittiin niihin noin minuutin jonotuksella. Kaikennäköistä ylihintaista oli saatavilla, mutta se oli ihan perus ja odotettavissa.

Näin musiikkiteemassa jatkan vielä sen verran, että viikonlopun aikana kuulin neljästi radiosta tietyn biisin ja sunnuntaina muistin googlettaa sen. Dynaztyn Human paradox. Hyvää kakkaa. Jatkoon. _b


The annual Helsinki day was celebrated in (surprise, surprise) Helsinki yesterday. The whole city was full of events. I went to Radio Aalto's free concert in Kaisaniemi.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Askolan hiidenkirnut

Näin asian internetissä ja lisäsin sen kesän bucket listiin. Kaveri oli käynyt Askolan hiidenkirnuilla ja lisäsi siitä kuvan facebookiin. Määkin tahdon! Kysyin Eetulta veiskö se mut sinne kesällä. Ei niin, että mun sinne meneminen olisi hänestä kiinni ollut - olen aikuinen autoileva itsenäinen ihminen! :P Eetu tosin kertoi tuolla joskus aikoinaan olleensakin - hänen äitinsä oli hänet tuonne joskus vienyt.



Hiidenkirnualueella on 20 kirnua, eikä Suomesta ole löytynyt toista noin isoa esiintymää. Alue löydettiin 1950-luvulla ja 1960-luvulla kirnut puhdistettiin maa-aineista ja alue avattiin yleisölle 1965. Isoin kirnu on 10,3 metriä syvä ja 4,2 leveä, eikä se edes ole Suomen suurin, vaikkakin isoimmasta päästä.



Meiltä ajoi semmoinen tunti Askolaan. Tien varressa oli pysäköintialue, josta kirnuille oli matkaa 500 metriä. Tehtiin koukkaus, eikä menty suoraan kirnualueelle - nauhoin merkitty maisemareitti kiersi 300 metriä. Hyvää matkaa ennen kirnualuetta tuli vastaan hiidenkivi, kyltti vieressä kertoi seuraavaa: "Minä olen HIIDENKIVI ja valvon hiidenkirnualuetta. Kuvani on myös Askolan hiidenkirnualueen tunnus." Noin miljoonaa hyttystä lukuun ottamatta paikalla ei ollut ketään. Ei pystynyt hetkeäkään olemaan aloillaan, ellei halunnut tulla syödyksi. Etsittiin alueelta kätkö ja koitin mahdollisimman siististi lokikirjaan laittaa nimimerkit samalla ympyrää kävellen. Ainakin saatiin rauhassa olla, pällistellä ja leikkiä. :)









"A rocky slope in Askola named Kirnukallio features a set of cylindrical glacial potholes. Twenty in all, they were ground into the bedrock face after the last ice age. This is the most extensive geological find of its kind in Finland to date. The largest of the Askola potholes has a diameter of 4,2 m and is no less than 10,3 m deep." http://www.hiidenkirnut.fi/

I saw a thing in the internet and I wanted to see it irl. So I did! Holes in the ground and mosquitos in the air, that's what my day was made of.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Mörkö kesälomalla: Mörkö ottaa aurinkoa

Tätä varten pyysin kaveria mukaan Oittaalle eli Bodomjärven rannalle. Ihan sinne Murhaniemeen (kuinka hienotunteinen nimi...) asti mentiin, jotta saatiin enemmän rauhaa. Toisaalta oli juuri alkanut tihkuttamaan ja ihmisten suuntautuminen oli lähinnä poispäin biitsiltä. Murhaniemessä oli pari naista koiran kanssa, heille ilmoitin, että älkää ihmetelkö seuraavaa ohjelmanumeroa. Rekvisiittana oli kaikki oleelliset mukana eli bikinit, pyyhe ja naistenlehti. Sopivasti sade taukosi hetkeksi ja kyhmyjoutsenkin eksyi kuvaan. Varttia myöhemmin olinkin jo ajamassa kaatosateessa kotiin ukkosen mölytessä taustalla. Itselläni ei auringonottotaipumuksia ole, tykkään olla kalpea ja se sopii paremmin punaisten hiuksienkin kanssa. Ulos lähtiessäni olen pistänyt 50-kertoimista aurinkorasvaa hipiälleni. Nenä reagoi aurinkoon ilmiinnyttämällä pisamia.




Sunbathing Groke! These were taken at lake Bodom in Oittaa, Espoo. There's a public beach and me and my photographer went a little deeper in the bay for some privacy. The bay is actually and not-so-discreetly named Murhaniemi, Murder bay, after the unsolved murders that took place there in 1960.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Uusi puhelin

Talvesta lähtien kännykkää on pitänyt ladata pari kertaa viikossa aiemman yhden kerran sijaan. Ärsyttävää! Koska ikää kännykällä on kuusi vuotta, ajattelin olevan fiksumpaa ostaa uusi kännykkä kuin akku. Siis ihanan halpoja kännykät nykyään, upouuden hyvän saa 20-35 eurolla! Pläräilin erinäisiä kännyköitä myyviä nettisivuja, mutta en löytänyt enää nokialaisia simpukkapuhelimia, joten piti kymmenen vuoden jälkeen vaihtaa malli takaisin normaaliin. En varsinaisesti surffaa uusimman teknologian aallonharjalla, mutta tää on ihan hyvä näin. :') Mulle riittää, että pystyn kännykälläni soittamaan ja pistämään viestiä ja siinä on herätyskello ja kalenteri, eikä sitä tarvitse olla koko ajan lataamassa. Muita kriteerejä: oikeat näppäimet, ei kosketusnäyttöä, ehdottomasti ei saa olla älypuhelin.


Tilasin hyvään 28,90 euron hintaan Powerilta Nokia 222:n. Noudin sen Smartpostista lauantaina, mutta en jaksanut pakettia avata ennen eilistä, jolloin otin työn alle edellisen kännykän "siivoamisen" ja kuvien kopioimisen talteen. Tästä siirryin räpläämään uutta kännykkää. Tarvitsen totutteluaikaa, mutta alkutuntumana näppäimet on kauhian pienet, oon unohtanut miten näppäimet lukitaan, kamera on kämänen, eikä kalenteriinkaan mahdu paria sanaa enempää per merkintä. Kauhea määrähän tossa on turhuuksia, mutta niin oli edellisessäkin ja niin on kaikissa, sitä ei voi välttää. Mutta kyllä noi näppäimet mukavilta sormiin tuntuvat, kännykkä on sievä ja kaikki yllä mainitut kriteerit täyttyvät. Toistaiseksi tää tuntuu jotenkin lelulta, niin kevyt ja muovinen. Edellinen Nokia 3710 fold on kuitenkin superior, paras känny mitä mulla on ollut. Ihana simpukkamalli, jossa näyttö ei pääse kulumaan tai naarmuuntumaan. ^^ Jos en uuteen totu, ehkä taivun ja vaan ostan vanhaan puhelimeen uuden akun, toistaiseksi en nimittäin ole vaikuttunut. Nooh, alku on hankalaa. :)


After the winter I've had to charge my phone twice a week instead of the usual one time. Annoying. I figured it would be smarter to just buy a new phone and not a new battery since the phone was six years old. What I wanted in a phone: as long as it has call, text, calender and alarm clock features and actual buttons I'm satisfied. I really don't want a smartphone. So I updated my Nokia 3710 to Nokia 222. It has all the things I wanted, but as I'm now trying to get use to it I'm not yet impressed. :P All in good time.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Sosiaalista elämää

Normaali kotiasustus, eli T-paita ja kollarit, kävivät liian kuumiksi kotioloissa näillä helteillä, joten vaihdoin työunivormuksi mekon. Se olikin niin kiva, että huolimatta mun allit piiloon-kompleksista lähdin se päällä ihmisten ilmoille. Ensimmäistä kertaa näillä keleillä luovuin T-paidan ja caprien luomasta turvasta (en myöskään mielelläni esittele jalkojani polvista ylöspäin). Porukoilla maaliskuussa varastoja siivotessa olin tuommoisen siskon vanhan vyötärövyön bongannut ja napannut talteen. Mulla oli siis sovittuna Kakkugalleria&Kaisis-treffit keskiviikkona. Torstainakin pikaisesti näin kaveria, joka otti musta parit Mörkökuvat ennen kuin lähdettiin sadetta pakoon, mutta siitä lisää myöhemmin. :)


Kauheeeesti oli perjantaille puolittaisia suunnitelmia (mökille/puistoon/siskolle), mutta mä sitten päätinkin viihdyttää itse itseäni, kun ei sitä kukaan mukaan tehnyt. Ensin kävin kirjastossa löytämässä lukupinoon pari kivaa kauhukirjaa. Tästä jatkoin hienosti ravintolaan syömään, jossa odotellessani luin toista juuri lainattua kirjaa. Mulla oli pari tuntia luppoaikaa, enkä jaksanut lähteä kotiin tekemään ei-mitään, joten etsin Sellosta mukavan upottavan pehmoisen tuolin ja jatkoin lukemista kunnes vaihdoin kirjat leffoihin. Kävin katsomassa Turtles-elokuvan. Viihdyttävää roskaa. En yleensä kiinnitä elokuvassa epäolennaisuuksiin huomiota, mutta tuossa tuli lukematon määrä "that's not how it works, that's not how any of this works"-fiiliksiä. Mutta Turtlesit jee, hassu Mikey ja niin hyvännäköinen Megan Fox. Leffan jälkeen vaihdoin salia ja toisena leffana toimi uusin X-Men, sinne tuli sisko mukaan. Tykkäsin kovasti, vaikka oonkin pudonnut jo aikaa sitten kelkasta, että miten tää nyt menikään, kun pomppivat ajassa edestakaisin. Nyt elokuva sijoittui 80-luvulle, ihan silmiin sattui. :') Oon tottunut Sophie Turneriin vain Sansa Starkina, eikä mieli oikein käsittänyt sitä nyt Jean Grey'nä.


Sunnuntaille olin pyytänyt porukat, siskon ja tädin säävarauksella grillailemaan. Sunnuntaille luvattiin jo huomattavasti kehnompaa keliä, mutta oltaisiin kuitenkin syöty sisällä, joten ainoa kysymys oli haittaisiko varsinaista grillaajaa eli poikaystävää grillata viileässä ilmassa. Ei haitannut. Lauantaina suoritettiin kaupassakäynti ja väänsin ennakkoon viimoisimmasta Yhteishyvästä bonganneeni marjaisen juustokakkupiirakan. Tein gluteenittoman version, koska sisko on ruokavamminen, eikä tarvinnut vaihtaa kuin pohjan Digestive-keksit gluteenittomiin. Eli äiti, iskä ja täti tulivat tänne syömään, kovasti tuli ruoasta kehuja ja äiti toi tuomisiksi ulkokukan. Ei oltukaan vielä saatu aikaiseksi itse ostaa pihalle kukkia. Sisko joutui viime tingassa perumaan, mutta porukat koukkas hänen luonaan kotimatkallaan viemässä sillekin ruokaa.


Last Wednesday I had a date with a friend at a café in Helsinki and after that we went to Kaisaniemi park, the two first pics are from that day. On Friday I entertained myself since no one else was gonna do that. First time I went a a restaurant by myself. After that I went to see two movies: the new Turtles (entertaining crap+hot Megan Fox) and X-Men (Sansa, what are you doing here). Today I had invited my family and aunt here, we barbequed for them and I had made a cheesecake pie with raspberrys and blueberrys. Mom brought me flowers to put outside. ^^

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Mörkö kesälomalla: Mörkö heittää talviturkin

Tässä Mörkö kesälomalla-postaussarjan ensimmäinen tuotos. ^^ Naapurin naapuria ei näkynyt, kun ulkoilutin Mörköä mökin omalla rannalla. Pienenä tykkäsin uiskennella minkä kerkesin, mutta vanhemmiten se on pikkuhiljaa jäänyt koko ajan vähemmälle. Vielä muutama vuosi takaperin piti ainakin talvitukki heittää menemään, jos ei muuta. Nykyään sekään ei ole välttämätöntä. Oon alkanut tosi vainoharhaiseksi järvessä uimisen suhteen - hauki nappaa varpaan mukaansa tai iilimato tarttuu matkaan. Jos ei muuta, vähintäänkin paarmat pörisee hellekeleillä ympärillä ja paniikissa joudun sukeltelemaan takaisin rantaan. Mörköpuku oli hyvä suoja kaikelle, mitä nyt välillä kankaan hipaistessa jalkaa ensimmäinen ajatus oli "jokin koski muhun hyiiiiiii".









This is the first part of The Groke's summer vacation. There was not a single neighbour at sight when I walked to our summer cabins own beach. When I was little a liked swimming at lakes, but now I'm paranoid about pikes biting my toes and leeches gripping everywhere. The costume was a good protection against icky things in the water though when the fabric was touching my leg my first thought was "somethings touching me ewwww".