keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Viikonloppu Pietarissa

Sanon tähän rumasti alkuun, että Venäjä ei ole oikein koskaan ollut mulle mitenkään kiinnostava matkakohde. Kuitenkin päätin sielläkin vierailla, koska 1) pakko nähdä kaikkea 2) onhan se kuitenkin ihan tuossa naapurissa 3) Pietariin pääsee junalla 3,5 tunnissa eikä sitä varten tarvitse edes ottaa töistä lomaa.

Avopuolison lisäksi mukaan lähti kaveripariskunta eli Muumi ja Anna. Anna on käynyt useamman kerran Venäjällä ja vietti puolisen vuotta aikanaan vaihdossa Tomskissa, osaa maan tavat, kyrilliset aakkoset ja kielikin on edes jotenkin hallussa, joten se tekisi matkansa meille muille helpomman. Mun venäjän kielen taidot: spasiba, kompot ja sitten semmoinen vähän rumempi tokaisu. Voin kertoa, että koko viikonlopun ajan oli täysin lukutaidoton olo.

Eikä sinnekään niin vaan lähdetty. Piti hommata viisumi. Pitää kuulkaas olla passi, joka on voimassa vielä 6 kk matkan päättymisestä, max 6 kk vanhoja passikuvia ja todistus vakuutusyhtiöltä, että matkavakuutus on voimassa Venäjällä. Viisumisäätöä ei olisi tarvinnut, jos olisi Pietariin mennyt päiväksi laivalla, mutta siinä olisi jäänyt niin vähän aikaa Pietarissa kiertelyyn ja aivan liian kauan laivahengausta.

12.5. PE: Klo 15.30 meillä oli Muumin, Eetun ja Annan kanssa sovittuna treffit steissin sisäpihalle. Allegro-juna lähti klo 16.00 kohti Pietaria. Tämä oli vasta mun toinen pitkän matkan junareissu, ensimmäinen oli edelliskesänä Praha-Krakova.

Kolmen vartin päästy hymy hyytyi, kun konduktööri tuli tarkistamaan passit, junaliput ja viisumit ja huomasi, että Eetun viisumissa on väärät päivät, alkaen 14.5. Se ei pääsisi sillä Venäjälle kuin vasta sunnuntaina. Eivvv! Melkein itku pääsi. Harmitti ihan älyttömästi omasta puolesta, Eetun puolesta ja Eetun rahojen puolesta. Reilun 10 min päästä oltiin Lahdessa ja siinä Eetu jäi pois ja otti junan kotiin. Sanoin ensin, että en mä lähde ilman sitä, mutta sieltä tuli takaisin, että kyllä lähdet ja pidät kivaa. Ahdisti rinnasta semmoisen tunnin Lahdesta eteenpäin eteenpäin. Yritin orientoitua uudestaan, että ei voi mitään, ja koitan pitää kivaa, enkä saa olla möksönä, jotten vie lomafiiliksiä muilta matkakavereilta. Jos jotain positiivista yrittää keksiä niin jos oltais huomattu tämä vasta Venäjän puolella, olisi käynyt huonomminkin, sakkoja yms ja pidempi matka kotiin ja ongelmia viranomaisten kanssa.

3/4 meistä jatkoi matkaansa. Matka kesti 3,5h. Rajatarkastajat tutki tarkkaan passit, viisumit ja Suomen puolella täytetyt maahantulokortit, ja 19.30 oltiin Pietarissa. Otettiin kaksi metroa meidän hotellille. Matkattiin kertalipuilla, vaikka ei ne lippuja olleet vaan kolikonnäköiset tokenit. Toisessa metrossa Annalle tarjottiinkin jo viiniä paperipussissa olevasta pullosta. Check-inissä respatyttöjä hymyilytti kovasti, kun Muumi kyseli musiikkikauppaa, josta voisi ostaa balalaikan. Hotelli oli hyvin keskeisellä paikalla ihan metroaseman ja pääkadun vieressä, nimeltänsä Station hotel A1.

Huoneessa soitin Eetulle skypepuhelun, että onko päässyt hyvin kotiin yms. Sen jälkeen pistin enemmän vaatetta ylle ja 20.20 aikaan koputtelin seuralaisteni huoneen ovea ja lähdettiin kaupungille. Käveltiin pääkatua pitkin ja yhtäkkiä vasemmalla nähtiinkin yksi to see-listalla oleva asia eli Verikirkko. Nähtiin kävelyllä monia mooonia katusoittajia, oli bändejä ja oli poikaa kitaran kanssa, tyttöä ja poikaa, ukkelia haitarin kanssa, kaikkea löytyi, ja sama juttu muina päivinä.


 


Katseltiin ruokapaikkoja ja päädyttiin johonkin vähän fiinimpään ravinteliin. Otin perinteisen venäläisen keiton, solyankan. Tarkoituksena oli koittaa mahdollisimman monia venäläisiä ruokia viikonlopun aikana. Kipaistiin ruokailun jälkeen viereisessä Rock pubissa, joka oli aivan selkeä Hard rock cafe rip-off. Baarin edessä oli Freddie Mercury-patsas, jonka kanssa piti ottaa pari kuvaa. Lähdettiin takaisin hotellille. Oli ollut pitkä päivä, vasta puolenyön aikaan pääsin nukkumaan.



13.5. LA: Nukuin huonosti, noin 5 h, 00.30-05.30. En tiedä miksen enää saanut unta. Eihän viis tuntia riitä mihinkään! Aamun pyörin sängyssä, pelailin tabletilla, selailin internetsiä, kävin suihkussa ja kirjoittelin mun matkapäiväkirjavihkoon. Klo 9 meillä oli aamupalatreffit. Tila oli pieni, ahdas ja täysi, eikä aamupalakaan mitenkään kummonen ollut, mutta kyllä sillä pärjäsi ihan hyvin. Haettiin aamiaisen jälkeen laukut ja takit huoneista ja lähdettin kaupungille. Käveltiin palace squarelle/Eremitaasille, tutkittiin missä on sisäänkäynti ja miten homma toimii. Museo oli kuitenkin vasta seuraavan päivän suunnitelma. Etsittiin mistä lähtee botskit. Otettiin Eremitaasin takaa vene Pietarhoviin. Se maksoi about kympin verran, mikä oli kymmenkertainen määrä verrattuna bussiin, mutta haluttiin tämäkin kokea. Oli se kyllä nopeampikin ja tuli suoraan Pietarhovin alueelle. Alus näytti vähän rupuselta, mutta hyvinhän se meni.

Lippu Pietarhovin alempaan puutarhaan maksoi 750 ruplaa eli noin 12 euroa. Kiva kesäasunto Pietarilla aikoinaan ollut, mukavan vaatimaton 102 hehtaarin takapiha kullattuine patsoineen ja useine suihkulähteineen. Kierrettiin sitä lähemmäs pari tuntia.

Poistuttiin alemmalta puutarhalta ja ulkopuolella oli turisteja ajatellen ruokailumahdollisuuksia, otettiin välipalaksi blinit. Jatkettiin ylempään puistoon, joka oli ilmainen. Alunperin sitä käytettiin kasvimaana. Olihan sekin iso, muttei mitään verrattuna takapihaan näyttävyydeltään tai kooltaan.






Dösäriltä otettiin paikallinen minibussi marshrutka, joka ei maksanut kuin euron verran. Noissa voi paikasta riippuen maksaa niinkin, että menee paikoilleen, laskee oikean summan ja passaa edellä olevalle ja niin se menee henkiö henkilöltä kuskille asti. Luotto ihmisiin on kova! Bussilla päästiin ihmisten ilmoille ja jatkettiin siitä metrolla pääkadun toiseen päähän, näin saatiin lopulta kuljettua koko pääkatu lävitse. Metroasemat oli kovin epämetroasemaisia - löytyi koristeellisia pylväitä, kattokruunuja, seinämaalauksia etc.



Oli aika shoppailun. Anna tahtoi Natura Sibericaan, se oli vähän kuin Body shop. Käytiin Gastro pubissa välipalalla, otin pelmenejä. Souvenirkaupasta tarttui mukaan Putin-magneetti ja minimaatuskoja. Verikirkon edessä oli monen monia kojuja ja sieltä lähdin etsimään Eetulle Putin-T-paitaa tuliaiseksi. Hieno löytyikin, Putin karhun selässä. Extemporena ostin itselleni kommunistitähdellisen vihreän suikan, kun halvalla sai. Kotona tuliaisia esitellessäni Eetu kommentoi sitä "toit sitten kommunismin meidän taloon". Kun huudeilla oltiin, käytiin siinä samalla Verikirkon vieressä olevalla Mihailovin puistossa.



Lähdettiin kävelemään hotellille päin. Kipaistiin matkalla kirjakaupassa ja jossain ulkokirjatorityylisessä tapahtumassa ja kioskilta ostin kaksi venäläistä tuliaiskaljaa Eetulle. Oltiin oltu yhteensä 8,5 tuntia liikenteessä ja tultiin hotellille ottamaan tunnin (klo 18-19) lepohetki. Skypetin Eetulle, kohensin ulkonäköä ja nautin suuresti olostani maatessa vaakatasossa kengittä. :D

Meidän piti nähdä Annan kahta venäläistä kaupungissa olevaa kaveriakin, muttei sitten ehdittykään, kun heillä oli kiirus Amorphiksen keikalle.

Seiskan jälkeen otettiin metro kahdella vaihdolla (käytiin myös sillä asemalla, jonne tehtiin terrori-isku edelliskuussa, herätti kivasti paranoiat) Vasileostrovskyn saarelle. Anna oli puhunut siellä olevasta Taverna Grollesta, jossa oli käynyt ja tykännyt. Sain vikat to eat/drink-jutut ruksittua pois: kompot ja borsh, ja otin nytkin pelmenejä. Jälkkärit jäi jokaisella haaveeksi, oltiin ihan ähkyjä. Lähdettiin vyörymään takaisin metrolle, mentiin sillä nyt vain yksi väli ja taas käveltiin pääkatua pitkin jokunen matka hotellille. Pakkailin, kävin yöpuulle, kirjoitin matkapäiväkirjaan ja nukkumaan kävin klo 23 jälkeen toivoen pidempiä yöunia.


14.5. SU: Heräsin taas viiden jälkeen, mutta onneksi nukahdin uudelleen. 7.40 aikoihin heräsin lopullisesti, kasilta olisi ollut herätys. Hoidin aamutoimet ja loput pakkaukset, katsoin Venäjän musakanavia odotellessani ajan kulumista ja taas mentiin klo 9 syömään. Oli vähän erilainen aamupala, nyt löytyi blinejä.  Aamupalan jälkeen meillä oli puoli tuntia luppoaikaa, hengasin huoneessani ja Muumi ja Anna pakkaili yms.

Kymmeneltä kirjauduttiin hotellista ulos ja otettiin suuntimaksi Eremitaasi. Se avautui 10.30 ja oltiin vähän ajoissa, mutta ei me kyllä heti löydettykään internet voucher-sisäänkäyntiä. Liput Anna oli meille ostanut vasta edellisiltana, mikä olikin hyvä veto, jonoa oli kertynyt jo aamusta. Meidän jono oli lyhyt ja käveltiin samantien sisään. Jätettiin kamat narikkaan ja lähdettiin kiertelemään. Kolmessa tunnissa (sinne saisi menevään kolme päivääkin) ehdittiin tykitellä melkolailla joka puolella, tosin ei jäätykään tuijottamaan jokaista asiaa ja huonetta tarkkaan. Mun lemppareita oli erilaiset hulppeat kultaa ja kristallikruunuja täynnä olevat salit. Ja maalaus viinin jumalasta. Aikaa oli rajallisesti, mutta mulle toi 3h oli enemmän kuin tarpeeksi. Yönlevonkin jälkeen jalat oli kovin rasittuneet edellispäivästä. Hyvistä kävelykengistä huolimatta oli vesikello jalassa ja ihoa hiertynyt rikki. Mutta pakko oli kaikki saada nähtyä yhdessä viikonlopussa!










Käytiin hotellin vieressä syömässä, otin sieltä reissun ainoan ei-traditionaalisen ruoan. Vähän meinasi kiirus tulla, kun ruokailun jälkeen oli kolme varttia aikaa junan lähtöön. Kahdella metrolla päästiin oikealle juna-asemalle ja pelivaraa jäi jopa 5min. Hippasin pisti kuumottamaan. Juna lähti Pietarista klo 15.30. ja jäin pois Tikkurilassa 18.50 aikaan, Eetu oli mua hakemassa. Mietittiin Annan ja Muumin kanssa, että pidetään sille joku kerta Venäjäilta ja tehtäisiin yhdessä venäläisiä ruokia.

Oon ollut tänä vuonna joka kuukausi jossain. Uudenvuoden Sveitsin reissu meni tammikuulle, Balilla olin helmi-maaliskuussa, Dubaissa huhtikuussa ja nyt Pietarissa. Ensi kuun etelänmatkakin on jo varattu, piipahdan Tallinnassa. :') Jospa noita kesälomatoiveita alettaisiin kohta vahvistelemaan, voisin alkaa seuraavaa kohdetta miettimään.


I spent last weekend at Saint Petersburg, Russia. I had never before visited Russia even though it is Finland's neighbour. It only took 3,5 hours to get there from Helsinki by train, but for it to not be that easy, one must get a visa. We went to see the Church of the savior on spilled blood, Hermitage museum and Peterhof, we walked back and forth the main street Nevski prospekt, we ate local food (blini, pelmeni, borsh, solyanka, kompot) and in addition to our feet we used boat, metro and marshrutka for moving around.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)