keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Häikäilemätöntä mainontaa

Tässä minun uusimmat Lamentations of the Flame Princess-paidat, woop woop! T-paita tuli viime perjantaina postissa ja siitä pyydettiin markkinointitarkoituksissa kuvaa päällä. Onneksi selvisin niin vähällä, etten tarvinnut muuta kuin poikaystävän ottamaan terassilla parit räpsyt.


Hupparin sain jo olisikohan ollut viime marraskuussa, kun pelin kehittäjän ja parin muun kaverin kanssa pidettiin meillä kauhuleffailtaa. Tuosta on tullut mun suosikkihuppari, niin miellyttävän musta ja super comfy. Sopii virallisempaankin tapahtumaan, kuten yhtiökokoukseen. Köh...


Aiemmat aihetta sivuavat postaukset löytyvät tekstin alla olevan tunnistehaun kautta (LotFP, Lamentantions of the Flame Princess). Parhaiten tietoa siitä, miten oon tässä hommassa mukana, löytyy TÄSTÄ. Ja TÄÄLTÄ löytyy viime kesältä otetuista referenssikuvista tehty tosi siisti teos. Mitään rahaa en ole halunnut pyytää naamani käytöstä, mutta otan ilolla vastaan nää kaikki ilmaiset vaatekappaleet. :P

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Storytime - Nyrkki silmään

Multa kysyttiin en ole koskaan-postauksessa miten toi turpaansaamishomma oikein meni. Näin: Olin 16 tai 17 ja oltiin kaverin kanssa kävelemässä Nummelan keskustasta amikselle, siellä oli joku limudiscotyylinen happeningi. Kaveri vaihtoi kielen suomesta ruotsiksi ihan vain huvin vuoksi. Edessä kävelevän pariskunnan nainen ei ilmeisesti ruotsalaisista kovin välittänyt ja hän hidasti meidän viereen. Ehdin sanoa "moi..?", kun mut jo pannutettiin maahan, siinä maatessani vielä nopeasti retuutettiin, revittiin takin huppu rikki ja sit tää nainen siirtyi kaverin puoleen. Jotain hurri-kommenttia ehti tulla jossain välissä. Pariskunnan mies vaan seisoi paikoillaan ja totesi, että toi nyt on vähän tommonen. Että ilmeisesti tässä ei ollut mitään uutta ja ihmeellistä. Tän henkisesti vakaan pariskunnan lähdettyä siirryttiin amikselle, siellä oli ensiapupiste, jossa meidän kunto tarkistettiin ja mun silmällä pidettiin kylmää. Ei onneksi muodostunut edes mustelmaa, vaikka arka se aikansa olikin. Myöhemmin kävi ilmi, että ko. nainen on ilmeisesti ihan luonut uraa Nummelan baareissa käyden milloin kenenkin kimppuun. Sankari. _b Oli eka ja vika kerta, kun olen ollut ihan oikeassa tappelussa, eikä ollut edes nakkikiskalla aamuyön tunteina! Äiti mut tuli hakemaan myöhään illalla keskustasta, en muista sanoinko sille asiasta, mutta väittäisin sanoneeni. Olihan se takin huppukin revennyt ja se vietiin korjaukseen. (Porukat on ollut vajaat kaksi viikkoa mun blogista tietoisia, että viimeistään kohta tieto tästäkin heidät löytää. :D)

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Bali part 3/3: Uluwatu ja Kuta

ULUWATU

7.3. KE: Oltaisiinkohan oltu vähän ennen seiskaa pystyssä. Kerättiin kamoja kasaan ja klo 8 käytiin viimeisellä aamupalalla Gili Airilla. Kesken kaiken aamupalan alkoi satamaan. Yölläkin oli satanut rajusti useamman päivän tauon jälkeen.

Kymppiin asti hyödynnettiin bungalowia ja pakattiin loputkin kamppeet kasaan. Klo 10 kirjauduttiin ulos, maksettiin hotelli ja otettiin hevoskärryt satamaan. Koko päivä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita alkaen noista horjuvista ja kaatumisvaarassa olevista kärryistä. Rystyset valkoisina puristin kärryn kattopalkkia.

Satamassa meinasi olla lippujen kanssa ongelmaa, vaikka oltiin jo sinne ekoina sunnuntaina ilmoittauduttu. Ensin väittivät, että on täynnä ja sen jälkeen, että oltaisiin menossa johonkin toiseen satamaan. Onneksi oli nimi kuitenkin listassa ja mulla sähköposti tulostettuna, että Padangbaihin ollaan menossa.

Odoteltiin satamassa 1,5 h fastboatia, joka oli puoli tuntia myöhässä. Oli paljon tylympi matka kuin Gileille tullessa, kovempi merenkäynti. Vähän pelotti, mutta ei kuitenkaan tullut huono olo tai mitään. Vähän koitin nojailla seinään ja torkahtaa.

Lipun hintaan olisi kuulunut shuttle bus Jimbaraniin, se olisi kestänyt 3-3,5 tuntia ja siihen päälle toisen kyydin metsästys hotellille, mutta päädyttiin ottamaan oma taksi. Sillä kesti reilu kaksi tuntia. Kuskilla oli vaikka mitä säätöä: kerran pysähdyttiin, että veli on menossa Denpasariin ja vaihdetaan autoa siihen, sitten se kuulemma perui, kerran se pysähteli oikeiden taksien kohdalle, että mihin suuntaan tästä pitäisi jatkaa, koitti pyytää meiltä tietullimaksua, kaahasi 160 km/h ja vielä halusi tippiä, vaikka oltiin sovittu, että 400 000 rupiaa, eikä mitään yllätyskustannuksia ja kättä päälle. Eikä sen enempää annettukaan.

Yhtenä kappaleena päästiin kuitenkin hotellille viiden aikaan. Satria bungalowissa oltaisiin kaksi yötä. Hetkeksi istahdettiin, vaihdoin vaatteet ja etsittiin ravintola, aamiaisesta oli kulunut ~9 tuntia. Aika below average ruokaa ja samassa ravintolassa tulisi olemaan hotellin aamupala. Telkkari ravintolassa oli auki ja sieltä meni joku omituinen pojan biologinen kasvu- ja kehitystarina, joka ei sopinut millään tavalla ruokatilanteeseen. :D

Hetki mietittiin, että pulahdettaisiin altaassa, mutta jämähdettiinkin huoneeseen. Väsytti jo heti hotellille tullessa. Jaksoin kuitenkin pinnistellä kasiin asti ennen kuin aloin nukkumaan.


9.3. TO: Viimeinen kokonainen päivä Balilla. 7-7.30 heräiltiin, mutta vasta muutaman tunnin päästä mentiin aamupalalle. Eetu sai väärän mehun, molemmat meidän mehut oli vähän meh, ja banana pancakea en saanut kokonaan alas. Tarjoilijapojan englantikin oli vähän niin ja näin. Oikeastaan lähes kaikilla englanti oli vähän niin ja näin, niin sankka aksentti, että mulla oli usein vaikeuksia saada siitä selvää, mutta onneksi Eetu oli siinä leikissä parempi.

Jatkettiin aamupalalta samantien kävellen matkaa Uluwatu templelle, joka oli 1,6 km päässä. Täällä ei ollut niin tiuhaan asutusta, eikä muutenkaan krääsän myyjiä tai taksikuskeja huutelemassa joka nurkalla.

Uluwatu temple oli 30 000 rupiaa eli vähän reilu 2 e sisään ja siihen kuului sarongin ja vyön laina. Temppelialue oli iso, mutta suurin osa siitä oli jyrjänteen reunalla meneviä polkuja ja näköalakohtia. Reissun toinen yhteiskuvapyyntö tuli kiinalaiselta turistilta, hän halusi meidät molemmat kuvaan. Suostuttiin kyllä joka kerta, vaikka olikin omituista. :P




Käytiin istuskelemassa parkkiksen vieressä kahvilassa ja viimeinkin kokeiltiin fresh young coconutia eli juotiin suoraan kookoksesta. Oli tunkkaisen, jotenkin likaisen makuista. Sen sijaan itse se kookos siinä sisällä oli hyvää, vaikken yleensä tykkääkään, tää maistui laimeammalta, haaleammalta.




Poistuttiin temppelin lähettyviltä ja käytiin lähimpinä olevassa wifillisessä ravintolassa ottamassa juoamt, jotta Eetu sai tilattua meille uberin. Ekaa kertaa kookosta, ekaa kertaa uberin kyydissä! Kaikkea sitä!

Viilennys oli tarpeen, joten pulahdettiin hotellin uima-altaaseen. Viilettelin lisää ilmastoiduissa sisätiloissa, kun Eetu otti arskaa. Minä en rusketuksesta perusta, välttelen mahdollisuuksien mukaan, enkä paljoa väriä matkalla saanutkaan, success.


Puoli neljän aikaan otettiin seuraava uber, joka epävarmoin elkein vei meidät reilulla eurolla Blue point beachin holleille. Loppumatka oli suljettu autoilta, edessä pitkät portaat. Täällä rannat on jyrkkää kalliota ja mereen pääsee aukoilta kalliossa, ei siis ole oikein perinteisiä hiekkarantoja, mutta tuolla olikin lähinnä surffaajia ja heille isoja aaltoja.

Ihan ensin etsittiin ruokamesta, jotta saataisiin tankattua lisää voimaa. Söin elämäni kivuliaimmin annoksen eli kanaa jollain superchilisoosilla.

Käytiin yksi kiva luola-ranta-asia katsomassa. Moni aliarvoi sen miten pitkälle ja millä voimalla aallot tulivat. Kaksi naista istui kivellä, mutta aaltoi kasteli heidät kokonaan. Eetu poseerasi toisella kivellä, kengät kastuivat.



Alettiin kapuamaan ylös, ylös, ylös, miten olivatkaan saaneet rakennettua kojuja ja rafloja jyrkkään rinteeseen. Mentiin lopulta toiseen ylimmistä sunset view-baareista odottelemaan auringonlaskua, vaikka siihen oli vielä 1,5h. Eetu otti kaljan, minkä sikahyvän mansikkamilkshaken, joka maistui jätskikiskamansikkapallolta. Aika kului hyvin surffaajia pällistellen ja hihitellen laiskasti katoilla etenevälle ja taukoja pitävälle niin lihavalle apinalle, hihhih. Baarissa kävi myös laihempi apina, se ei ollut ollenkaan leppoisa, vaan aggressiivinen ja joku myyjä sitä siinä hääti pois. Tuli siihen joku kyselemään, että haluttaisko huumeita, häneltä löytyisi vaikka mitä. Juu ei kiitos.




Auringonlasku oli vähän pilvien takana peitossa ja lähdettiin ennen kokonaan pimenemistä kävelemään takaisin hotellille. Käytiin matkalla kiskalla, josta ostettiin paikallinen suklaariisipatukka ja reissun halvinta vettä. Hyvin vähän syötiin mitään ekstraa tai hyvää, pari Snickersiä. Balilla/Gileillä ei myydä yhtikäs mitään normaalia irtokarkkia, paria tuttua tuontisuklaata on eli juurikin Snickersiä ja Tobleronea näin. Sipsuja kyllä löytyy vaikka millä mitalla, pikkupusseissa.


KUTA BEACH, DENPASAR-SINGAPORE-KÖÖPENHAMINA-HELSINKI, KOTI

10.-11.3. PE-LA: Heräilin joskus puoli kasin aikaan, Eetu oli jo hereillä. Löllittiin sängyssä ja pakkailin kamani. 9.30 mentiin aamupalalle ja otin ekaa kertaa aamulla muuta kuin lättyä: koitin munakokkelia paahtoleivällä ja tomaatilla ja appelsiinimehua, tänä aamuna meni kaikki alas, vaikka palvelussa olikin parantamisen varaa.

Hengattiin viimoseen asti huoneessa ja vähän vajaa klo 12 kirjauduttiin ulos. Otettiin uber Kuta beachille. Reilu tunti meni vaikka matka oli suht lyhyt. Huomasi, että mestat on turistirysäisemmät, oli korkeampaa rakennusta ja ostoskeskuksia ja tunnetumpia länkkäribrändejä. Käytiin Kuta beachin ns. pääporteista sisään. Samantien reissun kolmas ja vika yhteiskuvapyyntö tuli intialaispariskunnalta, meidän piti poseerata heidän molempien kanssa ja kummankin kännykkäkameroille, tuossa alla tää pariskunta näkyykin, nainen ottaa kuvia Eetusta ja miehestään. :D



Googlemapsista oltiin bongattu Bali sea turtle society, joka oli ihan parisenkymmentä metriä porteista. Eipä siinä juuri muuta ollut kuin iso puoliksi peitetty kilpparirakennelma ja vähän infoa. Viideltä olisi ollut seuraavan pikkukilpparien vapautus, mutta meillä ei ollut niin pitkälti aikaa. Jatkettiin kävelyä rannan kävelytiellä. Käytiin ostoskeskuksessa pyörimässä hetken ja nauttimassa ilmastoinnista ja jatkettiin toiselta puolelta ostaria kunnon tiellä kävelyä. Käytiin syömässä jossain vähän bleh ruokaa. Marketista piti ostaa vain vettä, mutta löydettiinkin kaikille tuliaisia. Käveltiin lentokentälle asti, matkaa tuli Kuta beachilta vain about 2 km.


Pari tuntia jouduttiin odottelemaan kentällä. Istuskeltiin, pelailtiin, käytettiin airport-wifiä ja söin kahviossa supermakean Suomihintaisen brownien, jotta saatiin nauttia heidän tuulettimesta. 3h ennen lentoa mentiin turvatarkastuksen, passintarkastuksen ja check-inin läpi. Boarding pass ja/tai passi tahdottiin nähdä neljässä eri kohtaa.

Taxfreessä pistettiin rahaa sileeksi, ostin duriankakkusia ja Eetu indonesialaista viinaa, nämä seuraavan illan mahdollisia vieraita ajatellen, ja Silppuri-vahdeille balilaista kahvia. Aika kului hyvin ennen boardingin alkua. Minä vaihdoin puhtaat ja lennolle/Suomeen sopivammat vaatteet ylle.


2,5 h pitkällä Denpasar-Singapore-välillä katsoin leffan Nainen junassa, nyt kun olin kirjan ehtinyt edellisviikolla lukea. Singaporessa ei juur muuta ehditty kuin mennä kahden turvatarkastuksen läpi ja siirtyä seuraavalle lennolle. Kööpenhaminaan lensi 13 tuntia (menomatka oli 11 h), hyhhyh. Tunnissa tuli ruoka ja onneksi sen jälkeen nukahdin seitsemäksi tunniksi. Auttoi tosi paljon ajankulussa. Kuitenkin vikat tunnit olin hereillä. Katsoin Doctor Strangen.

Kööpenhaminassa oltiin klo 6.10 paikallista aikaa ja meillä oli 2h ennen vikaa lentoa. Jokaisella lennolla oli joko edellisrivissä, kaksi riviä edempänä tai vieressä lapsia - itkeviä, kitiseviä, huutavia, kiljahtelevia lapsia. Hnggh. Me molemmat jouduttiin ottamaan pitkiä rauhoittavia hengenvetoja. Vika lento oli vain 1,5 tuntia, meni hujauksessa.

Alla kuva meno- ja paluumatkalta. Hippasen merivesi ja aurinko haalisti hiusväriä...


Täti oli hakemassa meitä kentältä, kone laskeutui klo 10.50. Suomessa oli ihan kevätilma, +8 oltiin luvattu ja aurinko paistoi. Kotona katsottiin postit läpi, tyhjennettiin reput, laitettiin lämmitystä kovemmalle ja pistettiin pyykit pyörimään. Koska jääkaapissa oli lähinnä ketsuppia, lähdettiin käymään kaupassa ja vaihtamassa loput rupiat euroiksi Forexissa.

Kauppa-asiat hoidettuamme ja kotona syötyämme pistettiin sauna päälle ja lämpenemisajalla siivottiin talo. Teki hyvää saunoa ja jynssätä kunnolla kaikki lika (=rusketus) pois. Pyykkäilin pari koneellista vaatteita ja soittelin äidille, että ollaan kunnossa. :P

Miksi me ruvetaan 24h matkustamisen jälkeen siivoamaan, you might ask. Meille oli tulossa pari kaveria kylään, ja Eetu ja toinen vieras olivat yhdessä lähtemässä Moonsorrow'n keikalle. Onneksi en itse pidä Moonsorrow'ta juuri minään, joten ei tarvinnut valvoa sen takia pitkään. Indonesialaisella viinalla ja duriankakkusilla ei ollut isoa menekkiä, ihan niin kuin uumoilinkin. :') Duriankakkuset haisi lääkkeelle, mutta onneksi ei maistuneet oikein miltään, ei tosin hyvältäkään. Durian on siis tosi haiseva hedelmä. Kun Eetu ja vieraat lähtivät kympin aikaan, kaaduin sänkyyn. En varmaan koskaan ole nukahtanut niin nopeasti.

The End. Oli kyl super ihana ja rento loma, ihan toisenlainen kohde kuin missä oon aiemmin käynyt. Ensimmäinen kerta Aasiassa. Jos nyt hetken tauko näistä reissujutuista...

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Bali part 2/3: Gili Air

2.3. TO: Heräiltiin Padangbain Fat Barracuda-hostellissa puoli seiskan aikaan. Olin nukkunut tosi huonosti heräillen koko ajan, vaihdellen asentoa, vuorotellen oli liian kuuma tai vilpoinen, klo 4.00-5.30 olin kokonaan hereillä.

Pakattiin kamat ja mentiin aamupalalle: oli tuoreita hedelmiä ja banaanilättyä kuten joka hotellissa kaikkina aamuina. Jäätiin siihen ulos odottelemaan noutoa, jonka piti olla 8.00-8.30. Kun puoleltakaan ei ollut mitään kuulunut, soitteli Eetu perään. Lupasivat soittaa kuskille, että missä menevät. Noin 8.40 meitä tultiin hakemaan. Autossa soi paikallinen metalli. :') Heittivät meidät lippujen tarkastukseen ja siitä siirryttiin satamaan meidän fastboatille. Venhe lähti ysin jälkeen ja matka kesti vajaat 2,5h. Matkalla näytettiin Fantastic beasts and where to find them ja nyt katsoin sen sivusilmällä loppuun asti, lentokoneessa en ollut jaksanut. En vieläkään lämmennyt. Eetu kävi välillä sundeskillä ottamassa kuvia, minkä en jaksanut vaan nautin sisätilojen ilmastoinnista. Porukkaa jätettiin ensin Trawanganille ja Menolle kunnes päästiin Airille klo 11.30 aikaan.



Käveltiin reilun kilometrin verran moottiajoneuvottomia, rauhallisia teitä pitkin Kaluku-hotellille. Täällä kuljettiin kävellen, pyörällä tai hevoskärryllä. Kirjauduttiin hotelliin, saatiin tervetulojuomat ja käytiin huoneeseen. Eetu lähti metsästämään flipfloppeja, minä luin kirjan loppuun ja torkahdin.

Kolmen pintaan lähdettiin kävelemään rantaa pohjoiseen etsien hyvää ruokamestaa. Valittiin merinäköalallinen ravintola ja niitähän riitti. Ruokailun aikana satoi, tihutti, rauhoittuikin pari kertaa ja alkoi uudestaan, sateenkaarikin ilmestyi.

Aloin viiden aikaan uudelleen torkkumaan. Olin koko päivän ollut ihan naatti, aiempien päiväunienkin jälkeen. Ryhdistäydyin klo 22 noin kymmeneksi minuutiksi iltapuhteille ja kävin uudelleen vuoteeseen.


3.3. PE: Ehkä nuo 14h unet+päikkärit riitti. Otettiin aamupalaksi fruit platet ja banana pancacet, jotka oli taas erilaiset muihin paikkoihin verrattuna. Pääsi kakkossijalle. Eetu sanoi, että on ihan yleinen vitsi, että turistit lähtee syömään banaanilättyjä Aasiaan, mutta mä en ollut noista edes aiemmin kuullut. :D Mut todellakin banana pancakeja niin paljon kuin vaan ehtii, nam!


Yhden aikaan käppäiltiin sisemmäs saareen pikkumestaan syömään, otin hyvää crispy chicken ja sweet and sour-hässäkkää, samaa kuin oli eka ateria Ubudissa.


Tultiin takaisin bungalowiin hengaamaan ja melko pian vaihdettiin uima-asuihin ja pyörähdettiin uimassa lämpimässä merivedessä. Näin paljon simpukoita ja pikkupikkuisia rapuja rannalla.


Jälleen vietettiin bungalowin edustalla aikaa. Eetu postasi kuva-arvoituksen facebookiin, jonka minäkin laitoin Balivideo-postaukseen. Oikea vastaus musavisaan oli Rosvosektori - Bönthöö. ("Bönthöö lenkillä, bönthöö salilla, voidaan vetää bönthöö vaikka Balilla").



Viiden aikaan lähdettiin kävelemään saari halki, koska aurinko laskisi saaren toiselle puolelle. Löydettiin kiva rantabaari, tilattiin juomat ja katseltiin auringonlaskua. Taivas oli mm. kaikissa punaisen eri sävyissä. Tilattiin vielä ruoat siinä.



Käveltin pidemmän kautta rantareittejä takaisin bungalowille, etsittiin samalla tähtikuvioita. Käytiin vielä hotellin uima-altaalla viilentymässä, saatiin olla ihan kaksistaan tähtitaivaan alla, not a care in the world!





4.3. LA: Hetkinen aamupalan jälkeen, ysin pintaan, käytiin vuokraamassa snorklausvälineet kolmen euron päivähintaan. Ekaa kertaa elämässämme kokeiltiin snorklausta ja oli tosi jännää, tykättiin molemmat. Vähän oli ensin ymmärtämistä, että nyt tosiaan voi hengittää veden alla. Merenpohja oli täynnä kaikkea outoa ja jännää ja näin kymmenittäin erilaisia kaloja. Kauempana rannasta meren virtauksen tunsi, se oli vähän pelottavaa. Parin tunnin jälkeen tultiin bungalowiin huilimaan ja käytiin hotellin vieressä syökkimässä merinäköalalla.

Annettiin vatsan laskevuuntua ennen kuin käytiin vielä tunnin verran snorklaamassa. Palautettiin vuokravälineet ja tultiin bungalowiin ottamaan rauhallisesti, lueskelemaan ja sen semmoista. Ja rasvamaan aftersunilla mun pehvaa, se paloi snorklatessa. :')




Olisko ollut puoli viiden pintaan, kun lähdettiin etsimään tiettyä Sari-ravintolaa. Se oli keskellä saarta, tosi pieni, matami kokkas ja ukkeli kertoili tarinoita vieraille eli meille ja espanjalaisnaiselle. Syötiin curryt ja nuudelit puokkiin ja isäntä tarjos vielä Sarin tekemään hernekeittoa. Siis mä lähden toiselle puolelle maailmaa syömään Sari-nimisen naisen tekemää hernekeittoa, mitä. :D Oli kylläkin ihan toista kuin suomalainen versio.

Jatkettiin matkaa samaiselle rantabaarille kuin edellisiltana katsomaan auringonlaskua. Pimeässä, välillä kännyn valoa käyttäen, käyskenneltiin läpi saaren kotiin. Niin paljon ulko- ja meri-iltaa ja snorklausta, että olin tosi väsy. Lueskelin hetken ja kävin nukkumaan normaalia aikaisemmin.


5.3. SU: Heräiltiin taas ihan rauhassa, vaikkakin aikaisin ja pötköteltiin kauan sängyssä. Vasta kasin jälkeen käytiin aamupalalla. Ennen aktivoitumista Eetu köllähti hammockiin ja minäkin siinä verannalla hengailin lukien.

Klo 11 pintaan vuokrattiin hotellilta fillarit päiväksi hintaan 2e/pv/pyörä. Lähdettiin polkemaan saarta ympäri. Saarihan ei ollut kuin about 1,5 km halkaisijaltaan. Pysähdyttiin satamassa varaamassa paikat keskiviikon pikaveneeseen takaisin Balille. Oltiin toissailtana jo kierretty saaren pohjoispää, joten jätettiin se välistä ja mentiin länsirannalta tuttua tietä pikkaisen keskemmäksi saarta syömään. Otettiin päivät tarjoushintaannokset (jo valmiiksi naurettavan halvasta hinnasta -50 %), vettä ja otin ananasmehun. Tovi meni siellä istuessa, kattotuuletin auttoi, mutta hikoiltiin silti kuin pienet possut. Saatiin joka aterialla menemään 1,5 litran pullo puokkiin ilman mitään ongelmia. Vettä meni älyttömät määrät päivittäin. Ja täten on todistettu, että ananas sopii pitsan lisäksi vähän kaikkeen: juomiin, lämpimiin ruokiin, lättyihin.



Yhden-puoli kahden aikaan palattiin bungalowiin. Oltiin ihan poikki ja lepäiltiin neljään asti huoneessa. Jossain vaiheessa Eetu siirtyi hammockiin ja minä koitin sulkea silmäni, mutta lepäilin vain unta saamatta.

Neljän jälkeen lähdettiin uudelle pyöräkierrokselle, pääpointtina etsiä halpoja wifebeatereita. Useampaan paikkaan pysähdyttiin lääppimään paitoja ja kyselemään hintoja. Eetu löysi Bintang-kaljamerkkipaidan 30 000 rupialla eli reilulla parilla eurolla ja minä jumalronsupaidan 3,50e hintaan. Etsittiin ruokapaikkoja, käytiin Sitishop-marketissa, etsittiin kätköä sitä löytämättä, mutta päädyttiin sitten tuomaan fillarit hotellille ja mentiin suht lähelle syömään kanaa ja salaattia. Pidettiin väli-ilta siitä sunsetbaarista missä oltiin käyty.



Meillä oli vain käsimatkatavarat mukana, molemmilla reppu ja laukku. Oltiin oltu tässä vaiheessa viikko reissussa ja alkoi olla puhtaat vaatteet loppumassa. Käytettiin hyväksemme hotellin pyykkäyspalvelua. Kotona olin miettinyt ottavani pesujauhetta mukaan ja nyrkkipyykkääväni ihan itse, mutta 1) mitä turvatarkastus pitäisi valkoisesta jauheesta matkatavaroissani ja 2) en kai mä nyt lomalla hitto sentäs rupee itse pyykkäämään, tehkööt muut sen mun puolesta.

Kasin jälkeen mentiin altaalle pulikoimaan, saatiin taas olla kaksistaan. Bungalowissa luin Wayward pinesin loppuun ja nyt ei enää ollut kahden kirjaan jälkeen luettavaa. Aliarvioin kirjojen tarpeeni.

6.3. MA: Herättiin kuudelta suunnitellusti katsomaan vaihteeksi auringonnousua. Ensin käytiin kirjoittamassa yhden kätkön lokikirjaan nimet, päiväsaikaan siinä kävi koko ajan kuhina, joten ei silloin viitsinyt. Meidän hotellin edessä rannalla katsottiin, kun aurinko nousi, moni muukin oli rannalla samoissa ajatuksissa.


Eetu siirtui hammockiin, minä hetkeksi verannalle tabletille, loggasin kätkön ja fb:stä luin HIMin lopettavan tämän vuoden jäähyväiskiertueen jälkeen.

7.30 jälkeen käytiin aamupalalla. Eetu jatkoi sen jälkeen löllimistä ulkona, minä sisällä. Otettiin yhdessä useamman tunnin päikkärit ja noustassamme lähdettiin syömään Terrace-mestaan, jossa oltiin oltu muutama päivä aiemmin. Eetulla oli silloin annoskateus, nyt otettiin molemmat samat annokset kuin mitä minä silloin eli crispy chickeniä sweet & sour-soossissa.

Takas kävellessämme käytiin kiskalla ostamassa vettä ja aurinkorasvaa (edellinen viikko aiemmin ostettu putilo veteli viimeisiään). Takas hotellilla kysyttiin pyykkiemme perään ja saatiin takaisin läjä puhtaita vaatteita. Käytiin seuraavaksi kyselemässä snorklausretkeä ja varattiin semmoiset seuraavalle päivälle, puolen päivän retki kustansi 7 e/hlö. Se kävisi neljällä parhaalla snorklausmestalla kaikkien Gilien vieressä ja Menolle pysähdyttäisiin syömään.



Oltiin loppupäivä bungalowissa. Eetulla oli pipi olo ja se yritti nukkua. En ollut tarpeeksi rohkea lähteäkseni yksin syömään, joten minä vaan pyöriskelin illan sängyssä ensin kirjoittaen, sitten leikkien tabletilla, lopulta yrittäen nukkua, vähän siinä jo pistin reppuakin parempaan kondikseen.

6.3. TI: Nousin seiskan jälkeen, mutta mentiin vasta kasiksi aamupalalle. Oon ottanut lättyni joka toinen päivä banaanilla ja joka toinen päivä ananaksella.

Huoneessa rasvattiin itsemme kauttaaltaan kunnolla ja ysin jälkeen mentiin odottelemaan snorklausfirman eteen lähtöä. Veneeseen tuli meidän kanssa viisi muuta turistia, joista yksi pariskunta tosin vain heitettiin Menolle ja otettiin myöhemmin kyytiin.

Ensimmäinen snorklauspaikka oli Menon vieressä, nähtiin muutamat isot hassut merikilpparit, hui! Opas uiskenteli meidän kanssa ja osoitteli kilppareiden lisäksi mustekaloja, mutta niitä en kuitenkaan erottanut merenpohjasta. Siirryttiin veneellä toiseen mestaan Trawanganin viereen. Sama homma siellä, opas johdatti meitä. Mulle tuli merenkäynnistä vähän huono olo aamulla otetusta pahoinvointipilleristä huolimatta, joten kolmannen spotin istuin vain veneessä ja niin teki muutkin naiset. Toisella oli myös huono olo. Juteltiin ja yksi nainen oli Sveitsistä ja pariskunta Kanadasta, kaikki muut olivat pidemmällä reissulla.


Seuraavaksi rantauduttiin Menolle, jossa oli ruokatauko. Oli hyvä saada tukevaa maata jalkojen alle. Söin nuudelia kanalla, käytin aitoa menoa-vessaa eli reikää lattiassa ja ihastelin kymmeniä pikkukonnia, joita olisi rahaa vastaan saanut päästää mereen. Snorklausretki mainosti käyntiä Menon turtle sanctuaryllä, mutta sinne ei mentykään, höh.




Viimeisin snorklauskohta oli Airin pohjoispuolella. Vakaasta maasta ja ruoasta voimistuneena minäkin taas osallistuin. Sitten takaisin maihin, retki päättyi siinä puoli kolmen paikkeilla.

Oltiin aika kaput ja otettiin päikkärit vaikka jonkun aikaa kovasti yritettiinkin pyristellä vastaan. Kuudelta käytiin syömässä melko lähellä hotellia. Oltiin kämäsiä ja pidettiin tauko indonesialaisesta ruoasta ja otin burgerin ja Eetu sandwichin. Bungalowissa Eetu hyppäsi hammockiin ja minä sänkyyn matkapäiväkirjaa kirjoittamaan. Iltamenoihin kuului valtavan repusta hypänneen torakan metsästystä.



Viimeisessä 3/3 reissutekstissä siirrytään takaisin Balille, kohteena Uluwatu ja vähän Kutakin.