torstai 31. elokuuta 2017

Metiköissä pyörimistä

Elämäni perustuu lukemisesta, kätköilystä ja Netflixistä. Hyvinkin mielekästä, mutta ei kovin jännittävää.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina Eetulla oli töitä ja iskä oli golffaamassa, joten lähdettiin äidin kanssa Somerolle kätköilemään ja katsomaan samalla onko mökki paikallaan. Metsässä pyörittiin kaksi tuntia + vajaan puolen tunnin kävely takaisin autolle tienposkea pitkin. Kolmasosan ajasta satoi ja maa oli kostea jo edellissateista. Näin ollen kengät ja sukat oli heti ensimetreistä lähtien märät. Takaisin autolle päästessä niin olivat myös farkut polviin asti ja ei-hengittävän sateenpitävän alla ollut T-paita. Olin fiksuna ottanut vaihtovaatteet mukaan kenkiä myöten. Paitsi tietysti housut uupui ja piti käydä Tokmannilta ostamassa halvat kollarit. Mutta! Kaikki 15 kätköä löytyi, jopa se yksi, jonka tietoja maasto-GPS ei ollutkaan tallentanut. Geoeroosio paljasti!


Toinen oikein kätköilemällä kätköilemään lähteminen oli eilen, kun lähdettiin tän viikon lomalla olevan Eetun kanssa heti mun työt lopetettuani Sipooseen. Kierrettiin Pilvijärven ympäri noutaen samalla seitsemän kätköä ja Eetun kertoillessa tarinoita niistä monista kerroista, jolloin oli Pilvijärvellä käynyt uimassa, koulun päiväretkillä ja liikuntatunneilla, kävelemässä merkittyjä reittejä ja kavereiden kanssa hengaamassa.


Useat sunnuntait tulee möllötettyä sohvalle jotain katsoen. Fargot sain tykiteltyä läpi ja jotain piti keksiä. Annoin Dexterille mahdollisuuden. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ikävä kyllä tykästysin siihen kovasti, mikä tarkoittaa sitä, että mulla on kahdeksan tuottista katsottavana. Tai no, enää seitsemän.

Jaa mutta kävinhän minä ihmisten ilmoilla viime lauantaina! Ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon iskin pakkelit naamaan ja näin isomman määrän kavereita. Kävin kaksilla etkoilla ja tulin kotiin hetkeksi pyörähtämään ja odottamaan, että porukka saa mut menonsa hoidettua (esim. keikka) ja jatkaisin sitten Baseen, kun muutkin sinne siirtyvät. Kotona iski väsy ja menin nukkumaan 22.30. Oh well, ainakin yritin. :D

Kesällä ostin Somerniemen torilta Karin Slaughterin kirjan, koska jotain luettavaa oli keksittävä. Koukutuin! Nyt kahdeksan kyseisen kirjailijan kirjaa myöhemmin lukupinossa olisi vielä neljä kirjaa jäljellä. Näitä olen torin lisäksi saanut hyppysiini kirjastosta, huuto.netistä ja Adlibrikseltä. Viimeiseksi mainitusta olivat kirjat vasta matkalla kuvanottohetkellä.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kolme kertaa

3 x Outo tapa... Tarkistan useamman kerran illalla, että herätys on päällä, mutta kuitenkin lähes joka aamu herään noin puolta tuntia ennen kellon soimista. Pelkään aina olevani myöhässä ja näin ollen olen paikan päällä usein aivan liian aikaisin, pitää varata aikaa ruuhkille, parkkiksen etsimiselle yms mahdollisille katastrofeille. Jos katson syödessä telkkarista jotain ohjelmaa, pitää syöminen lopettaa mainoskatkojen ajaksi.

3 x Paras paikka missä käynyt... Gili Air, Pariisin Disneyland, perheen kesämökki

3 x Paikka jonne haluat... Uusi-Seelanti, Peru, Tokio

3 x Eniten ärsyttää.. Sovituista jutuista luistaminen, niiden feidaus tai peruminen. Älypuhelinorjat - niiden jatkuva räpeltäminen seurassa. Se, kun tavaroita ei palauteta/siirretä/laiteta paikoilleen.

3 x Parhainta maailmassa.. Läheiset, koti, matkustelu

3 x Lempitavara... Jos mietin sillä tavalla, että mitä pelastaisin ensimmäisenä tulipalosta (ottaen huomioon, että Silppuri ja Eetu eivät ole tavaroita ja ovat juosseet jo pihalle) niin ulkoinen kovo, jossa on kaiiiiikki digikamera-ajan kuvat. Sitten... öh, onpa vaikeeta. Ehkä lompakolla ja kännykällä pärjää. Jos ajatellaan ei-niin-dramaattisesti, ei oikein tule mitään päällimmäisenä mieleen. Pidän taloni tavaroista, mutta.. noh, tavara on tavaraa.

3 x Lempivaate.. Farkut, huppari, nahkatakki ihmisten ilmoilla. Kotona lötköhousut, isot T-paidat ja huppari.

perjantai 18. elokuuta 2017

Äitiii, Krisu kiusaaaaa!

Ootte nähneet mun siskoa lähinnä reissupostauksissa, hän kun on se, joka yleensä mun kanssa ulkomaille lähtee. Mutta ollaan me tehty muutakin kuin matkusteltu! Onhan tässä jo melkein 30 vuotta yhteiseloa takana. Meillä on ikäeroa vajaat 1 v 3 kk. Musta piti ensin tulla Katariina, mutta se oli ilmeisesti jonkun iskän eksän nimi tms. :') Krisusta piti ensin tulla Maarit, mutta tulivatkin siihen tulokseen, että Marjut ja Maarit on liian samankaltaiset nimet. Minä olin pienenä ihan selvästi iskän tyttö ja Krisu äidin.


Olin ajoittain todella kateellinen ja ilkeä: Krisu voitti kilpailusta hyppynarun, minä pätkin sen saksilla palasiksi. Krisu oli voittamassa mua juoksukilpailussa, tönäisin sen maahan. Mutta toisaalta taas: en halunnut aloittaa koulua ja olin vahvasti sitä mieltä, että aloitan vasta, kun siskokin saa aloittaa. Krisu joutui pienenä silmäleikkaukseen ja mennessämme katsomaan siskoa sairaalaan, piti ensin tarkkaan ja harkitusti valita sille kaupasta lahja, upea penaali, joka oli täynnä kyniä sun muuta tilpehööriä. Krisulla ei tietenkään koskaan saanut olla mitään, mitä mulla ei ollut. Siksipä olinkin onneni kukkuloilla, kun sain silmälasit ehkä 1. tai 2. luokalla. Hähää! Nyt on mullakin! Parin vuoden päästä tarkastuksessa tosin tuli ilmi, etten niitä olisi tarvinnutkaan. Olinkin jo ehtinyt kyllästymään rillielämään.


Pienenä olin yhtä siisti kuin nytkin. Musta löytyy kuvia imuroimassa, pyykkäämässä, löytyy kuvaa hyllyn edestä, jossa kaikki oli tarkasti paikoillaan. Kaikki mun barbit oli aina tietyssä järjestyksessä hyllyssä, samoin paperit koulupöydällä, kuten myös pulpetissa oli tietty järjestys. Krisu sen sijaan hoiti siivoamisen useasti tunkemalla vain kaiken sängyn alle. Onneksi se nykyään hoitaa ihan asiallisesti huushollinsa siivousvelvollisuudet. :D


Harrastin pienenä tennistä, laskettelin täysiä talvet läpeensä, kävin uimahallissa uimassa ja tykkäsin pyöräillä. Krisun intohimo oli ratsastus, mutta myös se oli mukana tennisjutuissa ja uimassa. Kiitos porukoiden, meille tuli nuorella iällä NES. Isosiskon oikeudella tietysti olin Mario, kaikki pikkusiskot ja -veljet on ikuisesti tuomittuja olemaan Luigeja ja odottelemaan vuoroaan.


Mulla ei käy ilmoittamatta vieraita kuin sisko ja täti. Jos ovikello käy, eikä kukaan ole tulostaan ilmoittanut, se on 99 % varmuudella jompi kumpi. Mikä on ihan ok, koska niiden seurassa ei haittaa olla räjähtäneessä kotimoodissa. Jos Krisu täällä ilmoittamatta poikkeavaa, se on yleensä lenkillä Vilin kanssa.


Meidän tyylit ei kohtaan millään tavalla, ei kuunnella samaa musiikkia, me ei nautita samoista aspekteista mitä tulee työnkuvaan. Vapaa-ajan harrasteista oikeastaan leffojen/sarjojen möllöttäminen osuu yksiin. Ja tietysti se tärkein, matkustelu. Ollaan hyvä tiimi ulkomailla, koska mä tykkään organisoida, varailla ja suunnitella kaiken, mutta paikan päällä suunnistus tai vieraille ihmiselle puhuminen ei oikein oo suosikki asioita, mutta taas Krisu hoitaa sen puolen. Me ei tykätä juhlia reissuilla vaan keskitytään kohdekaupungin näkemiseen. Aikaisin nukkumaan meneminen on kummankin juttu. Se, että tunnetaan toisemme niin hyvin, on sekä huono että hyvä asia. Toisaalta ei tule yllätyksiä reissuilla, mutta toisaalta taas jos joku ärsyttää tai on muuten vaan kärttyinen olo, toiselle kitisee herkemmin. Siinä vaiheessa, kun on jo hirveä nälkä, eikä löydetä mistään gluteenitonta ruokaa tarjoavaa ravintolaa, ei auta kuin hengittää pitkään ja syvään.


Meillä on tottakai jotain omia tyhmiä juttuja, kuten "olen älykkäs". Piti joskus kehua omaa fiksuuttani ja tuo tuli suusta ulos. Se on jäänyt elämään. Krisu on Kristiina -> Krisu -> Risu -> Oksa, minä olen Maksa (mulla on pigmentti- eli maksaläiskiä oikeassa jalkaterässä).

Alla olevan kuvan toisen version kommenttiraita:
Minä: "Ota toinen kuva, Krisu näyttää tässä tyhmältä."
Iskä: "No minkäs sille voi."


Vaikka sitä teininä välillä toivoikin olevansa ainoa lapsi, olihan se mukavaa, että oli aina halutessa seuraa. Samoin se on nytkin kiva, että on henkilö, jolla on samat muistot ja jolle voi vaan ilmoittaa esimerkiksi, että "meen kidnappaamaan sun koiran", "mulla ei oo mitään tekemistä, tuun kattoo leffoja", "matkustetaanko seuraavaksi paikkaan X, koitetaan saada vapaat ja varaan sit kaiken".

Yritin pitää tän tällaisena neutraalina, ettei suu sanomista. :D Mut kuitenkin, summa summarum, oon vanhempiemme lempparilapsi ja Krisu on ihan tyhmäpää.

maanantai 14. elokuuta 2017

Kätköilymadness

Nää loman jälkeiset kaksi viikkoa oon tehnyt niin kamalia määriä duunia, etten ole töiden jälkeen oikein jaksanut muuta kuin pistää pitkäkseni joko sängyllä lukien (Karin Slaughterin kirjoja) tai sohvalla sarjoja (lähinnä Fargoa) katsoen. Blogin päivittäminen on tuntunut kaukaiselta ajatukselta.

On tähän toki muutakin mahtunut kuin kotona löllimistä. Lähinnä kätköilyä. Joko yksin tai kaverin/kaverien kanssa. Tai koiran kanssa. Joko urbaanissa ympäristössä, keskellä metsää tai kallioilla. Viime viikonlopun Eetu oli poikaporukalla mökillä, joten me yksin jääneet akat vietettiin lauantaina yhdessä laatuaikaa! Kätköiltiin, käytiin ulkona syömässä ja katseltiin leffoja. Olin yhtä kätköä ehtinyt käydä pari kertaa tuloksetta tutkimassa, mutta tällä kertaa luin kommentteja ja varustauduin huolellisesti vinkkien avustuksella - roudasin dösärille sijaitsevalle kätkölle porrasjakkaran ja pihdit ni kyllä rupes kätkö antautumaan ongelmitta!

Siskon italianvinttikoira eli geosammakko Vili.




Että ei tässä nyt mitään edustuskuvia ole kerääntynyt. Ottakaa tuosta paljasta naamaa ja odotelkaa parempia päiviä. :') Ideoita kyllä on ja odottavia aloitettuja tekstejä, kunhan jaksan asialle jotain tehdä.

maanantai 7. elokuuta 2017

Yhdeksäs vuosipäivä

Meille tuli 6.8. eli eilen täyteen 9 vuotta yhdessä, jee! Mussunmössön syrämiä ja sateenkaaria! Vuosipäivän kunniaksi meillä oli suurieleisen romanttiset suunnitelmat - maratoonattiin Stranger things S1 ja tehdään tortilloja. Täydellistä! Sohvalla makaaminen oli niin kiireistä puuhaa, etten ottanut kuvan kuvaa koko päivän aikana, mutta tein tätä postausta varten kuvakollaasin, jossa on yhteiskuvia meistä vuosien varrelta. TÄÄLTÄ löytyy tarina siitä miten tavattiin.

Ensi vuodeksi eli 10-vuotispäivän kunniaksi ehdottelin Eetulle, että mitä jos pidettäisiin kesäloma sil viissiin, että se osuisi vuosipäivälle ja lähdettäisiin oikein ulkomaille! Ehdotus otettiin yllätyksekseni vastaan kovin avoimesti. :D

Tämä ei nyt millään tavalla liity aiheeseen, mutta liityin nykyaikaan ja rekisteröidyin Instagramiin, mut löytää TÄÄLTÄ.


We had our 9th anniversary yesterday, wohoo! We binge-watched Stranger things S1 and made tortillas. Perfect! I suggested to Eetu that should we maybe go abroad, for example Dubrovnik, for our 10 year anniversary next year. Perhaps!

On another matter, I joined Instagram. I'm HERE. Am I cool now? Down with the kids?

lauantai 5. elokuuta 2017

Harakiri for the sky Nosturissa ja jatkot bändin kanssa

Vielä perjantaiaamuna tuumin mitäköhän sitä alkavalla viikonlopullansa tekisi. Pari kaveria oli menossa Harakiri for the skyn keikalle Elmun baariin (Nosturin alakerta) ja testikuuntelun jälkeen totesin, että olisihan se kiva käydä pitkästä aikaa klubikeikalla. Varsinkin, kun testikuuntelun jälkeen totesin HFTS:in oikein päteväksi bändiksi.

Kaverilla oli etkot, jonne menin ensin istuskelemaan pariksi tunniksi. Siitä ei ollut kuin puolisen kilometriä Nosturille. Alakerta oli pistetty ihan uusiksi, entisessa aulassa oli nyt lava. En tiedä kuinka tuore uudistus on, sillä viimosimmasta Nosturikerrasta on lähemmäs pari vuotta aikaa. Pieni tila täyttyi kivasti (ja lämpeni myös, puuh) ja bändi kuulosti hyvältä.



Me lähdettin Eetun kanssa pikaisesti käymään Broncossa syömässä pitsu puokkiin. Ei oltu oikein iltapäivän jälkeen tajuttu syödä, joten piti tankata. Palattiin Nosturiin, jossa kaverit odotteli, että bändi saa tavarat kasaan. Meidän etkojen/jatkojen isäntä oli eräiden ulkomaan festarien aikana osunut samaan baariin bändin (osan siitä) kanssa, olivat bondanneet ja tää kaveri oli sanonut, että jos joskus tulevat Suomeen, hänen luokse voi tulla juhlimaan. Eikä siinä kauaa mennytkään, kun oli keikka tiedossa ja ilmoittelivat, että no niin!



Eli jatkettiin siis keikalta takaisin etkoilupaikkaamme. Oli oikein mukavia poikia kaikki, kaikki ihan niin täysin erilaisia persoonia toisistaan kuin vain mahdollista. Isäntä oli ylittänyt itsensä - oli drinkkejä ja shotteja ja purtavaa jos jonkinlaista. En muista koska olisin viimeksi valvonut noin kauan, vasta kolmen aikaan lähdettiin kotiinpäin. Sisäinen herätyskello herätti kuitenkin jo viiden tunnin unien päästä ja olen aivan killissä.



Went to see Harakiri for the sky to Nosturi last night. Ended up to an afterparty with a part of the band. My friend, who had the pre- and after party, had met some of the band members in a bar during a festival abroad, they had bonded and he had invited them to his place if they ever come to Finland.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Killstar

Rahat, jotka mietin pistäväni kesälomalla toiseen ulkomaanmatkaan, josta ei sitten tullutkaan mitään, säästyivätkin vain hetkeksi, kunnes eräänä toimettomana loma-aamuna pistin tilausta Killstarille ja Blackcraft Cultille. Killstarin vaatteet tulivat nopeammin, koska tulivat Euroopan sisältä.

Tilasin neuleen, jonka kummituskuvasta mulle tuli mieleen Super Mario Worldin kummitukset. Toisena hankintana tuli Eternal holidays-toppi, jota oonkin nyt käyttänyt melkein jopa päivä. Mukavan lötkö ja super khuuuul.



Kuvista, joissa neule näkyy parhaiten, ei tullut oikein mitään, joten saatte näitä säätökuvia. Ensimmäisessä hiukset oli huonosti, toisessa puhkesin tanssiin. Kunnon tuotekuvat viimeisenä, ne ovat Killstarin sivuilta.