maanantai 29. elokuuta 2016

We love the 90's Festival

Kilpailu We love the 90's-festareiden facebook-sivuilla: "Pukeudu joksikin ysäriltä tutuksi hahmoksi - Tyyli vapaa. Ota kuva ja postaa se kommenttikenttään." Voitin mörköpuvulla. :D Mörköpuku on parasta mitä mulle on tapahtunut! :') Sillä tavalla toi kilpailu oli vähän höhlö, että yleensä kaikissa festari- ja keikkakilpailuissa voittaja saa kaksi lippua, ettei tarvitse yksin mennä, mutta nyt ei tullut kaverilippua kyljessä. Huhuilin facebookissa kavereita mukaan ja onneksi Selena lähti seuraksi. Pitkä päivä yksin festareilla olisi ollut ehkä vähäsen mälsä.

Elikkä jes, tuli lisää käyttöä keväällä ysärisynttäribileitä varten ostetulle Spice Girls-paidalle ja samaa tilaisuutta varten kaverilta saadulle ysärikaulakorulle. Läskipohjakenkiä en viitsinyt pistää, ne koin yhden baari-illan jälkeen liian tukaliksi, sattui jalkoihin. Kaverilta lainasin taas kreppiraudan, koska onhan se nyt erittäin oleellinen asia.


15.15 Aikakone
16.00 Dr. Alban
16.45 Waldo's people
17.30 Alexia
18.15 Captain Hollywood Project
18.45 Rednex
19.30 Daze
20.15 Dj Sash!
21.15 Haddaway
22.00 Scooter





Olin tehnyt plussaa ja pääsin irtoamaan töistä aikaisemmin. Jätin auton Kalasataman metriksen huudeille ja olin hyvissä ajoin alueella eturivissä odottamassa Aikakonetta. Selenakin siihen tovin kuluttua ilmiintyi. Lavat oli vastapäätä toisiaan ja kolmen vartin setit soitettuaan bändien välissä oli vain 5 min. Toisin sanoen seuraavaa esiintyjää katsomaan pääsi kätevästi päätä kääntämällä tai ottamalla muutamia hassuja askeleita. Eikä ollut turhaa peukaloidenpyörittelyaikaa. Siispä enemmän tai vähemmän katsottiin kaikki bändit Aikakoneesta lähtien.

Aikakone oli tosi jees, se oli eka bändi mitä oon koskaan fanittanut. Dr. Alban oli tosi kulahtanut ja vetämätön, näytti siltä ettei sitä joko kiinnostanut olla lavalla tai ettei sillä virta riittänyt. Waldo's people esitti kunnon hittikimaran. Captain Hollywood Projectista en tiennyt mitään ja sen aikana kipastiin syömässä Poppamiespurilaiset amppareiden meitä samalla ahdistellessa. Rednexillä oli hauska junttimeininki ja kaikki biisit muistuttivat Cotton eye Joe'ta, paitsi Wish you were here. En ollut ollenkaan tietoinen, että se on niiden biisi! Dazea mentiin katsomaan eturiviin, tuli ne mitä halusinkin kuulla eli Tamagotchi ja Superhero.



Eetu oli tullut töiden jälkeen alueen ulkopuolelle hengaamaan ja mentiin sitä moikkaamaan. Ihan siitä sisääntulon ulkopuolelta oli tosi hyvät näkymät screeneille ja kuuluvuus melkeen parempi kuin sisällä. Annettiin hetki vanhojen luittemme levätä ja kuunneltiin suurin osa Dj Sashista ja Haddawaystä ulkopuolella, mutta käytiin kyllä niitäkin sisällä katsomassa. Scooterin alkuun mentiin alueelle. Selena oli sitä odottanut eniten, samoin ulkopuolella kuunteleva Eetu ja muakin kyllä suuresti kiinnosti. En kuitenkaan jaksanut olla loppuun asti, olin ihan puhkipoikki. Autolle kävellessä kyllä kuului koko loppukeikkakin.




Hetken sain kotona levätä=nukkua, kunnes taas piti lähteä seuraavana päivänä riekkumaan. Metrorundi lähti klo 12 liikkeelle, siitä lisää toisessa postauksessa, mutta sen verran irtosin siitä lystistä, että kävin katsomassa festareilla Movetronin. Olin sen verran ajoissa, että kuuntelin kokonaisuudessaan myös Basic elementin. Ajatuksena oli nähdä myös Eiffel 65 sen verran, että kuulisin Bluen, mutten sitten jaksanutkaan sitä odotella vaan palasin Movetronista takaisin Metrorundille. Koitin pitää yllä ysärilookkia toisenakin päivänä, edelleen oli chokeri kaulassa, hiuksia vähäsen aamulla kreppasin (tosin huonosti oli tukka pysynyt edellispäivänä ja kreppaukset lähes suoristuneet iltapäivään mennessä) ja pistin Turtles-paitaa päälle.

Kävin näillä ysärifestareilla kaksi vuotta sitten ja silloinkin oli sillä tavalla tosi yhteisöllinen olo, että kaikki näytti olevan tosi iloisin mielin liikkeellä, ns samalla sivulla, parhaisiinsa pukeutuneina ja lähes koko alue oli oikeastaan pelkkää tanssilattiaa. Ainoa miinuspuoli koko tapahtumassa oli vesipisteeltä saatu ihan hirvittävän makuinen vesi.


Last weekend I went to We love the 90's festival. The two most important bands on Friday were Aikakone (the first band I ever fangirled when I was little) and Daze though I did watch all the bands. The last one, Scooter, was what my friend was expecting the most, but I was interested in that too. How much is the fish?!? The next day I only had time to see a couple of bands since I had another time consuming thing planned.

I did try to dress up for the occasion somewhat: I frizzed my hair a bit, had that famous choker on and wore Spice Girls T-shirt on Friday and Turtles T-shirt on Saturday.

I liked how this festival had such a communal feeling to it, everyone was having fun and we were on the same page, dressed up and having a nostalgy trip. The whole festival area was just a huge dance floor.

perjantai 26. elokuuta 2016

Bravuurini suklaajuustokakku + vegaanisen suklaakakun testaus

Tän suklaajuustokakun ohjeen löydettyäni ja testattuani oon tehnyt sitä lukemattomia kertoja omiin ja muiden juhliin, muuten vaan tai lahjaksi. Niin hyvää, tästä en ole saanut kuin kehuja. Molemmat ohjeet on helppoja, sössimisen mahdollisuus on häviävän pieni.

SUKLAAJUUSTOKAKKU

Pohja:
18 kpl Domino-keksejä
2 rk sulatettua voita

Täyte:
600 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
200 g suklaata
3 kananmunaa

Koristelu:
2 dl kermavaahtoa
2-3 dl tuoreita marjoja

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Murskaa Domino-keksit ja sekoita ne voisulaan. Painele keksiseos irtopohjavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa uunissa 10 minuuttia.

Sekoita keskenään tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää suklaasula sekä munat joukkoon yksitellen vatkaten. Kaada seos pohjan päälle. Paista noin tunti, kunnes kakku on kypsä. Jäähdytä ennen vuoan irrottamista. Koristele kermavaahdolla ja marjoilla.


Piti tehdä yllä ole kakku kaverin synttäreille, mutta hän olikin vegaani, joten ensimmäistä kertaa elämässäni tein ylipäätänsä mitään vegaanista. Tän maidottoman ja munattoman ohjeen löysin Kinuskikissalta. Sankarille näytti maistuvan, mutta itse en tykännyt. Käytin kaurapohjaista vispiä ja se maistui läpi. Siis hyi. :P Pohjakin oli bläh, kun on tottunut tekemään suklaajuustokakkupohjan Dominoista, noi Digestivet on muutenkin kaukana suosikeistani. Epäilin muutenkin tämä onnistumista, kun ainoa mikä kakkua pitää pystyssä, on jähmettyvä suklaa, mutta kyllä se koossa pysyi. Hyvä myyntipuhe, eikö!

VEGAANINEN SUKLAAKAKKU

Pohja:
150-160 g gluteenittomia ja maidottomia Digestive-keksejä
75 g maidotonta margariinia (käytin sinistä Keijua)
¼ dl ruokosokeria (ihan tavallinenkin sokeri käy aivan yhtä hyvin)

Täyte:

6 dl kasvis- tai soijapohjaista vispiä (käytin Planti-merkkistä vispituotetta)
½ dl ruokosokeria
350 g maidotonta tummaa suklaata (käytin Pirkan tummaa leivontasuklaata)

Koristelu:
tuoreita marjoja
suklaarouhetta

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Suojaa reunat reunakalvolla, jotta kakku irtoaa kauniimmin. Murenna keksit (mulla ei ole mitään fancyjä monitoimikokeina tms, joten pistän kaulimella nuijien). Sulata margariini kattilassa ja sekoita keksit ja sokeri joukkoon. Painele seos vuoan pohjalle.

Vaahdota vispi (tuolla Plantilla tosin oli jo valmiiksi oikea koostumus). Sekoita joukkoon sokeri. Sulata suklaa (en koskaan onnistu mikron kanssa, vaan käytän aina vesihaudetta). Lisää suklaasula vispivaahtoon ja vatkaa tasaiseksi. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa 3 h tai mielellään seuraavaan päivään.

Irrota kakku vuoasta. Tasoita reunat siistiksi. Koristele suklaarouheella ja tuoreilla marjoilla.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Helsinki Night Market + Louis C.K. Jäähallilla

Lähdin viime perjantaina hyvissä ajoin töiden jälkeen liikenteeseen. Otin junan Pasilan asemalle ja suunnistin jalan Konepajan Brunolle kännykällä ottamallani kuvalla googlemapsista. Edelliset Night marketit on järkätty Teurastamolle ja sinne on päässyt aina kivasti autolla. Tapahtuma alkoi klo 16, olin 10 min etuajassa. Vähän kiertelin jo paikkaa, joka oli paljon karumman näköinen kuin Teurastamon pihapiiri. Pistin seuralaiselleni viestiä, että milloin voin odottaa häntä saapuvaksi ja sieltä tuli puhelu takaisin, että ei pääsekään tulemaan. Mälsää, mutta ei voi mitään. :<





Pyörin siis yksinäni Night marketissa vajaa pari tuntia ottaen kuvia, istuen, pyöritellen peukaloitani ja maistellen Sirkkakiskan öttiäisiä, Brooklyn Bakeryn Death by chocolate-cupcakea ja Texas bbq:n pulled pork burgeria. Viime vuonna otin myös sirkkoja ja saman burgerin, mutta arvoin kuppikakkujen ja vohveleiden välillä, silloin vohvelit voittivat. Kiertelin basaaria, mutten löytänyt mitään ostamisen arvoista. Ehdin nähdä yhden esityksenkin - jättisaippuakuplia. Olisin varmaan jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen lähtenyt pois, mutta mulla oli niin paljon aikaa kulutettavana, etten vielä viitsinyt.




Todella aikaisin kuitenkin lähdin kävelemään jäähallille, jossa olin kuuden jälkeen. Istuin portailla, tuijottelin ohikulkevia ihmisiä ja hallin edessä etkoilevaa porukkaa ja odotin siskoani vajaat puolisentoista tuntia. Meillä oli treffit 19.30. Krisu oli hommannut mulle aikaisen synttärilahjan ja vei mut katsomaan Louis C.K:tä, joka on mun lemppari standup-koomikko. Meillä oli paikat kooorkealla ylhäällä yläkatsomossa, hirvitti jyrkkä nousu ja pudotus, mutta siihen tottui. Showtime oli kasin jälkeen ja lämppäreinä oli jopa kolme amerikkalaista koomikkoa: Rachel Feinstein, Joe Machi ja Joe List. Meidän takana oli helposti viihdytettävissä olevat kaksi poikaa, jotka nauroivat katketakseen valehtelematta jokaikiselle vitsille. Lämppärit oli ok, Louis ihan superhyvä. Poskiin sattui nauramisesta.

Keikan jälkeen lähdettiin massan mukana kävelemään keskustaan, tuskin oltaisiin sporaan mahduttukaan. Oli satanut ja enää tihutteli, sukat olivat märät siinä vaiheessa, kun päästiin Baseen. Krisulla oli siellä työkavereita, kävin niitä moikkaamassa ja lähdin Elielille. Syitä olla käyttämättä julkista liikennettä viikonloppuiltaisin (eikä kello ollut kuin vasta 23.00): 1) Humalaiset tulee juttelemaan. 2) Akat tappelee selän takana. 3) Pukumies puklaa viereesi käytävälle, jonka jälkeen tippuu penkiltä käytävälle pääsemättä aiemmin mainittujen tappelevien akkojenkaan avustuksella ylös. 4) Oksun nähtyään sulle jutellut humalainen nainen alkaa itsekin näyttää pahoinvoivalta. Tässä vaiheessa näin parhaaksi vaihtaa paikkaa. Kuikuilin vielä olkani yli ja näin kolmen konduktöörin tulevan paikalle selvittelemään tilannetta. Pukumies ei ollut vieläkään päässyt lattialta ylös. Huokaisin helpotuksesta astuessani junasta ulos Leppävaarassa.


Last Friday I want to Helsinki Night Market, a street food event. My friend cancelled at the last minute. I got the info when I arrived at the event and texted the friend when will she be arriving and she called and told me she can't come after all. Bleh. :< Anyway. I wondered around, took pictures, ate bugs etc etc. I was done pretty quick since it was quite boring to be there alone after a while, but I had so much extra time in my hands I forced myself to be there two hours. After Night market my sister took me to see Louis C.K. as an early birthday present. He's my favourite stand up comedian. ^^

I took a train back home. Reasons not to use public transport at weekend nights (though is was only 11pm): 1) Drunken people will come to talk to you. 2) Some chicks are fighting behind you. 3) A 40-something suited up man throws up in the seat next to you and all over the corridor, and after that he falls off from the bench. 4) The drunken woman talking to you starts to look sick after seeing the vomit. At this point I thought I better go sit somewhere else. Watching over my shoulder I saw the two women who where fighting before trying to help the suit man to stand up, no luck there. He couldn't even speak, that's how messed up he is. Three train conductors comes to solve the situation. Private motoring _b



maanantai 22. elokuuta 2016

Susirock 2016

Susirock on ilmaistapahtuma Sipoossa, josta kuulin ekaa kertaa alettuani aikoinani seurustelemaan Eetun kanssa. Eetu on sen joka vuosi yhtä lukuun ottamatta juontanut. Aiempina vuosina Susirock on järkätty Söderkullan kartanon ulkoilmanäyttämöllä toukokuun lopussa ja esiintyjinä on ollut aloittelevia bändejä, jotka on itse hakeneet sinne esiintymään. Tänä vuonna kaikki oli nurinkurin. Susirockin ajankohta siirtyi elokuun loppupuolelle, paikka Joensuun tilalle (tämäkin Sipoossa kuitenkin), esiintyjiä oli vähemmän ja ilmeisesti tapahtuma itse järkkäsi ne sinne, ei ollut yleistä hakua. Kävin Susirockissa viisi vuotta (2009-2013), mutta kahtena viimeisenä vuotena on jäänyt välistä syistä, että 1) 2014 osallistuin blogimiittiin 2) 2015 Eetu ei juontanut.



Tänä vuonna Susirock täytti 10 vuotta. 20.8. eli viime lauantaina otin mukaani kaiken tarvittavan: viltin, kirjan (päivän teemaan sopien 'Rock on rajaton kauhu'), vettä ja Eetun. Oltiin paikalla puoli kolmen pintaan ja Eetu lähti samantien juontohommiin. Minä levitin viltin ja otin kirjan kätösiini. Aurinkorasvakin olisi ollut hyvä, mutta en ollut tajunnut, että tulossa on niin lämmin päivä. Aurinko paistoi koko ajan pilvettömältä taivaalta. Oli mukavan rentoa köllötellä nurtsilla siinä pitkin päivää. Miinuspuolena, että ensimmäistä kertaa ei saanut tuoda omia eväitä mukaan alkoholittomia juomia lukuun ottamatta. Ei sit. Kävin kaupassa ja söin parkkiksella.



Bändikattaus oli seuraavanlainen:

14:40 Moon Unit
15:50 Huoleton huominen
17:00 Hotbones
18:10 Smokin´ Aces
19:20 Hunters
20:30 Cherry & The Vipers



En tiedä millä perusteella tänä vuonna oli bändit valittu. Sen verran kuitenkin tiedän, että järjestäjän poika soittaa Smokin' Acesissa ja Cherry & The Vipersissa soittaa nykyään Sipoossa asuva Eicca Toppinen vaimonsa kanssa. He olivat Susirockissa jo pari vuotta sitten esiintymässä. Muutamana vuotena Susirockilla on ollut tapahtuman "suojelija" eli joku Sipoossa syntynyt tai siellä asuva nimekkäämpi henkilö (Jan Stenfors/Hanoi rocks, Iiro Rantala, Eicca Toppinen/Apocalyptica).


Susirock is an annual free music event in Sipoo. I first heard about it from my boyfriend who is the host. This was the 10th Susirock. The nine first years it was held in May instead of August and in a different location. There were more bands and they were chosen from the bands that applied for a place in Susirock, but now I guess the organizer itself seeked the bands. You can see the performers above. The drummer of Cherry & The Vipers is Eicca Toppinen from Apocalyptica and the singer is his wife. They live in Sipoo.

torstai 18. elokuuta 2016

Pelottava maailma

Pelkään ihan älyttömästi luonnonkatastrofeja; pyörremyrskyjä, tsunameja, maanjäristyksiä. Isommassa skaalassa: asteroidin osuminen maahan, apua!

Varsinkin tsunamipelko on ollut jo vuosia. Tsunamipainajaisten määrä on lukematon. Kerran näin unta tsunamin tulevan kohti rantaa Myllylammelta. Hehtaarin lampi, jumankauta... Mulla on kova hinku päästä ensi vuonna Balille ja siisteintä olisi yöpyä bungalowissa veden ääressä. Mutta. Kun se saakelin meri. Pelottaa ihan uskomattomasti. Oon miettinyt jopa skenaarioita, joissa oon vuokrannut jonkin sortin mopon siihen, että pääsisin nopeasti sisämaahan tarpeen tullessa. As in kyttään 24/7 rantaviivan vetäytymistä.

Ennen viime lokakuista Amerikan reissua luin matkustustiedotteesta, että Kaliforniassa sattuu vuosittain noin 10 000 maanjäristystä. Okeeei, useimmat on niin pieniä, ettei niitä edes tunne, mutta kävi kyllä ahdistamaan.

Vältän sellaisten uutisten lukemista, joissa mainitaan asteroidin edes kulkevan läheltä maata. Tai "matkareittiä ei osata ennustaa", hyi kauhee.

Ihmettelenkin miten kaikki maailmanloppu-/luonnonkatastrorileffat sitten menee kyllä alas ihan ongelmitta. Yhtä lukuun ottamatta. Melancholia ahdisti, mutta katsoin sen kuitenkin Alexander Skarsgårdin takia.


Ihan normaali pelko tietysti on, että läheisille sattuu jotain. Perheelle tai Eetulle. Ei saa sattua mitään, apuaaa, asuisivatpa kaikki rakkaat jossain pehmustetussa turvallisessa huoneessa. :') Sanon joka aamu Eetulle sen lähtiessä töihin, että rakastan sitä. En halua muutenkaan, että jompi kumpi lähtee pois vihaisena tai mitään sellaista. Pelkään, että jotain tapahtuu ja vikat sanani hänelle olisivat tyyliin "vie roskat" tai että oltaisiin oltu riidoissa. Eetun ollessa juhlimassa herään yöllä yleensä siinä neljän aikaan ja odottelen Eetun joko tulevan kotiin tai pistävän viestiä. Jos en ole kuullut siitä aamuviiteen mennessä, jolloin sen kaiken järjen mukaan pitäisi olla tullut kotiin, musta alkaa tuntua fyysisesti pahalta. Ahdistaa rinnasta. Jos en saa sitä puhelimella kiinni, mietin kaikkia kamalia mahdollisuuksia - sammuminen ojaan! Ryöstö! Murha! Jos itse liikun yöllä autolla keskustassa, lukitsen ovet. Takaraivossa jomottaa ajatus autoon änkeävästä känniläisestä.

Sitten pienempiä juttuja. Kissat. Ei muulloin mitään ongelmaa, mutta mulla on vaikeuksia nukkua kissahuushollissa muutoinkin kuin allergian takia. En luota niihin ilkeisiin kakkiaisiin. Pelkään, että ne hiipii viereen ja raapii kasvot verille ja silmät pois päästä.

Pelkään kotona portaissa liukastumista. Sellaista tilannetta, että oikein jotain vakavaa sattuu, enkä pysty soittamaan itselleni apua. Esimerkiksi sellaista tilannetta pelkään, että mulla olisi ruokailuvälineet kädessä ja portaissa kaatuessani kaadun haarukan päälle, joka lävistää silmän tai lautanen rikkoutuu ja terä uppoaa kaulaan.

Vuosien varrella oon tosi hyvin päässyt ihmispelostani yli. Ahdisti olla porukassa, jossa suurin osa on tuntemattomia. Ahdisti vielä enemmän, jos piti keksiä jonkun kanssa jotain puhuttavaa. Ei sillä, oon edelleenkin about maailman surkein small talkissa. Joskus aikoja sitten lähtiessäni viikonloppuisin rientoihin piti jo bussimatkalla saada kulautettua lonkero alas, etten olis ihan omituinen tuppisuu sitten paikanpäällä. Nää kaikki jutut on parantunut huimasti juomisen lopettamisen (vähentämisen) jälkeen. Oon pakottanut itseni olemaan just sellainen kuin oon oli seura mikä tahansa, ei mitään luonteenmuuntajia avuksi. En vieläkään ole puheliaimmaista päästä ja paljon enemmän seuraan juttuja kuin osallistun niihin, mutta tää on ihan hyvä näin. :)

Onneksi näistä mikään ei ole sellainen elämistä hankaloittava pelko, en jätä asioita niiden takia tekemättä. Mitä te pelkäätte?

maanantai 15. elokuuta 2016

Referenssikuvista valmiiksi teokseksi

Käytiin keskuussa Lapinlahdessa ottamassa Lamentations of the Flame Princess-referenssikuvia (postaus täällä). Artistina toimi Yannick Bouchard ja valmista kuvaa käytettiin GenConissa jaettavissa LotFP-flaijereissa. Kuin siistiä! 8)


This is the result when we took some refecence pictures for the artist on June. It's made by Yannick Bouchard and it was used on LotFP-flyers for GenCon. How cool! 8)

torstai 11. elokuuta 2016

Sängyssä tapahtunutta

Väittävät mun näkevän painajaisia luonnottoman usein. Toisaalta näen joka yö useita, uuuseita unia, joten ehkei se painajaisten osuus prosentuaalisesti olekaan niin paljon. Joskus oikein pahaa unta nähdessäni alan ynisemään unissani. Silloin Eetu on mun knight in shiny armour ja tökkii mut hereille. Viime kuussa reissussa ollessani sanoin matkakumppanilleni, että ainiin, jos satun pitämään yöllä meteliä niin herätä mut, näen painajaista. Hyvä, että tajusin mainita, heti seuraavana yönä joutui herättämään. Pienempänä, joskus ala-asteaikoina, ehkä vielä kauppiksessakin, ymmärsin painajaista nähdessäni näkeväni unta ja osasin herättää itse itseni. Minne katosi tämä kätevä taito?!

Muistan nähneeni aivan pienestä pitäen samaa unta aika ajoin. Siitä on kaksi versiota. Oon mökillä, sataa ja sataa ja järven vesi nousee ja nousee niin, että se ylettää melkein mökkiin saakka. Toisessa versiossa mökin piha on täynnä käärmeitä. Tasan kerran nämä kaksi on yhdistyneet. Tähän oon jo niin tottunut, ettei se pelota, vaikka pelkäänkin käärmeitä ja vettä (isoja hallitsemattomia määriä vettä, tsunameja).

Ne unet, joiden takia alan ynisemään, liittyvät joko läheisen kuolemaan, omaan hengenuhkaan, johonkin yliluonnolliseen kauhuun tai siihen, että Eetu jättää mut. Viime kerralla, kun mut jouduttiin herättämään, sain mutistua, että "puissa oli jotain". Mikä tarkoitti laajemmin avattuna sitä, että olin metsässä kävelemässä leveällä polulla ja puut olivat kaartuneet polun yli peittäen taivaan. Siellä ylhäällä näin liikettä ja jokin musta hahmo/olento seurasi mua puiden oksilta, oli ihan selvästi tunnettavissa kuinka se odotti hyvää hetkeä hyökätä.

En usko unilla olevan sen kummempaa merkitystä kuin, että käsittelevät ajatuksia ja menneitä tapahtumia. Ihan suoraan sanottua tulee pyöriteltyä silmiä sellaisille ihmisille, joiden pitää tulkita unensa ja keksiä niille joitain syvällisiä merkityksiä. (Sama pätee horoskooppeihin, ihan höpöhöpöä.)

Mulla tapahtumat siirtyvät seuraavanlaisesti uniin: keskustelu hiusten leikkaamisesta tai ylipäätänsä mun hiusten pituudesta tarkoittaa sitä, että näen unta leikkauttavani hiukset ja sitten katuvani, että mitä meninkään tekemään ja tää on ihan hirveetä ja nyt alan kasvattamaan niitä uudestaan pitkiksi. Nyt mökkibileiden jälkeen oon nähnyt about kolme eri unta siitä, että jotain menee pieleen. Joko jotain menee rikki, vieraat ei suostu lähtemään/lopettamaan riehumista tai paikalle tulee älytön määrä kutsumatonta jengiä. Ulkomaalaiset kaverit viettivät pari viikkoa kesällä Helsingissä (näin niitä sinä aikana tosi usein) ja sen jälkeen näin monesti unta, että he olivat edelleen täällä ja jos jonnekin porukalla mentiin, he olivat mukana.

Tänä aamuna heräsin perinteiseen apua oon myöhässä töistä-uneen. Ei todellakaan painajainen hirveimmästä päästä, mutta menee silti siihen kategoriaan. Näitä unia tulee nähtyä  tasaisin väliajoin, vaikka mulla on liukuva työaika. Toisaalta siitä huolimatta musta olisi kyllä hirveetä, jos oikeasti heräisin vasta seiskaksi töihin, enkä tavalliseen tapaan kuudeksi. :P

Ylenmääräisiä painajaisia kompensoimassa on se, että noin muuten oon tosi hyvä sängyssä. Nukkuminen on niiiiin mun juttu. Aikaisin nukkumaan meneminen, jes. Mahdollisimman pitkät yöunet, oi kyllä. Sisäinen herätyskello, joka herättää ennen kelloa, oujee. Ei tarvetta torkutukselle tai aamupöhnästä selviämiselle, tikkana ylös. _b

maanantai 8. elokuuta 2016

Marjut ♥ Eetu 8v.

Vietettiin lauantaina kahdeksatta vuosipäivää. 6.8.2008 nukkumaan mentäessämme sain kautta rantain ja erittäin kierrellen kaarrellen viimein kysyttyä Eetua mun poikaystäväksi. Tämän jälkeen vedin äkkiä peiton punaisen naamani ylle ja odotin vastausta. Everything went better than expected. Parin vuoden takaisessa kuudennen vuosipäivän postauksessa kerroin miten tavattiin, se löytyy täältä.

Laitoin tuon alla olevan kuvan facebookiin. "Mitä mä laitan tähän kuvatekstiksi?" "Swag." "Mitä muuta?" "Hashtag."


Harvoin tehdään yhdessä ruokaa ja vielä harvemmin syödään yhdessä ruokapöydän ääressä, mutta nyt oli sellainen päivä. Laitettiin aurajuusto-valkosipuli-kermaperunoita, karitsaa ja fetasalaattia. Otettiin ruokalepiä eli sammahdettiin yhdessä päikkäreille. Illalla käytiin katsomassa Suicide squad. Oli ihan ok, muttei mikään superhyvä. Parasta siinä oli alussa läpikäydyt tyyppien historiat ja muuten leffa olikin semmoinen tasohyppelypelin tyyppinen kokemus, ruutu vierii eteenpäin kohti bossia, välissä tapettiin pari vastustajaa. Aika heppoinen juoni. Olin saanut kuvan, että Jokerilla olisi ollut isompi rooli, mutta onneksi ei ollut. Oli hivenen ärsyttävä hahmo... Moni on Harleystä ollut kovin into piukeena ollut, mun mielestä Enchantress oli paljon mielenkiintoisempi.

Eeenivei, kiva löllerö lauantai. Oltiin mietitty käyvämme pyörähtämässä Kallio block partyissäkin, mutta jätettiinkin sitten väliin. Illalla jatkettiin vielä toisella leffalla kotona - Batman begins.


We had our 8th anniversary last Saturday. Didn't do anything super special, just made food together (blue cheese-garlic-cream-potato gratin, lamb and Greek salad) and went to watch Suicide squad.

Everyone seems to be excited about Harley, I thought the Enchantress was way more interesting. It was an okay movie, but seemed to me like a basic platform game - you go forward, kill a couple of opponents and at the end there's the boss. Plot was quite poor. The best part was in the beginning where they went through the characters backgrounds. Aaand now this post turned into a movie review.

torstai 4. elokuuta 2016

Ropecon '16 (Ariel cosplay)

Viime vuonna keksin viikkoa ennen Ropeconia haluavani lähteä sinne Meridana ja yllättävän hyvin sain lyhyessä ajassa asun kasaan. Tänä vuonna kävin vieläkin hitaammalla ja vasta tiistaina, kolme päivää ennen Ropeconia, googlettelin muiden Ariel-pukuja. Halusin nimenomaan purjekangasasun ja se onneksi olikin niin yksinkertainen, ettei tarvinnut muuta kuin ostaa köyttä ja hakea tädiltä lainaan valkoinen yhden hengen lakana.

Olisin tahtonut Pärsky- tai Sebastian-pehmolelun laskoksiini pyörimään, mutten mistään sellaista löytänyt näin lyhyellä varoitusajalla. Kuitenkin sain lauantain vastaisena yönä idean, että minähän piirrän kangaskassiin Pärskyn ihan itse! Sisko viitseliäästi kuskasi mut heti lauantaiaamuna ysiltä Sinelliin hakemaan kangastusseja, koska mulla ei juuri sillä hetkellä ollut omaa autoa käytössä, eikä liiennyt aikaa käytettäväksi julkisiin. Olin siskolle pistänyt viestiä heti idean saatuani noin klo 00.00, että mitäs jos lähdettäis aamulla pyörähtämään Sinellissä. Vastaus oli innostunut "ihan paska idea, mut okei". :')



Kotona aikaa kului juuri sopivasti Pärskyn loihtimiseen Disney-musiikin tahdissa (I'll make a man out of you taisi tulla pariinkin otteeseen), Ariel-otsatukan tupeeraamiseen, sekä lakanalla ja köydellä leikkimiseen. Vielä tinkeliharava laukkuun mukaan ja olin valmis. Ja eikö silloin just ala satamaan ihan täpöä. Lopulta se olikin hyvä juttu, kun keksin, että nyt mun ei tarvitse näyttää höhlöltä keskellä normaalien ihmisten arkea, kun voin vetää ylleni ison keltaisen sadetakkin.

Lähdin siis bussilla Leppävaaraan, jossa nostin rahaa (conilippu oli mahdollista ostaa vain käteisellä) ja ostin evästä, ja jatkoin junalla Pasilaan. Suuntasin Messukeskukseen, jossa tänä vuonna pidettiin Ropecon, kun Otaniemen Dipoli oli rempassa. Ajatuksena Messukeskus oli aika kolkko, mutta itseasiassa pidinkin siitä enemmän kuin hiostavasta, ahdaasta ja jotenkin labyrinttimäisestä Dipolista. Heti matkalla näin täydellisesti toteutetut slave princess Leian ja Frozenin Elsan. En mennyt Ropeconiin varsinaisesti kenenkään kanssa, mutta tarkoituksella sekä vahingossa törmäilin kyllä tuttuihin.






Kävin katsomassa tanssiharjoituksia, proppinäyttelyä, pukukilpailuun osallistuvien pukunäytöstä, Another castle-kuoroa ja gaalaa. Pyörin myyntialueella, ihailin upeita asuja (mutta otin niistä aivan liian vähän kuvia), poseerasin tuntemattomien kuvissa ja hengähdin välillä ulkona istuen. Gaalaa en jaksanut loppuun asti, vaan kesken kaiken menin hakemaan kamat narikasta ja kävin vessassa vaihtamassa normivaatteisiin. Supernatural-paitani sai heti Castieliksi pukeutuneelta tytöltä hyväksyviä katseita.

Tämä oli kolmas Ropecon, johon olen ihan lipulla osallistunut. Otaniemen puolella taisin pari vuotta viettää ihan vain siinä ulkopuolella.


Pukukilpailun osallistujia (Merida, Leia, jonka takana Pisaca, Dalek yms)


I spent last Saturday at Ropecon. It's the largest non-commercial roleplaying festival in Europe. There's for example roleplaying, card games, miniatures, board games, LARPs, workshops and lectures.

Three days before the event I decided that I want to go there as Ariel. The easiest costume was the sail dress that she wears at the beach just after getting legs. All I needed to do was buy some rope and put a sheet around me. Just few hours before going to Ropecon I draw Flounder to my bag, put a dinglehopper in it and I was ready! 8)

I spent my time in Ropecon admiring awesome costumes (the first cosplayers I saw was percectly executed slave princess Leia and Elsa from Frozen), watching dance rehersal and a costume gala, listening to a nerd choir called Another castle and generally just wandering through the festival area. I went alone, but bumped into several friends. 

maanantai 1. elokuuta 2016

Perinteiset kesämöksäbileet

21.7. TO: Itsehän vietin vielä lomia ja pyörittelin päivän peukaloitani, kunnes hain Eetun asemalta 15.30 ja lähdettiin mökille. Porukat ja siskokin oli siellä, mutta lähtivät myöhemmin illalla pois jahka oltiin saatu grillailtua ja syötyä. Oltiin otettu Silppuri mukaan ja se sai aitauksessa seikkailla ja syödä kaiken eteensä tulevan. Illalla luin sängyssä uutta Kingiä Eetun kainalossa sen katsoessa tabletilta Dotaa. Oli hyvä olla. Eetu kuitenkin lähti kympiltä ajamaan takaisin kotiin, sillä oli vielä perjantai ihan normaalisti töitä.



22.7. PE: Pistin mökkiä biletyskuntoon ja täysin vesileluja. Onneksi oli sen verran tekemistä, ettei aika ehtinyt tulla pitkäksi. Ensimmäinen vieras keuli ja oli paikalla jo yhden jälkeen. Loput saapuivat pikkuhiljaa ripotellen puoli viidestä eteenpäin. Olin päättänyt, että ainakaan perjantaina en juo, jotta oon varmasti ajokunnossa lauantaina torin takia. Lopulta kuitenkin päädyin olemaan kokonaan juomatta. Ei ollut yhtä hyvät mökkikelit kuin edellisillä kesämöksillä, semmoiset +20 ja pilvistä eli kuitenkin tarpeeksi hyvät, että pystyi ulkona hengaamaan. Perusmeiningit: porukka grillasi, ui, saunoi, istuskeli terassilla, jutteli ja joi.




23.7. LA: Olin ennen ysiä hereillä ja odottelin muidenkin heräämistä. Lueskelin joutessani. Maijalla on tapana vikojenkin mennessä nukkumaan siivoilla pahimmat sotkut. Kuinka bestest, ettei tarvitse herätä kaaokseen. Lähdettiin kahdeksitoista parin vieraan kanssa Somerniemen torille. Odotettiin ensin siinä torin vieressä dösärillä päivän ainoaa Someron bussia, josta nousi seuraksemme viimeinenkin vieras. Kierrettiin tori, mutta en löytänyt mitään edes kirjasedältä, sniff.

Tultiin takaisin mökille ja huutelin kauppareissulle porukkaa ja sainkin autollisen täyteen. Palautin samalla edellisillan pullot. Matkalla takaisin mökille sisko soitti, että pistä päivämäärä 19.8. kalenteriin. Se oli ostanut mulle ennakkoon synttärilahjan ja vie mut silloin katsomaan Louis C.K.:ta. Oltiin tosta aiemminkin joskus puhuttu, että on harkinnassa, mut lippu on vaan niin saakelin kallis. Tämä oli hyväkiva! _b

Saatiin siis yksi vieras lisää paikalle, mutta iltapäivällä viiden-kuuden aikaan kaksi poistui keskuudesamme, heillä oli sunnuntaina ihmisten aikaan menoa. Muutoin päivä ja ilta meni samaan malliin kuin perjantaikin, vaikka ihmisten käynnistyminen kestikin kauan. Jaksoin valvoa tunnin pidempään kuin edellisenä iltana, hurjasti puoli  yhteen. Jotkut valvoivat aamuseiskaan asti, kun perjantaina jaksoivat valvoa "vain" kuuteen. Hyi kauhee.



24.7. SU: Oltiin Miran kanssa ensimmäisinä hereillä ja pistettiin möksää kuntoon. Eniten aikaa otti veilelujen päällä istuminen. Eli niiden tyhjentäminen. Olikohan kahden pintaan kun päästiin porukalla liikkeelle ja käytiin pitsulla ja kebulla. Muut lähti siitä kotimatkalle, mutta mun kyydissä olleet tuli vielä takaisin mökille keräilemään loputkin tavaransa. Loppujenkin lähdettyä me jäätiin Eetun kanssa mökille. Tyhjennettiin jääkaappia, lueskelin ja otin päikkärit. Piti hengata mökillä maanantaihin asti, koska Eetulla alkaisi työvuoro vasta klo 15, mutta lähdettiinkin jo seiskan jälkeen kotiin ajamaan.


Annual party at my parent's summer cabin. Barbecuing, swimming, drinking, going to Somerniemi marketplace and sauna was on about five times. The weather was good enough to spent almost all the time outside. My tortoise was with us, eating everything on it's way.